Maistiainen: BMW M2 – Pikkuämmä tarjoaa rajut kyydit

460 hevosvoimaa, manuaalivaihteisto ja takaveto. Moisella pyhällä kolminaisuudella ei voi syntyä kuin hauska automalli. Tuon mallin nimi on BMW M2.

Istun paahtavassa lämmössä Knutstorpin radan tuntumassa odottamassa BMW:n ajotapahtuman alkamista. Aurinko on paistanut koko päivän täydeltä terältä ja radan pinta näyttä kaukaa siltä, että ajoradalla olisi vettä. Näin ei kuitenkaan ole ja onneksi niin. Päivän tarkoituksena on nimittäin päästä tutustumaan baijerilaisen autotehtaan M-sarjan automalleihin rataolosuhteissa.

Autorivistössä seisoo M2, M3, M4 ja M5 -malleja, mutta yksi erottuu joukosta. Kyseessä on baby blue -värinen M2, joka näyttää lanseerausvärisenä suorastaan syötävän suloiselta. BMW kutsuu väriä nimellä Zandvoort Blue, mutta kansan suussa se muotoutuu vauvasiniseksi. Ulkokuori kuitenkin pettää, sillä kyseessä on söpöstä värityksestään huolimatta raju automalli.

Speksien mukaan homma on kunnossa. BMW:n pienimmän M-sarjalaisen voimanlähteenä toimii tuplasti ahdettu 6-sylinterinen rivimoottori, jonka uumenissa loihditaan vaikuttava tehoreservi. Kolmelitrainen kuutoskone tuottaa 460 hv (338 kW) tehot ja 550 Nm vääntöä.

Koska kiihtyvyyslukema on kuningas, pitää todeta, että M2 linkoaa itsensä satasen vauhtiin 4,3 sekunnissa. Kiirettä siis pitää, vaikka sähköautoilla tällaiset luvut saatetaankin helposti naurunalaiseksi. Mutta polttomoottoripuolella lukema on häijy.

Kiihtyvyys puhuttelee, muttei hirvitä

Kuskin paikalta koettuna kiihtyvyys on ripeää, mutta ei millään tavalla uhkaavaa. Samaan aikaan kun M-perhe on kehittynyt tehokkaammaksi, on kuvaan astunut tietty sivistyneisyys. Moderni bensaturbo luovuttaa voimansa lineaarisesti ja älykäs elektroniikka suitsii menoa, jos kuski niin haluaa.

Mikä parasta, M2 on varustettu manuaalivaihteistolla, joka alkaa olla tähän maailmanaikaan harvinaisuus. Muistan edelleen ajat, jolloin automaattilaatikko piti hankkia auton lisähinnasta, mutta tätä nykyä homma on kääntynyt päälaelleen. M2 kustantaa manuaalina enemmän kuin automaattiaskilla. Lisälasku on 3 201 euroa.

Elopainoa M2:lle on kertynyt 1 775 kiloa, mikä on rata-ajoa ajatellen paljon. Toki se on selkeästi vähemmän, kuin M-sarjan suuremmilla malleilla, mutta mikään keijukainen ei ole kyseessä. Auto kuitenkin kantaa kilonsa hyvin.

M2 ei ole se kaikkein käyttökelpoisin arkiauto M-tuoteperheessä. Korimalli on coupé, eli kaksiovinen. Kaksi uksea rajaa käyttötarkoitusta perhekäytössä, mutta samaan aikaan tekee autosta enemmän oikean urheiluauton. Toki puritanistit saattavat lähtökohtaisesti loukkaantua siitä, että M2:ta kutsutaan urheiluautoksi.

Alusta suorituskyvyn tasalla

Oli urheiluauto tai ei, M2 tuntuu sellaiselta. Kiihtyvyys on rajua, alusta on pätevä ja voimansiirto kunnossa. M2 on kokonsa puolesta sopivan kompakti peli kulkemaan nopeasti moottoriradalla. Vaikka emme pääsekään ajamaan vapaita nopeita kierroksia Knutstorpissa, käy selväksi, että BMW:ssä on kyllä potentiaalia olla todella ripeä kaveri radalla.

BMW:n ajotilat ovat älykkäitä. Tasauspyörästö jakaa voimaa aktiivisesti ja antaa auton perän luistaa juuri sopivasti. Ajamiseen tulee vetofiilistä, mutta missään vaiheessa ei ole tunne, että kuski muuttuisi matkustajaksi. Ajonvakautus tekee ajamisesta rentoa ja nautittavaa.

Ajotilat ovat kytkettävissä päälle keskikonsolista tai ratissa olevista pikanäppäimistä, jotka on merkitty M1 ja M2 -tunnuksin. Niiden avulla auto luovuttaa käyttöön täyden potentiaalinsa. Ajotilat vaikuttavat moottorinohjaukseen, vaihteistoon, alustaan, ohjaustuntumaan ja jarruhin. M1- ja M2-painikkeet ovat ohjelmoitavissa omien mieltymysten mukaan.

Toki ajonvakautuksen saa kytkettyä myös pois, jolloin ajaminen ratkaistaan pelkästään kuskin ajotaidolla. M2:ssa on juuri sopivasti voimaa, jotta perän saa irtoamaan mukaviin sivuluisuihin. Balanssi on hyvä ja suupielet nousevat kohti korvia.

Teksti: Tuomas Rajala Kuvat: Jari Saarentaus