Liikenne Liikennepolitiikka Liikenneturvallisuus Uutinen 5.11.2021
Rapistuvat tiet = pidemmät matka-ajat – ajettavuus uhattuna
Autoliitto: nopeuksien laskiessa kymmenellä prosentilla 60 km/h–120 km/h teillä, matkoihin kuluisi vuodessa yhteensä reilut 46 miljoonaa tuntia enemmän eli yli 25 000 henkilötyövuotta.
Autoilun riesana – ja turvallisuusuhkana – ovat tiestön kuopat, railot, painumat, reunojen murtumat, rokonarpiset sillankannet sekä keskeneräiset kunnostukset ja tieviivoitusten puutteet. Teiden heikentynyt ajettavuus voi pakottaa laskemaan sallittuja ajonopeuksia tietyillä tieosuuksilla.
Autoliitto tuo Liikenne 12 -lausunnossaan esiin tämän haasteen eli liikenteen sujuvuuden. Mikäli riittämätön rahoitus johtaa nopeuksien alentamiseen, niin seurauksena on henkilö- ja tavaraliikenteen kustannusten nousu.
Autoliitto on laskenut esimerkinomaisesti, että nopeuksien laskiessa kymmenellä prosentilla 60 km/h–120 km/h teillä, matkoihin kuluisi vuodessa yhteensä reilut 46 miljoonaa tuntia enemmän, mikä tarkoittaa yli 25 000 henkilötyövuotta. Tämä on laskettu vuoden 2019 liikennemäärillä ja oletuksella, että toteutunut nopeus on nopeusrajoituksen mukainen.
Valtateillä paljon haasteita
Liikenne 12 -suunnitelmaa varten on laadittu kattava liikenneverkon strateginen tilannekuva. Se on karua luettavaa, sillä Suomen maantieverkon tulevaisuuden haasteet liittyvät muun muassa korjausvelan kasvuun laajalla maantieverkolla. Tieverkolla on myös puutteita raskaan kaluston näkökulmasta. Kaupunkien ja satamien sisääntuloväylillä on näkyvissä ruuhkautumista.
Maanteiden siltojen kunto aiheuttaa enenevässä määrin haasteita elinkeinoelämän kuljetuksille, erityisesti raskaille erikoiskuljetuksille.
Suurimmat kehittämistarpeet kohdistuvat valtateille 3, 4, 9, 12, 15, 25 ja kantateille 40, 50 sekä valtateille 2, 5, 6, 8, 13, 19 ja 21.
Kuten oheisesta graafiikasta käy ilmi, eivät maanteiden vuotuiset päällystysmäärät ole riittäneet korjausvelan peittoamiseen.
2–3 miljardin euron tarve
Liikenne 12 -suunnitelmassa tuodaan esiin, että yksinomaan maanteiden pääväylien merkittävimmät investointitarpeet ovat noin 2–3 miljardia euroa seuraavan noin 10 vuoden aikana. ”Liikenneverkon strategisen tilannekuvan mukaan maanteillä on noin 200 tiekilometrillä kaikkein merkittävämpiä puutteita palvelutasossa sujuvuuden, turvallisuuden tai ympäristöhaittojen kannalta.”
Liikenne ja viestintäministeriö tunnustaa valtakunnallisen liikennejärjestelmäsuunnitelman toimenpiteiden toteuttamista koskevassa tiedotteessaan rahoituksen puutteet.
”Keskeinen haaste on, etteivät keväällä 2021 päätetty julkisen talouden suunnitelma ja vuoden 2022 talousarvioehdotus sisällä suunnitelman mukaisia määrärahoja suunnitelman toimeenpanoon. Suunnitelmassa ei juurikaan esitetty uusia rahoitusta edellyttäviä toimenpiteitä vuodelle 2022, mutta pitemmällä aikavälillä rahoituksen puute tulee näkymään.”
Elinkeinoelämää huolettaa
Tiestön kunto vaikuttaa yksityisautoiluun mutta myös tavarankuljetusten kilpailukykyyn. Haasteina ovat tiestön ajettavuus ja matka-ajat, jotka saattavat pidentyä kiertoreittien vuoksi, joiden syynä ovat korjaustarpeessa olevat vanhat panorajoitetut sillat. Erityisesti 1950–1970-luvuilla valmistuneista teräspalkkisilloista monia ei ole koskaan peruskorjattu. Suomessa on noin 800 huonokuntoista siltaa eli viitisen prosenttia koko siltakannasta.
