Koeajo: Toyota Proace City on ketterä paku, josta löytyy henkilöauton piirteitä

Toyota Proace City -pikkupaku on omimmillaan kaupunkisokkelikoissa. Hyvää: voimalinja, liukuovi, läpilastausluukku. Huonoa: etuistuin ja sen säätöratkaisu, melutaso, tavaratilan kiinnityslenkit.

Aivan kuten tila-auto Toyota Proace City Verso myös nyt koeajettu Toyota Proace City -pakettiauto jakaa perusrakenteensa Peugeot Rifterin/Partnerin, Citroën Berlingon sekä Opel Combon kanssa. Taustalla ovat pakettiautomaailmassa yleiset yhteistyökuviot, jotka eivät tunnetusti tunne merkki- tai valmistusmaarajoja.

Sisarmalliensa lailla myös Toyotan pakettiautoversio soveltuu hyvin jakelukäyttöön ja kokonsa sekä käsiteltävyytensä puolesta myös ahtaille kujille. Ajoasennon saa ohjauspyörän ja etuistuimen säätövarojen puolesta toki säädettyä, muttei hienosäädettyä. Selkänojan kaltevuuden vipusäätö on harvavälisempi kuin pyörökytkimellä toteutettu vastaava.

Ajoasennosta saa silti kohtuuhyvän, mutta jos etuistuin olisi työtuoli ja siinä joutuisi viettämään päivät pääksytysten, mieli mustuisi. Pehmeä istuin ei tue kunnolla reisiä eikä tarjoa tukea myöskään sivuttaissuunnassa etenkään istuinosan puolesta.

Mikä mukavaa, eteen mahtuu kolmaskin matkustaja, mutta jalkatilojen puolesta vain lyhyille taipaleille.

Sopivan väkevä

Ohjaamossa on kojelaudan yllä kannellinen ja avoin säilytystila. Pienesineille on muutama muukin lokero ja ovien sivutaskut ovat kookkaat, mutta säilytystilaa saisi olla enemmänkin, onhan alla työkalu. Kojelaudan reunojen mukisyvennykset ovat ärsyttävän pienet, joten termosmuki ei niihin mahdu. Kuljettajan pään yllä katon rajassa on laajahko säilytystila.

Ajotuntuma varsin henkilöautomainen ja ohjaus luonteva. Moottorikin on sopivan väkevä hyötyajoneuvon tarpeisiin. Dieselin kehräys ei häiritse, mutta ajan oloon ajomelu alkaa häiritä, sillä etenkin renkaiden rallatus kantaa ikävästi ohjaamoon. Ensimmäisinä päivinä tuulen suhinat jostain sivupeilien tuntumasta saavat pariin kertaan turhaan tarkastamaan, että sähkötoimiset sivuikkunat todella ovat kiinni.

Liukuovi avittaa

Tavaratilan lattiassa on kuusi kiinnityslenkkiä, seinämillä ei yhtään. Kiinnityslenkit saisivat olla kookkaampia ja tanakampia rakenteeltaan. Lattialla on jämäkkä ja uritettu kumimatto.

Läpilastausluukun rakenneratkaisu on karuhko, mutta toimiva. Pientä muovivipua kiertämällä etumatkustajan selän takaa avautuu metalliluukku, joka selkänojan kaatamalla sallii tavaratilaa pidempien, jopa kolmimetristen, tavaroiden kuljettamisen. Kätevä toiminnallisuus on vakiovaruste.

Vakiona on myös kauko-ohjattava polttonestekäyttöinen lisälämmitin, mäkilähtöavustin, manuaalinen ilmastointi, kuskin istuimen korkeudensäätö ja lastaamista helpottava liukuovi hyötyauton oikealla kyljellä.

Teksti: Marko Jokela Kuvat: Jari Saarentaus