Koeajo: Škoda Kodiaq iV on ladattava, hyvä perusauto josta löytyy myös yksi rasittavuus

Škoda Kodiaq on saanut julkaisunsa jälkeen mainetta hyvänä perheautona. Peruspalikat yhdistettynä latausvoimalinjaan viittaa siihen, että suosiolle on taetta jatkossakin.

Yhdeksi valmistajan tärkeimmistä malleista kohonnut Škoda Kodiaq siirtyy nyt toiseen sukupolveen. Moottori on tutustunut malliin aiemmin ulkomaan ensikoeajon merkeissä, josta voi käydä kertaamassa kaikki tarkemmatkin muutokset.

Oleellista on, että auton ulkomitat ovat pysyneet hyvin samanlaisina. Muuttumattomasta akselivälistä huolimatta pituutta on kuitenkin tullut joitain senttejä lisää. Mallivalikoimassa on nyt mukana lataushybridimalli, jonka odotetaan jatkossa vastaavan Suomessakin myynnin enemmistöstä. Ilmanvastuskerroin on parantunut selvästi aiemmasta 0,32:sta 0,28:aan. Muotokieli on aiempaa terävämpi.

Eikä autoon kokomuutoksia kaipaakaan. Tilat ovat yhä erinomaiset, niin kuljettajan, matkustajan, kuin tavaroidenkin puolesta. Erityismaininta täytyy antaa tavaratilan käytettävyydelle. Kontista löytyy kassikoukkuja vaikka muille jakaa, verkkoa tavaroiden paikallaan pitämiseksi, sekä erillinen eri asentoihin taiteltava tilanjakaja.

Hei Laura, voisitko vaieta?

Sisällä autossa on karsittu nappien määrää, ja suurin osa toiminnoista hoidetaan 13-tuumaisen tietoviihdejärjestelmän näytön kautta. Kuitenkin Tšekissä on ajateltu myös intuitiivisempaa käyttämistä, ja keskikonsolista löytyy Smart Dials -nimiset rullat, joiden keskeltä löytyy myös näytöt. Näistä kahdesta reunimmaisesta voidaan säätää lämpötilaa ja penkinlämmitintä. Keskimmäiseen rullaan voi valita neljä seuraavista toiminnoista: äänenvoimakkuus, puhaltimen teho, Smart-ilmastointi, ajotilan valinta ja navigoinnin kartan suuntaus. Kaikkiaan rullat toimivat tarkoituksenmukaisesti, vaikka niiden laatuvaikutelma tuntuu hieman rihkamalta.

Lisäksi auton käyttämisessä avustaa tuttu Laura-ääniavustin. Myöhemmin järjestelmä on saamassa tuen ChatGPT-koneälylle, mutta tällä hetkellä järjestelmästä on ehdottomasti enemmän haittaa kuin hyötyä. Ääniavustin aktivoidaan tutulla ”Hei Laura!” -komennolla, mutta sitä auto ei aina kuuntele. Sen sijaan 500 kilometrin matkan aikana järjestelmä aktivoituu kahden henkilön keskustelusta kymmeniä kertoja, eikä kertaakaan varmasti moikattu Lauraa ääneen. Yleensä järjestelmä vielä takoo ruutuun aivan eri tekstiä kuin autossa on keskusteltu. Lähimmäksi oikein mennyt lause oli kontekstista irrotettuna ”Meinaa tulla oksennusta suuhun”, jonka auto kuuli muodossa ”Anna oksennus tossu.”

Suunnanvaihtaja on muuttunut konsernille tuttuun tapaan ohjauspylvääseen, joka on poistanut tieltään oikeanpuoleisen viiksen. Lasinpyyhkijöiden käyttäminen vilkkuviiksen erillisestä kytkimestä ei tunnu kovin loogiselta, mutta todennäköisesti siihen tottuu varsin nopeasti.

Ai eikö auton tarvitse olla kova?

Mutta jos jätetään ääniavustin elämään omaa elämäänsä eikä välitetä siitä, valitettavaa on muuten varsin vähän. Heti koeajon aluksi saa ilahtua siitä, että tällä kertaa katumaasturista ei ole yritetty tehdä oman elämänsä urheiluautoa pilaamalla sitä kovalla alustalla, vaan alusta on erittäinkin mukavuuspainotteinen. Ylimääräistäkin keinahtelua saattaa välillä esiintyä, mutta sen antaa anteeksi etenkin huonommalla tiellä. Toisaalta kollegoiden kokemukset ei-ladattavista mallisisaruksista eivät olleet lainkaan samansuuntaiset, eli tämä saattaa olla lataushybridin yksinoikeus.

Koeajossa olleen lataushybridimallin sähkövoimalinja toimii jouhevasti, ja etenkin sähkön voimalla on ilo ajaa. Lataushybridivoimalinja myös poistaa tehokkaasti DSG-vaihteistolle tyypilliset arpajaistuokiot. Akun tyhjennyttyä 1,5-litrainen bensiinimoottori joutuu tekemään ajoittain kovasti töitä kiihdytyksissä, mutta sen haitta on lähinnä audiopuolella.

Sähköpuoli on muutenkin kunnossa. Kookkaan ajoakun ansiosta Kodiaq kulki moottoritieajossakin pelkällä sähköllä kunnioitettavat 88 kilometriä, maantiellä 115 kilometrin WLTP-lukema saavutettiin varsin helposti.

Pikalataus on yhä lataushybrideissä harvinaista herkkua, osittain varmaan siksi, ettei pikaladatut kilometrit ole yleensä kovin halpoja. Tasan puolen tunnin pikalatauksen aikana Kodiaq ehti ladata 18,1 kilowattituntia, eli keskilatausteho oli 36,2 kilowattia.

Ei ladattavaa nelivetoa

Kodiaqin voimalinjavalikoima on kieltämättä kattava, mutta Suomesta tilannetta tarkasteltaessa jää harmittamaan se, ettei nelivetoa ole saatavilla lataushybridin – tai itse asiassa kevythybridin, tai puhtaan bensiinivoimalinjankaan yhteyteen, vaan se on dieselin yksinoikeus. Etenkin kun lataushybridien alhainen autovero on mahdollistanut aiempaa järkihintaisemmin nelivedon tarjoamisen kotimaassamme.

Ladattavan Škoda Kodiaqin hinnat alkavat Selection-varustelulla 48 955 eurosta, kevythybridin 44 512 eurosta ja dieselin 47 260 eurosta. Nelivetoisen Kodiaqin hinta asettuu edullisimmillaan 53 314 euroon.