Koeajo: Škoda Superb Combi 2.0 TDI 4×4 Laurin & Klement – omiaan pitkille taipaleille

Škoda Superb tarjoaa vielä vaihtoehdon sähköistymistä ja katumaasturitrendiä vastaan valtavalla farmarikorilla, dieselmoottorilla ja nelivedolla.

Katumaasturit ovat vallanneet markkinat ja ostajien sydämet. Škoda Superb yhdessä sisarmallinsa Volkswagen Passatin kanssa ovat viimeiset isot perhefarmarit markkinoilla. Niiden lisäksi jäljellä on enää premium-nelikko Mercedes-Benz E-sarja, BMW 5-sarja, Audi A6,

ja Volvo V60.

Sen sijaan vanhat tutut Mondeo, Insignia, Laguna, 407, C5, Croma, Avensis, Primera, Accord ja Galant ovat jo heittäneet pyyhkeen kehään. Tiukkaa niillä olisi kyllä tehnytkin kilpailla Superbin valtavia tiloja, käytännöllisyyttä ja laajaa voimalinjavalikoimaa vastaan.

Superbin moottorirepertuaarista edullinen verotuskohtelu ohjaa ainakin työsuhdeautoilijoita valitsemaan lataushybridin, sillä hintaero bensiini- ja dieselmalleihin jää pieneksi. Nyt ajovuorossa olevalla nelivetoisella dieselillä voisi olla kuitenkin vielä käyttöä pitkillä maantietaipaleilla, auraamattomilla teillä tai vaikkapa perävaunun veturina.

Edustusauton tilat

Superbin kuskin istuimen liikevara riittää niin pitkälle, että jalat hädin tuskin yltävät polkimille, ja silti taakse mahtuu aikuinen istumaan. Normaalin kuskin takana voi jalkoja pitää ristissä. Keskipaikka ei ole ihan niin auvoinen, eli muotoilu on parhaimmillaan kahdelle. Keskipaikan ollessa korkeammalla pää tapaa lasikaton takakarmiin ja keskitunneli nipistää jalkatiloja. Keskikyynärnoja kannattaakin pitää alhaalla muki- ja tablettitelineineen.

Istuimen muodot tukevat kuljettajan kehoa sopivasti. Ajoasento on oiva ja säätöjä ainakin tässä kalleimmassa nahkaverhoillussa versiossa runsaasti.

Myös tavaratila on valtava, ja kontin etukulmiin on vaikea yltää. Kiinnityskoukut, lokerot, verkot ja tilanjakajat tulevat tarpeeseen. Selkänoja taittuu kahdessa osassa, joista isommassa on suksiluukku. Kaataminen onnistuu myös kontin puolelta, ja kun välipohja on ylemmässä asennossa, lattiasta tulee tasainen. Pohjan alle jää vielä tilaa tarvikkeille. Tavaratilan näkösuoja toimii automaattisesti.

Kojelautanäkymää hallitsee iso kosketusnäyttö, jonka sijoitus korkealle nopeuttaa katseen siirtämistä tieltä, mutta aiheuttaa kurkottelua. Tosin näyttöön ei välttämättä tarvitse usein koskea, sillä ratin napeilla, puheohjauksella ja kolmella kiertokytkimellä käden ulottuvilla pärjää melko pitkälle.

Ei kosketusnäyttöä silti tarvitse kavahtaa: kirkasgrafiikkainen näyttö on helppo räätälöidä mieleisekseen, samoin kuin yläreunan pikavalintakuvakkeet. Vaihdevalitsimen siirto ratin oikeaksi viikseksi ja pyyhkijöiden käyttö vilkkuviiksestä vaatii enemmän totuttelua. Keskikonsoliin on vastaavasti jäänyt lokeroille reilummin tilaa.

Pysähtymättä Lappiin

Koeajetussa Superbissa on tuttu ja koeteltu nelisylinterinen kaksilitrainen diesel. Nelivetoversiossa tehoa siitä on otettu 142 kW (193 hv) ja vääntöä 400 Nm, jotka olivat vanhan maailman aikaan kovia lukuja. Suorituskyky on hyvä, etenkin kun ottaa huomioon nelivedon etenemiskyvyn ja 2 200 kilon vetomassan. Vaihteiston D-asennossa ilmenee pientä empimistä automatiikan hakiessa parasta taloutta, mutta S-asennolla kaasun pyyntöihin vastataan hanakammin.

Dieselin raksutus on vaimeaa, mutta äänettömien sähköautouutuuksien turruttamana värinä liikennevaloissa saattaa ärsyttää. Matka-ajossa Superb on hiljainen ja mukava matkakumppani – häiritsevintä ovat jousituksen kolahdukset. Koeajetussa Laurin & Klement -huippuversiossa käytetään säädettävää iskunvaimennusta, ja nyt eroa asetusten välillä on aiempia versioita enemmän. Silti käyttö jää vähäiseksi, kun perusasetus palaa aina käynnistyksessä takaisin. Matkustajien lisäksi kuljettajakin voi nauttia: nopeutta voi huoletta nostaa, eikä tarkka ja kevyt ohjaus pelästy mutkiakaan.

Dieselmoottorin aikakausi lähestyy loppuaan, mutta kehityksen huipulla kookas nelivetoinen auto selviää kevyestä maantieajosta neljän litran kulutuksella. Superb onkin enemmän kilometrien nielijä kuin kaupunkiauto. Kaupungissa naftaa palaa tuplasti enemmän: herää kysymys, miksi kevythybriditekniikkaa ei ole haluttu soveltaa dieseliin.

Koeajon keskikulutus 6,3 l/100km lupailee kuitenkin yli tuhannen kilometrin toimintamatkaa 66 litran polttoainesäiliöllä. Jos diesel kolkuttaa omaatuntoa, tankkaamalla uusiutuvaa dieseliä päästöt ovat sähköauton luokkaa.