Nimi muutettu: 60-vuotias britti-ikoni BMC ADO16 - tai millä nimellä sitä haluammekaan kutsua

Minin isosisko BMC ADO16 on kuin 60-luku pyörien päällä, ja se piti useiden vuosien ajan Ison-Britannian myydyimmän auton paikkaa. Moni tunnistaa auton helposti Austin- tai Morris 1100:ksi, mutta kenties harvempi muistaa, että autoa valmistettiin pelkästään Englannissa kuudella eri nimellä. ADO16:n esittelystä tuli tänä vuonna kuluneeksi pyöreät 60 vuotta.

1960-luvun läpi on täytynyt olla hankala elää tuntematta tätä somaa sedania. BMC ADO16 on sille yleisnimitys, mutta todellisuudessa autot myytiin useilla eri British Motor Corporationin merkeillä, Suomessa useimmin Morriseina, joskus lempinimellä "Maileri". Alkuperäisestä moottoritilavuudesta kummunnut "1100" oli yhteensä kymmenistä eri malliversioista yleisin mallimerkintä, ja kotisaarella Britanniassa auto tunnetaankin yksinkertaisesti Eleven-hundredina. Myöhemmin palettiin lisättiin myös 1300-kuutioinen moottori.

Monivivahteikkaan ADO16:n siemen kylvettiin 10 vuotta ennen sen ensiesittelyä, kun Austin ja Morris yhdistyivät British Motor Corporationiksi vetäen mukanaan yhteenliittymään useita muitakin pieniä, perinteikkäitä, brittimerkkejä, joihin tässä Nimi muutetun osassa on tarkoitus hieman perehtyä. Austinilla, Morrisilla, MG:llä, Wolseleyllä, Rileyllä ja Vanden Plasilla oli kaikilla omanlaisensa näkemys siitä, miten ne tätä ikonista sedania (myöhemmin myös muita korimalleja) valmistivat.

BMC ADO16 sivu - Tori.fi — Kaksiovinen ADO16 Torin käytettynä. Kuva: Tori.fi.

Teknisesti katsoen ADO16 oli ikään kuin yleisön pyynnöstä tehty isosisko vuonna 1959 esitellylle BMC Minille - joka toki on näin jälkeenpäin vieläkin suuremmassa kulttiasemassa. Aikanaan vielä harvinainen poikittain eteen sijoitettu moottori sekä etuveto tekivät kompaktista autosta kokoisekseen tilavan, hinta oli huokea ja italialaisstudio Pininfarinan luomat muodot miellyttivät monien silmää. Näillä ansioilla varsinkin britit ottivat auton omakseen, ja ADO16 oli suurimman osan 60-luvusta saarivaltion suosituin automalli.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

15. elokuuta 1962: Morris 1100 lanseerataan

BMC:n toinen päämerkki Morris sai toimia lipunkantajana, kun ADO16 esiteltiin brittiyleisölle 60 vuotta ja vähän risat sitten. Morriksen mallistossa uusi 1100 ei korvannut mitään mallia, vaan toi nimenomaan kaivatun kookkaamman version Ministä.

Morris 1100:aa ei ole vaikea uskoa Minin sukulaiseksi.

Myös voimanlähde oli asiakkaille entuudestaan tuttu, joskin Morris Minorin BMC-A -moottoria kasvatettiin "1100":aan juuri tuolla sadalla kuutiolla. Morris toi 1100:n myötä markkinoille myös BMC:lle ominaisen, tilaa säästävän Hydrolastic- eli kuminestejousituksen.

Hinta oli kaksioviselle mallille alkaen 661 puntaa, ja neliovisen de luxenkin sai kuningaskunnassa alle 700 "quidilla". Rahan arvolle on tässä välissä tapahtunut jotain.

Aluksi ei ollut varmaa, lähteekö Austin ADO16 -projektiin lainkaan mukaan. Austin 1100:sta tuli kuitenkin tarjonnan lähtötasomalli, joskaan ero Morrisin versioon ei ollut mitenkään merkittävä.

Jos Morris valmisti omaa Eleven-hundrediaan Cowleyn tehtaalla, lähti Austinin tuotanto vasta yli vuotta myöhemmin käyntiin Birminghamin Longbridgessä. Auton suosio oli jo tässä vaiheessa niin suurta, että tuotantokapasiteettia piti lisätä myös Morris-tehtaassa. Muun muassa kevyet ulkonäölliset seikat erottavat Austinin ja Morrisin versiot toisistaan. Logojen lisäksi myös maskikuoseissa on eroa, Austinin grillin noudatellessa aaltokuviota.

Sporttisempi MG 1100

Jo lähes samanaikaisesti Morrisin kanssa päivänvalon näki urheilullisin tehdasversio ADO16:sta. Tästä vastasi tietenkin MG, joka kaukomaita myöten yhdistettiin kevyisiin ja ketteriin urheiluautoihin. Tällä maineella ratsastaen pyrittiin sanomaa kompaktista, brittiläisestä perheautosta viemään myös Yhdysvaltoihin - laihoin tuloksin.

Tuplakaasuttimilla ja korkeammalla puristussuhteella MG 1100:sta saatiin todella myös tehokkaampi. Hevosvoimat nousivat sen myötä Austiniin ja Morrisiin nähden seitsemällä, ja aikanaan "historian edistyksellisimmäksi MG:ksi" tituleeratussa MG 1100:ssa olikin 58 heppaa 51:n sijaan. Myös muun muassa mittaristo oli MG:ssä erilainen, sisältäen kierroslukumittarin, ja keulalta löytyi tietenkin MG:n pystyripamaski.

