Koeajo: Toyota Hilux Double Cab 4WD 2.8D GR Sport II – ei-huomaamaton työjuhta

Toyota Hilux GR Sport II tarjoaa enemmän katu-uskottavuutta kuin perus-Hilux, mutta etääntyy samalla perinteisestä työkalun roolista.

Toyota Hilux on lava-autojen kestävä perusmitta, työkalu ennen kaikkea. GR Sport II tuo mallistoon näyttävimmän ja eniten viimeistellyn version, mutta koeajossa käy nopeasti ilmi, ettei kyse ole pelkästä suorituskyvyn parantamisesta. Mukana on myös ratkaisuja, jotka jakavat mielipiteitä.

Ulkonäöltään GR Sport II on selvästi jyhkeämpi kuin tavallinen Hilux. Suurempi raideleveys, pulleammat pyöränkaaret ja mustat yksityiskohdat tekevät siitä katu-uskottavan ilmestyksen, joka kerää huomiota. GR-logot lisäävät sopivasti rallihenkeä. Varsinkin nuorisoa GR-malli kiinnosti koeajon aikana kovasti.

Tasanopeudella hiljainen

Maantiellä Hilux yllättää positiivisesti. Tasaisella nopeudella melutaso on alhainen, eikä dieselmoottorin käyntiääni tunkeudu ohjaamoon lainkaan. Kun kaasua painaa reippaammin, ääni muuttuu nopeasti. Kiihdytyksissä moottori pauhaa kuuluvammin, mutta tässä yhteydessä se tuntuu enemmän ominaisuudelta kuin puutteelta. Tämä on raskaan auton ääntä, eikä sitä voi kokonaan häivyttää pois. Koeajon keskikulutus asettui lukemaan 8,7 l/ 100 km, mitä voi pitää asiallisena.

Jousitus käyttäytyy juuri niin kuin lava-autolta voi odottaa. Tyhjänä alusta nytkyttää ja pompottaa epätasaisuuksissa. Ajomukavuus on kuitenkin parantunut ja hyvällä pinnalla meno on todella tasaista, mutta pehmeäksi Hilux ei ole muuttunut – eikä se kantavuuden ja hyvän vetokyvyn takia voikaan muuttua.

Ohjaamo yllättää

Ohjaamo on ehkä koeajoauton ristiriitaisin osa. Sisätilat ovat viimeistellyt, henkilöautomaiset ja jopa liian hienostuneet. Punaiset turvavyöt, koristepaneelit ja siisti yleisilme tekevät vaikutuksen, mutta samalla herää kysymys: sopiiko tämä järeään työkaluun?

Henkilökohtaisesti olisin kaivannut miehekkäämpää, karumpaa linjaa. Hiluxin luonne on tunnetusti järeä ja työpainotteinen, mutta ohjaamo vie ajatukset enemmän perheauton kuin ammattikoneen suuntaan. Vähän kuin yhdistäisi liituraitapuvun ja maastokengät.

Ajoasento on Hiluxille tyypillisesti hieman makaava. Penkit ovat hyvät ja tarjoavat riittävästi tukea, eikä pitkälläkään matkalla tule tarvetta asennon jatkuvaan korjailuun. Näkyvyys on hyvä, ja auton mittasuhteet hahmottuvat ratin takaa helposti.

Kaikki ei aivan käytännöllistä

GR Sport II näyttää hyvältä, mutta kaikki ratkaisut eivät ole käytännöllisiä. Lavakate on esimerkki ratkaisusta, joka herättää enemmän kritiikkiä kuin kiitosta. Kansi ei nouse ylös, vaan tavarat työnnetään sisään lavaluukun kautta. Käytössä tavarat liukuvat helposti ohjaamoon asti ja ovat hankalasti saavutettavissa. Tämä tuntuu oudolta ratkaisulta muuten käyttöä korostavassa autossa.

Alustapäivitykset, kasvanut maavara ja leveämpi raideleveys parantavat Hiluxin etenemiskykyä ja vakautta. GR Sport II -varustetasosta puuttuvat automaattinen takatasauspyörästön lukko sekä alamäkihidastin. Tämä rajaa kaikkein vaativinta maastoajoa, vaikka peruskäyttöön auton suorituskyky riittää hyvin.

Kun lisävarusteet on laskettu mukaan ja Hilux GR II:n loppusumma kipuaa yli 105 000 euroon, voidaan todeta, että hinta on yksinkertaisesti kova. Tässä kohtaa ollaan jo selvästi työautojen peruslogiikan ulkopuolella: kyse ei ole enää vain kestävyydestä ja käyttöarvosta, vaan myös imagosta, fiiliksestä ja erikoisversion vetovoimasta. Ja se näkyy suoraan rivin lopussa.