Kauppakamarit ovat huolissaan siitä, saako tiestö eri väylämuotojen rahanjaossa ansaitsemansa aseman. Keskuskauppakamarin johtava liikenne- ja elinkeinopoliittinen asiantuntija Päivi Wood on tuonut Moottorin uutisessa esiin, että Suomen elinkeinoelämälle ja ulkomaankaupalle on ensiarvoisen tärkeää, että liikenneinfra on toimivaa ja hyväkuntoista. Wood epäilee, että liikenneinfran rahoitustason jäädessä nykytasolle investoinnit valuvat liikenneverkon pistemäisiin paikkauksiin. ”Suomen vientiteollisuuden vaikutus suoraan ja välillisesti on yli 46 prosenttia Suomen bruttokansantuotteesta. Infran kunnolla on suuri merkitys myös liikenteen päästövähennyksiin.”
Tieverkko on maan verisuonisto
Suomi on pitkien etäisyyksien maa, joka tarvitsee kunnollisen tieverkon – niin yksityisten kansalaisten kuin elinkeinoelämänkin näkökulmasta. Ja tieverkko on verisuonisto, joka pitää Suomi-neidon vireänä.
Autoliitto on teiden rahoituksen yhteydessä tuonut esiin, että tieliikenteessä liikkuu 93 % henkilöliikenteestä ja henkilöauton osuus henkilöliikenteestä on yli 80 %. Suomen 2,7 miljoonalla liikennekäytössä olevalla henkilöautolla ajetaan myös erittäin merkittävä määrä tavaraliikennettä. Maantieliikenteen osuus kaupallisesta tavaraliikenteestä on 2/3 tonnikilometreistä. Rautatieliikenteen osuus henkilöliikenteestä on 4 % (Henkilöliikennetutkimus 2016) ja kaupallisessa tavaraliikenteessä 1/4 tonnikilometreistä.
Vähäliikenteiset tiet uhan alla
Pienemmillä teillä eli alemmalla tieverkolla päivittäiset matkat ja kuljetukset sujuvat tyydyttävästi, mutta vähäliikenteisten teiden ja ratojen kunto on sitä vastoin heikentynyt. Kun väylien kunnossa priorisoidaan pääväyläverkkoa tarkoittaa se sitä, että osalla vähäliikenteisiä tieverkkoja korjausvelka voi kasvaa, mikäli elinkeinoelämän ja työssäkäynnin tarpeet täyttyvät muuten, valtakunnallisen liikennejärjestelmäsuunnitelmassa kuvaillaan.
Suomen Tieyhdistys on huolissaan vähäliikenteisten teiden kunnosta. Yhdistys luovutti lokakuussa vetoomuksen vähäliikenteisten teiden puolesta eduskunnalle.
Moottorin uutisoimassa vetoomuksessa tähdennetään, että vähäliikenteiset tiet ovat tärkeä osa liikennejärjestelmää: yli 360 000 kilometrin yksityistieverkko yhdistyy valtakunnan pääteihin, rautateihin, satamiin ja lentoasemiin.
Koko Suomen pinta-alasta noin 30 prosenttia sijaitsee 20 kilometrin säteellä rautatieasemasta. Siten noin 70 prosenttia Suomen pinta-alasta on – tieverkon kattavuuden puitteissa – vain tieliikenteellä saavutettavissa. Vetoomuksen mukaan vähäliikenteisen tieverkon arvo ja merkitys ei synny liikennemäärästä, vaan se mahdollistaa monia elintärkeitä yhteiskunnan toimintoja ja kuljetuksia. Näiden teiden varressa myös asutaan ja yritetään.
Liikennejärjestelmäsuunnitelman kolme tavoitetta
Valtakunnallisella liikennejärjestelmäsuunnitelmalla on kolme tavoitetta, jotka ovat rinnakkaisia ja jotka kaikki pyrkivät hillitsemään ilmastonmuutosta.
- Saavutettavuus: Liikennejärjestelmä takaa koko Suomen saavutettavuuden ja vastaa elinkeinojen, työssäkäynnin ja asumisen tarpeisiin.
- Kestävyys: Ihmisten mahdollisuudet valita kestävämpiä liikkumismuotoja paranevat erityisesti kaupunkiseuduilla.
- Tehokkuus: Liikennejärjestelmän yhteiskuntataloudellinen tehokkuus paranee
