Käyttötesti käytetyllä: ostimme vanhan diesel-Mersun tilalle lähes 300 000 km ajetun Toyota Prius -hybridin

Näin kävi. Seuraavien kuukausien ajan päästään perehtymään millaista on elämä varsin paljon ajetun hybridin kanssa.

Suorastaan romanttisiksi kehkeytyneet kilometrit käytetyn Mercedes-Benz S124 250 TD:n kanssa ovat nyt takanapäin. Tai siis ei missään nimessä auton, vaan ainoastaan meidän Moottorin toimittajien osalta. Auto lähti jahtaamaan täyden miljoonan mittarin merkkipuuta seuraavan omistajan hoiviin ja tulemme vielä myöhemmin palaamaan auton pariin loppuraportin muodossa.

Hieman ennen Mersun myyntiä löimme taas toimituksessa päät yhteen ja aloimme pohtia seuraavaa käytettyä autoa. Nostalgiannälkä oli hetkeksi Mersulla tyydytetty, joten päätimme jatkaa edullisten käyttökustannusten etsintää. Aiemmin olemme siis halpojen kilometrien jahdissa käyttötestanneet esimerkiksi ensimmäisen sukupolven Nissan Leaf -täyssähköautoa ja Volvo V50 -ekodieseliä.

Hyvin pikaisen pohdinnan jälkeen tulimme siihen lopputulokseen, että seuraava käytetty automme olisi jonkinlainen hybridi. Pikavilkaisu osoitti ladattavien hybridien olevan 5 000 euron ylähintarajamme ulottumattomissa, joten seuraavaksi katseet kääntyivät niin sanottuihin täyshybrideihin – eli ei-ladattaviin autoihin. Ja mikäs tästä valikoimasta olisikaan mielenkiintoisempi kuin se todellinen hybridipioneeri Toyota Prius.

Pieteetillä puristettu

Toyota Priusin valmistus alkoi jo vuonna 1997. Ensimmäistä sukupolvea ei kuitenkaan tuotu Suomeen ja hybriditekniikan ollessa kokeiluvaiheessa valmistusmäärät jäivät muutenkin varsin vähäisiksi. Olihan kyseessä maailman ensimmäinen bensiini-sähköhybridi. Ensimmäisen sukupolven kasvojenkohotuksen jälkeen vuonna 2000 Prius saapui kuitenkin jo joihinkin Euroopan maihin. Etenkin sellaisiin, jotka säätivät hybridiautoille jonkinasteista tukea. Prius oli nimittäin ilmestyessään kallis auto, vaikkei kokoluokaltaan mikään valtava olekaan. Uusi tekniikka ja etenkin sen kehittäminen maksaa.

Priusin maahantuonti Suomessa alkoi toisen sukupolven myötä vuonna 2003 ja mallin maahantuonti lopetettiin vasta aivan hiljattain. Priusin toinen sukupolvi oli kokoluokaltaan Toyotan itsensä mukaan Corollan ja Camryn välimalli. Käytännön tilat eivät kuitenkaan vedä vertoja esimerkiksi Avensikselle. Reilun 20 vuoden aikana Suomeen on ehditty rekisteröidä yli 4 000 kappaletta. Sopivan yksilön löytämisen ei pitäisi siis olla erityisen vaikeaa.

Ekologisuus on ollut Priusin suunnittelun keskiössä. Malli saavutti ilmanvastuskertoimen 0.26, eikä otsapinta-alaakaan ole hirvittävästi. Kuplamaisen katon pitkittäissuuntaiset syvennykset kertovat jotain siitä pieteetistä, millä Priusista on haluttu tehdä mahdollisimman taloudellinen. Ja siinä onnistuen. Ainakin uutena Prius oli vetänyt kulutuksessa vertoja jopa taloudellisille dieselmalleille. Mutta miten on asian laita tänä päivänä, kun ensimmäisten Suomi-Priusien mittareissa alkaa olemaan järjestään yli 300 000 kilometriä? Tuoko hybridivoimalinja mukanaan jotain isompia lisäkuluja, tai onko järjestelmästä voinut puhti loppua niin, että kulutuslukemat olisivat nykyään kovempia? Siitä aiomme ottaa selvää.

Yksi Prius, harmaana tietysti!

Alkuvuodesta 2025 edulliset Priusit olivat yllättävän harvassa. Ilmeisesti moni muukin oli lähtenyt tavoittelemaan edullisempia kilometrejä hybridin hankinnalla. Budjettiimme mahtui tuolla hetkellä kaksi fiksun oloista vaihtoehtoa, jotka olivat hyvin samanlaisia. Ajomäärä, varusteet ja kuvien perusteella pääteltävissä oleva kunto täsmäsivät.

Teimme päätöksen näiden kahden välillä nopeasti. Valitsisimme luonnollisesti lähempänä sijaitsevan yksilön. Etenkin kun se oli Priuksen lanseeraussävyn harmaa! Toinen yksilö olisi ollut kirkkaan sininen, mielestämme aivan liian pirteää intoilua Priukseen yhdistettäväksi.