Tasokkaammat mallit, harvemmin kuullut nimet

Wolseleyn ja Rileyn versiot BMC ADO16:sta nähtiin kolme vuotta Morrisia perässä, syksyllä 1965. Wolseley 1100 ja Riley Kestrel - kuten ne yleisimmin muistetaan - olivat Austinia ja Morrisia tasokkaampia versioita, ilman MG:n urheiluotetta. Niissä oli esimerkiksi nahkasisusta vakiona sekä ulkokuoressa nykykielellä tyylikkäitä, joskin hillittyjä, design-elementtejä.

Vuonna 1901 perustettu, kerran loistokas autonvalmistaja Wolseley Motors Limited, sulautui Morrisiin 30-luvun lopulla ja tuli sen myötä osaksi BMC:tä vuonna 1952. Wolseley 1100 korvasi tämän logonvaihdon kautta merkin mallistossa aiemman Wolseley 1500:n. Aikanaan sekä Cowleyssä että Longbridgessä valmistetussa Wolseleyssä oli suoraan MG 1100:sta lainattu mittaritaulu.

Kapean, pystyripaisen maskinsa takia Rileyn ja Wolseleyn versiot näyttävät vähän kuin Minin ja Austin FX4:n ("Lontoon-taksin") risteytyksiltä. Kuvassa Riley Kestrel 1100.

Riley Motors aloitti puolestaan polkupyörien ja moottoriautojen valmistajana jo 1890-luvun puolivälissä. BMC:hen se päätyi traktorivalmistaja Nuffieldin ja Morrisin kanssa. Yhdistymisen jälkeen Rileyn alamäki alkoi, sillä mallit alkoivat olla Kestrelin kaltaisia BMC-logonvaihtoja. 60-luvun lopussa tapahtuneen uuden fuusion jälkeen British Leyland katsoi parhaaksi päättää coventryläismerkin tarun, ja Riley Kestrel (siihen aikaan Riley 1300) jäi merkin viimeiseksi autoksi.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Miltei kuninkaallinen Vanden Plas Princess 1100

Hulppein versio ADO16:sta kantaa Vanden Plasin kunniakasta nimeä. Vanden Plasilla on kaikista tämän jutun kuudesta merkistä pisimmälle ulottuva, yli 150-vuotinen historia, joka alkoi Belgiasta. Tasokkaiden hevosvaunujen valmistajana vuonna 1870 aloittanut yritys päätyi erinäisten vaiheiden kautta Englantiin, ja belgialaisjuurista huolimatta se on oleellinen osa saarivaltion autohistorian kermaa. Koriräätälinä se on vastannut lukuisista hienoista malleista muiden muassa Bentleylle, Rolls-Roycelle ja Jaguarille, jonka vuoden 2009 XJ:ssä sen nimi nähtiin viimeisen kerran. Vanden Plasin omalla nimellä nähtiin niin ikään autoja, ja Princess (1100):lla oli myös paljon isompia sedan-kaimoja.

Vuoden 1963 Lontoon Earl's Court Motor Show'ssa ensiesiintynyt Vanden Plasin versio oli muita tasokkaampi ihan valmistusprosessia myöten. Vanden Plaseiksi aateloitavat yksilöt otettiin raakileina sivuun Longbridgen tuotantolinjalta, ja ne kuljetettiin noin 150 kilometrin matka koriräätälin omaan tehtaaseen Pohjois-Lontooseen. Siellä autot saivat "pikku-Rollssille" olennaisesti paljon kromia, jalopuuta ja nahkaa, kuten myös avattavan rättikattoluukun sekä taittuvat. jalopuiset retkipöydät erityisesti takamatkustajien iloksi. Vanden Plas Princess 1100:n ideassa on paljon samaa kuin Toyota IQ:sta vuosikymmen sitten tehdyssä Aston Martin Cygnetissä: loistoauton ei aina tarvitse olla iso.

Brittimerkit kadoksissa

BMC ADO16:ta valmistettiin eri versioina 14:ssä eri maassa yhteensä jopa kolme miljoonaa kappaletta. Viimeiset autot tehtiin vuonna 1974, mutta valmistaja ei enää ollut British Motor Company, vaan uusi, vieläkin isompi yhteenliittymä, British Leyland. Tuo ajanjakso olikin varsinaista pudotuspeliaikaa perinteisille brittiläisille automerkeille.

On siis niin, että edellä esiintyneistä merkeistä ainoastaan MG on selvinnyt hengissä tähän päivään, ja sekin melko radikaalisti erilaisena, kiinalaisomisteisena valmistajana. Kiinalainen SAIC Motors omistaa näiden lisäksi myös Austinin, Morrisin ja Wolseleyn tuotemerkit, vaikka ne ovatkin olleet jo vuosikymmeniä kuolleiden automerkkien luettelossa. British Leylandin vuonna 1969 lakkauttaman Riley Motorsin tuotemerkin omistus on puolestaan eri omistajanvaihdosten seurauksena, todennäköisesti Rolls-Roycen mukana, päätynyt Saksaan BMW:lle. Vanden Plasin sen sijaan omistaa edelleen Jaguar Land Rover Limited, eli kaiken järjen mukaan se on nyt sitten intialaisomisteinen.

Teksti: Benjamin Helander Lähteet: Collecting Cars, Motor-car.net, MG Owners Club UK, Wolseley Owners Club UK Kuvat: valmistajat/British Motor Corporation