Koeajo: Polestar 2 Long Range Single Motor – takapotku pukee Polestaria

Polestar uudisti suosittua 2-malliaan ja uutuudelle on helppo povata yhtä ruusuista tulevaisuutta kuin edeltäjällekin. Hyvää: Vetotavan muutos, toimintasäde, ajettavuus, parantunut vakiovarustelu. Huonoa: Avaimen heppoisuus, kömpelö infotainment.

Polestarilla on syytä hymyyn. Polestar Finlandin toimitusjohtaja Tommi Luopajärvi sanoi Moottorille keväällä, että Polestarin ensimmäinen kokonainen kalenterivuosi Suomessa sujui yli tavoitteiden. Tässä tärkeää on tietysti ollut se, että tuote, eli Polestar 2 on ollut kunnossa ja kauppa on käynyt.

Nyt Polestarilla on käynnissä toinen kalenterivuosi ja sen markkinaosuus kaikista Suomen ensirekisteröinneistä on pysynyt samana kuin mitä se oli viime vuodenkin lopussa, eli 1,1 prosentissa. Ei tarvitse olla kovinkaan hyvä ennustaja, kun Polestarille voi povata myös hyvää tulevaisuutta tästäkin eteenpäin. Uusia malleja on tulossa, joista Polestar 3 etunenässä ensi vuoden puolella.

Neljä eri vaihtoehtoa

Pohjat kaikelle luonut Polestar 2 on entistäkin paremmassa kunnossa malliuudistuksen jälkeen. Toki kilpailu sähköautojen markkinalla on kiristynyt, kun uusia tekijöitä tulee koko ajan, mutta Polestar 2 on uudistuksen jälkeen edelleen vahvassa iskussa. Joiltain osin jopa paremmassa iskussa kuin edeltäjänsä osalta.

Polestar 2:sta on edelleen tarjolla neljä eri vaihtoehtoa. Tarjolla on pienemmällä ja isommalla akulla varustetut ”vajaavetoiset” Single Motor -versiot. Lisäksi isommalla akulla varustetun version saa nelivetoisena sekä nelivetoisena Performance packilla varustettuna.

Näistä neljästä koeajettu Long Range Single Motor -versio on ehkä se kaikkein järkevin, jollei ehdottomasti tarvitse nelivetoa. Monet pärjäävät isommalla akulla ja takavedolla.

Etuveto muuttui takavedoksi

Polestar muuttikin malliuudistuksen myötä Single Motor -mallit etuvetoisista takavetoisiksi. Tämä oli hyvä juttu jo fiiliksenkin puolesta, sillä takapotku pukee Polestaria. Takaveto sopii hyvin auton dna:han ja urheilulliseen yleisilmeeseen.

Ajettavuuden näkökulmasta siirtyminen etuvedosta takavetoon teki Polestarille myös hyvää. Ajamiseen tuli lisää dynaamisuutta ja kiihdytyksissä etupyörien vetely on nyt poissa. Auton etupää tuntuu nyt myös aavistuksen kevyemmältä. Alustarakenteeseen on tietysti muutoksen jälkeen jouduttu tekemään joitain muutoksia, mutta ajettavuuden näkökulmasta Polestar 2 muuttui nyt parempaan suuntaan. Ohjaus autossa on muutenkin nyt parempi ja pehmeämmäksi muutettu jousitus suodattaa tien epätasaisuudet hyvin. Vaikka jousitusta on pehmennetty, Polestar 2:n urheilullisuus on säilynyt hyvin silti. Auton painopiste on myös muuttunut hieman. Takavetoisuuden tuntee myös hyvin kiihdytyksissä.

Yksi moottorinen Single Motor -versio ei kiihdy samalla tavalla raketin lailla kuin nelivetoiset Polestarit parhaimmillaan, mutta silti aivan riittävästi, liikennevaloista eturivistä lähtiessä muut autot jäävät täyskiihdytyksessä nopeusrajoituksen mukaiseen nopeuteen kauas taakse.

Auton ajettavuus on hyvällä tasolla, one pedal driving on myös toteutettu Polestarissa erinomaisesti.

Isommalla akulla

Uudistetun Polestar 2:n akustoon on tehty myös muutoksia. Akuston kapasiteetti on nostettu nyt 78 kilowattitunnista 82 kilowattituntiin, joka on prosentuaalisesti merkittävä muutos. Auton WLTP:n mukaiseksi toimintamatkaksi ilmoitetaan nyt 655 kilometriä. Käytännössä akun kapasiteetti on Polestarissa kuitenkin sellainen, että ajaminen on huoletonta eikä virran riittävyyttä tarvitse koko aikaa ajaessa kytätä. Maksimilatausteho on noussut nyt myös reilusti, 205 kilowattiin. Polestar 2:n hidaslataus on pysynyt samassa vanhassa 11 kilowatissa.

Polestarin käyttämä Google Android Automotive -on navigoinnissa – ja auton toimintasäteen laskennassa erinomainen. Polestar 2 näyttää kohteeseen saavuttaessa, kuinka paljon akkua on jäljellä, mutta myös sen, paljonko sitä on jäljellä jos määränpäästä palataan takaisin lähtöpisteeseen. Infotainmentissa monet toiminnot ovat usean valikon takana, mutta aavistuksen kömpelöön käyttöliittymään tottuu.

Polestarin ulkomuotoa voi kehua, se miellyttää silmää. Uudessa mallissa autosta on poistettu kuitenkin etugrilli ja sen tilalle on tullut umpeen vedetty Smart Zone -alue. Tällä halutaan viestiä sukunäköä tulevalle Polestar 3 -mallille, mutta syyt muutokseen ovat myös tekniset, tuotannossa molemmissa autoissa voidaan käyttää samoja komponentteja, joka tuo tietysti tehokkuutta tuotantoon. Tämä muutos ei välttämättä miellytä kaikkia, sillä Polestar 2:n vanhan mallin yksi parhaista asioista oli se, että autossa oli oikea etugrilli eikä se näyttänyt sähköautolta.

Auton tavaratilan luukku on saranoitu takalasin yläreunasta, joka tuo tavaratilaan hyvää käytettävyyttä, kun kontti aukeaa laajalle takalasia myöten, Polestar 2 on tämän ansiosta lähes farmariauto.

Edelleen heppoinen avain

Samoin Polestar 2:n avain on alusta alkaen herättänyt ihmetystä. Auto on premium, mutta avain ei sitä ole, se on heppoinen muovinen aski, jonka takakansi ampaisee samantien irti, jos avain sattuu putoamaan vaikka parkkihallin lattialle.

Sisällä autossa tulee täysin premium-olo, auton viimeistely on erittäin hyvää. Materiaalit ovat auton ulkovärin tapaan hillittyjä. Istuimet ovat hyvin tukea tarjoavat ja säädöt riittävät ja monipuoliset. Ohjauspyörä tuntuu hyvältä ja ohjausvastetta saa myös säädettyä kolmelle eri tasolle. Ohjauksessa on hieman keinotekoisuuden tuntua, mutta ei häiritsevästi.

Polestarin mallivuoden muutoksen myötä myös auton hinnoittelu ja varustelu muuttui hieman. Nyt autossa on vakiona 360-kamera sekä sivupysäköintianturit, kuolleenkulman tunnistus ja risteävän liikenteen varoitus jarrutusavulla, automaattisesti himmenevät ulkopuolen peilit sekä langaton matkapuhelimen lataus. Aiemmin nämä varusteet tulivat valittujen pakettien mukana.

Vaikka Polestar on käytännössä kiinalainen auto, kiinalaisuus ei näy siinä millään tavalla. Tämä johtuu siitä, että auton suunnittelu on edelleen käytännössä Ruotsissa, jossa sijaitsee myös yrityksen pääkonttori. Ruotsalaisuus ja ruotsalainen perinteinen autonvalmistus näkyy Polestarissa hyvin vahvasti – ja hyvä niin.

Teksti Manu Tuppurainen Kuvat Jari Saarentaus