Moottori testaa: näin käy, kun peräkärryllä väistetään 95 km/h nopeudella

Kovalla vauhdilla tehty väistökoe osoitti, miten vetoauton kuljettajasta tulee yhtäkkiä matkustaja. Tuleva kevytperävaunujen 100 km/h enimmäisnopeus tuleekin ottaa vakavasti.

Kun suuren peräkärrytestimme varsinainen eli vertaileva osuus oli saatu purkkiin, oli loppuhuipennuksen aika: ryhdyimme nimittäin nostamaan väistökokeen nopeutta entisestään.

Taustalla on tietenkin uusi, 1. kesäkuuta voimaan astuva tieliikennelaki, joka mahdollistaa O1-luokan jarruttomien kevytperävaunujen maksiminopeudeksi sata kilometriä tunnissa, mikäli tiekohtaiset nopeusrajoitukset sen sallivat.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Heiluriliike voimistuu

Tähän asti väistökoe oli tehty jokaisella kärryllä korkeintaan 85 km/h -nopeudella, ja täyteen kuormattujen vaunujen sivuluistot alkoivat olla varsin laajoja verrattuna alhaisemmilla, 80 ja 70 km/h -nopeuksilla ajettuihin kokeisiin verrattuna.
Nyt testikuskilta pyydettiin 5 km/h -nopeudennostoa edellisestä, eli mittalaitteessa lepäsi tasan 90 kilometriä tunnissa. Ilmassa oli ylimääräistä jännitystä. Tällaista koesarjaa ei ollut aiemmin tehty, ja miksi olisikaan, kun perävaunulla ei vielä nykyisen lain voimassaollessa moista nopeutta ole saanut ajaa?

Nopeuden noston vaikutus oli selvä – niin ratin takana kuin sivustakin katsellessa. Väistökokeen alku meni vielä samanlaisilla leveillä luistoilla kuin aikaisemmatkin, mutta päätteeksi syntyi ylimääräinen sivuheilahdus, joka näytti vielä edellisiäkin hurjemmalta. Kokenut testikuljettajamme joutui rauhoittelemaan Škoda Superb -vetoauton ja perävaunun liikkeitä tuntuvasti pidempään, ja yhdistelmä eteni ennen pysähtymistään selvästi lentokentän kiitoradan päässä olevan hiekka-alueen puolelle. Tätähän ei vielä 85 km/h -vauhdissa samaisella Aku CS-300 LH -kärryllä tapahtunut.

Lopputulos – pellolle!

Tässä vaiheessa emme vielä tienneet, että seuraavassa väistössä tämä hiekka-alue jäi kokonaan saavuttamatta.
95 kilometriä tunnissa täyteen kuormatulla kevytperävaunulla? Ajatus tuntui hurjalta, mutta koska testiauto oli vakuutettu eikä kuskikaan ajatusta vastustanut, päätimme yksissä tuumin edetä seuraavalle tasolle.

Yhdistelmän ajonopeus erottui keilakujaa lähestyttäessä selvästi kovempana kuin aiemmilla kerroilla, ja nyt alkoi tapahtua varhaisessa vaiheessa. Kärry lähti hallitsemattomaan luisuun jo vastaantulijoiden kaistalla, ja laaja luistokulma sekä nykäys aiheuttivat auton takarenkaiden äkillisen pidonmenetyksen.

Superb syöksyi pölypilven saattelemana kärryn kanssa tieltä pois – tarkemmin sanottuna kiitoradan oikealla puolella sijaitsevaan heinikkoon. Kuljettajasta oli tullut matkustaja, eikä auton ajonvakautuskaan voinut tilanteelle mitään.
Sama olisi tietysti tapahtunut kaikille testin vaunuille ennemmin tai myöhemmin, eli kyseessä ei ollut mitenkään Aku-kärryn vika. Vaurioita ei onneksi syntynyt – sen enempää autossa olijoille, tilannetta ikuistavalle valokuvaajakaksikolle kuin kalustollekaan. Yhdistelmä ei ajautunut linkkuun, jolloin auton perä, vetokoukku ja kärry säilyivät ehjinä.

Miten tosielämässä?

Kokeemme lopputulos on sitäkin hurjempi, kun muistetaan, että olimme liikkeellä parhaalla mahdollisella kalustolla: matalalla ja leveällä rengastuksella varustetulla uudella, suurella henkilöautolla sekä pakasta vedetyillä peräkärryillä. Lisäksi testikuljettajamme oli kokenut ammattilainen, joka oikaisi yhdistelmän auton suorituskykyä hyödyntämällä. Myös tilaa perävaunun luistoille ja niiden oikaisemiselle kaasun avulla oli eri tavalla kuin todellisissa tieolosuhteissa.
Tieliikenteessä muuttujia, jotka jokainen heikentävät yhdistelmän ajo-ominaisuuksia, on lukuisia: vanha auto tai kärry, huonokuntoisemmat renkaat, väärä kuormaus tai ylikuorma, heikompi kitka kuten märkä asvaltti – sekä liiallinen vauhti näihin kaikkiin nähden.

Yhtälöön voidaan lisätä vielä taitamattomampi kuljettaja, joka mahdollisesti tekee väistön aikana tai sen jälkeen paniikinomaisia ohjaus- tai jarrutusliikkeitä tai pelkästään nostaa jalan kaasulta. Jos kuljettaja ei ole koskaan kokenut äkillistä väistöliikettä, tilanne yllättää takuuvarmasti jo pelkän henkilöauton kanssa, saati sitten että auton perässä on kärry.
Kun koukkuun kiinnitetään peräkärry, tulee väistöstä ja ennen kaikkea sen loppuvaiheista selviytymisestä vielä monin verroin vaikeampaa. Peräkärryn vetäjän tärkein ohje onkin: tee kaikkesi välttääksesi vaaratilanne ennalta.

Tilastot kertovat, että suomalaiset ovat tähän saakka selviytyneet peräkärryineen suorastaan loistavasti. Vakavia onnettomuuksia peräkärryille ei juuri satu. Ainoa uusi tekijä kärryn vetäjälle on kesäkuun alussa sallitun maksiminopeuden nosto 80 km/h:sta 100 km/h:iin, jos tiekohtainen nopeusrajoitus sen sallii. Kukaan ei siis jatkossakaan kiellä ajamasta peräkärryn kanssa 80 km/h tai hiljempaa, jos se tuntuu turvallisimmalta vaihtoehdolta.

Teksti ja kuvat: Moottorin työryhmä Testin toteutus: Test Finland Oy

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy