Maistiainen: Polestar 1 ei ole järin urheilullinen, mutta silti monipuolinen auto

Polestar 1 on ihastuttanut muodoillaan maailmalla jo parin vuoden ajan. Nyt myös Moottori pääsi testaamaan kiinanruotsalaista coupéa.

Polestar 1:stä on helppo nähdä, että yhtiön johdossa on uransa muotoilupuolella, muun muassa  Bugatilla, Lamborghinillä ja viimeisimpänä Volvon muotoilujohtajana tehnyt Thomas Ingenlath. Isokokoiset coupét eivät ole enää kovin yleinen näky markkinoilla, joten jo auton kaksiovinen rakenne ilahduttaa, mutta jylhät muodot ja yhteneväisyydet Volvo P1800:n kanssa tekee Polestarin esikoisesta oikeasti uniikin ja komean tuotteen.

Auton erikoisuus herättää kiinnostusta katukuvassakin. Tuntemattomien kyselyt autosta ei jää yhteen kertaan ja suurin osa kääntyy kadulla katsomaan auton perään – yleensä hymyillen.

Kaupungissa autolla ajaa mieluiten täysin sähkön voimin sen hiljaisuuden, riittävän suorituskyvyn ja tietysti omatunnon vuoksi. Suuren 34,2 kWh korkeajänniteakun ansiosta lähipäästöttä voi kruisailla WLTP-syklin mukaan 124 kilometriä. Sekalaisen ajon perusteella sanottakoon, että oikeassa elämässäkin toimintamatka yltää ainakin sataan kilometriin – tarkempaa analyysia emme voi antaa lyhyehkön koeajon vuoksi.

Päästöttömästi bulevardeja pitkin

Kruisailussa Polestar 1 onkin parhaimmillaan – oli kyse sitten kaupungista, maantiestä tai moottoritiestä. Urheilulliseen ajoon auto tuntuu hieman painavahkolta hiilikuiturakenteilla saavutetusta 230 kilogramman säästöstä huolimatta. Ohjaus on tarkka, mutta suodatettu, joka tuo selkeästi mieleen Volvo-sukujuuret. Lisäksi reippaammin kaasuttaessa auto käyttäytyy myös hyvin etuvetomaisesti, vaikka auton muuhun tyyliin takavetopainotteinen käyttäytyminen sopisi paremmin.

Hieman kosteassa kesäillassa kaasun painaminen pohjaan tarkoittaa pientä odottelua ennen varsinaista kiihdytystä, sillä vetoluistonesto puuttuu renkaiden toimintaan voimakkaasti, joka saa voimalinjan tuntumaan hieman töksähtelevästä. Kovemmassa vauhdissa epätasaisuus jää taakse ja kuljettaja saa nauttia jopa 1000 newtonmetrin yhteisväännöstä ja 609 hevosvoiman tehosta.

Yhdistelmä tuntuu voimakkaalta, mutta auto käyttäytyy kuitenkin hienostuneesti. 21-tuumaiset renkaat aiheuttavat pientä vetelyä ja auto kertoo terävistä tien pinnan rikoista selvästi, mutta kuitenkin sivistyneesti. Muuten autolla on miellyttävä taittaa pidempääkin matkaa, eli volvomaisuus tuntuu alustaosaamisessakin.

Ensituntumalta auto jättää erittäin ilahduttavan kuvan, heikot osa-alueet ovat harvassa ja autolla ajaa erittäin mielellään missä vain – paitsi mukulakivellä. Tarkemmin auton ominaisuuksiin palataan kuitenkin vasta hieman myöhemmin varsinaisen koeajon muodossa.

Teksti ja kuvat: Eetu Kokkonen