Liikenne | Uutinen | 5.2.2020

Autoliitto hallituksen ilmastokaavailuista: ristiriitaisia liikennetavoitteita

Hallitus valmistelee Fossiilittoman liikenteen tiekarttaa, jonka tavoitteena on mahdollistaa ajoneuvojen käyttövoimien uudistamisen ja ajoneuvokannan siirtymisen asteittain kohti nollapäästöisyyttä. Se tarkoittaa liikenteen päästöjen puolittamista vuoteen 2030 mennessä ja hiilivapaata liikenne vuoteen 2045 mennessä. Se tarkoittaa monia muutoksia liikenteen näkökulmasta.

Autoliitto muistuttaa, että liikenteen osalta on käynnissä merkittävä muutos, jossa käyttövoimien, ajoneuvokannan ja yhdyskuntarakenteen kehittymisen yhdistelmänä sille asetetut päästötavoitteet ovat saavutettavissa.

– Muutos voidaan tehdä niin, että ihmisten ja yritysten toimeentulo voidaan turvata, nykyinen rakennettu ympäristö voidaan hyödyntää loppuun järkevällä tavalla ja koko Suomi voidaan pitää asuttuna, Autoliiton toimitusjohtaja Pasi Nieminen linjaa.

– Tärkeintä on, että ilmastotavoitteisiin pyrittäessäkin pidetään ihmiset ja yhteiskunta liikkeellä. Jos liike pysähtyy, pysähtyy koko Suomi.

Ilmastotoimia vai verotuloja?

Hallitus maalailee ilmastoneuvottelujen tiedotteessaan, että tiukkojen päästötavoitteiden seurauksena Suomelle koituu maailmanlaajuistakin edelläkävijyyttä ilmastotyössä. Hallituksen mukaan ilmastotyön ”synnyttämät innovaatiot tarjoavat Suomelle uusia työpaikkoja, kohentavat taloutta ja vientiä sekä lisäävät mahdollisuuksia kasvattaa hiilikädenjälkeä.”

Vähäpäästöisten autojen lisääntyminen on valtiovallan tavoite, mutta joka hiilidioksidiperustaisena verotustapana samanaikaisesti vähentää valtion autoilusta keräämiä verotuloja. Hallitus kaavailee, että liikenteen tulevat veromuutokset voitaisiin toteuttaa siten, että ne tehostavat päästöohjausta mutta turvaavat veropohjan.

Autoliiton näkemyksen mukaan tavoite on ristiriitainen: hallituksen tuli päättää halutaanko tehokkaita ilmastotoimia vai turvata valtion verotuloja. Mikäli molemmista pidetään kiinni, tulee liikkumisesta Pasi Niemisen mukaan niin kallista, että se johtaa alueelliseen ja sosiaaliseen epätasa-arvoon.

Niemisen mukaan liikenteen tulee toki kantaa oma osuutensa hiilidioksidipäästöjen vähentämisessä, mutta samaa pitää vaatia myös muilta päästölähteiltä.

– Kun uudet teknologiset ratkaisut nostavat joka tapauksessa liikkumisen kustannuksia, ei valtio voi pitää ensisijaisena tavoitteenaan verotulojen turvaamista. Suomessa henkilöauto on arjen mahdollistaja, eikä mikään luksustuote.

Autokanta nuoremmaksi

Autoliitto on tuonut useasti esiin päästökeskusteluihin, että Suomessa on vanha autokanta: henkilöautojen keski-ikä on jo yli 12 vuotta. Yksi keskeinen syy tähän on se, että moni kotitalous tarvitsee useamman kuin yhden henkilöauton tullakseen toimeen.

Tästä näkökulmasta Pasi Nieminen luettelee päästötalkoiden tehokeinoiksi uusien autojen hankintaverotuksesta luopumisen, romutuspalkkio-ohjelmien ulottamisen myös käytettyjen autojen hankintaan ja täyssähköautojen nykyistä merkittävämmät hankintatuet.

– Näillä keinoin autokantaa voidaan uudistaa nykyistä nopeammalla vauhdilla ja se jos mikä on ilmastotyötä.

Ruuhkamaksuja ei tarvita

Hallitusohjelmissa esiintyneiden kaupunkiseutujen ruuhkamaksujen suhteen Nieminen on erittäin varauksellinen. Hän tuo esiin, että kaikki suomalaiset kaupunkiseudut ovat pääkaupunkiseutua myöten vähäväkisiä ja harvaan rakennettuja.

Nieminen muistuttaa, että henkilöauto on kaupunkiseuduillakin korkeista kustannuksistaan ja ankarasta verotuksesta huolimatta suosituin kulkumuoto, koska se on useimmiten nopein ja varmin tapa liikkua.

– Työnteon muuttuminen, etätyö ja työajan joustot sekä liikenneinformaation lisääntyminen mahdollistavat liikkumisen ruuhka-aikojen ulkopuolella. Ruuhkat vähenevät tästä ja muista toimenpiteistä johtuen ja siksi ruuhkamaksuja varten ei kannata rakentaa kalliita järjestelmiä, Nieminen linjaa.

– Ihmiset eivät ole tyhmiä, he tekevät itselleen järkeviä ja kustannustehokkaita liikkumisratkaisuja.

Teksti: Marko Jokela Kuvat: Moottorin arkisto