Koeajo: Hyundai Ioniq 5 – pinnan alla kuplii

Hyundai Ioniq 5 päivittyy juuri oikeista paikoista. Erityisen ilahduttava uudistus on hyvin vanha innovaatio.

Hyundain sähköautomalli Ioniq 5 julkaistiin pahimpaan korona-aikaan, mutta se ei estänyt mallin menestystä. Persoonallisesti muovailtu auto herätti mielenkiintoa niin autonostajien kuin ammattilaisten keskuudessa. Hyundai valittiin muun muassa vuoden autoksi maailmassa.

Ioniq 5 on myös Hyundaille tärkeä virstanpylväs, sillä se oli ensimmäinen automalli, joka leivottiin merkin E-GMP–pohjalevylle. Sittemmin samaiseen perusrakenteeseen luottavat Ioniq 6 ja useat Kia-mallit, kuten EV6 ja EV9.

Vaikka maahantuoja markkinoi Ioniq 5:ttä uutena malliversiona, on reilumpaa puhua autosta kasvojenkohotuksena. Samaan hengenvetoon on myös todettava, että mallissa on paljon uutta.

Uudistuslistan merkittävimmät seikat eivät juuri näy päälle päin. Ioniq 5:n akkukoko on kasvanut, sillä entinen 77 kWh on korvattu entistä suuremmalla 84 kWh akulla. Tämä tarkoittaa pidempää toimintamatkaa. Takavetoversion kohdalla se on jopa 570 kilometriä. Nelivetoisena lukemasta saksitaan pois parikymmentä kilometriä.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Hyvää ja huonoa

Nopea lataus
Tehoa piisaa
Varustelu
Persoonallinen ulkonäkö

Digipeilit
Persoonallinen ulkonäkö

800 volttia takaa ripeät lataukset

Lataus on edelleen nopeaa, mistä kunnia kuuluu 800 voltin järjestelmälle. Maksimilatausnopeus on 265 kW, mutta merkityksellisempää on latauskurvi, jonka ansiosta 10–80 prosentin latauksesta selvitään 18 minuutissa. Keskiarvoinen latausnopeus on siis 205 kW.

Suomessa Ioniq 5:n uusi versio tulee myyntiin alkuvaiheessa vain nelivetoisena versiona. Ja ensimmäistä kertaa myös N Lina -varustelutasolla. N Line tarkoittaa 20” vanteita, tyyliteltyjä puskureita, Alcantara-sisustaa, N-tyylistä ohjauspyörää ja pienempiä tyylillisiä yksityiskohtia.

Molemmissa nelivetomalleissa (Premium ja N Line) on kaksi sähkömoottoria, jotka tuottavat 325 hevosvoimaa ja peräti 605 Nm vääntömomentin. Takamoottori on kaksikon tehokkaampi, ja se tuo peliin suuremman osan väännöstä. Teho tarkoittaa myös kiihtyvyyttä, ja nelivetoinen Ioniq on varsin ripeä tapaus. Makuulta sataseen mennään 5,3 sekunnissa.

Kulutus on kevään plussakeleissä yllättävän korkea, sillä kulutusmittarissa keikkui yhdistetyssä ajossa helposti 22–23 kWh-lukema. Se on ilmoitettuun 16,7 kWh-lukemaan verrattuna hieman turhan kova. Ehkä oma kaasujalka on vertailulukuun suhteutettuna hieman liian painava.

Moni asia on Ioniqin kohdalla ennallaan, mutta yksi erittäin merkittävä parannus löytyy takaikkunalta. Hyundain ensimmäisessä kehitysversiossa ei jostain käsittämättömästä syystä ollut lainkaan takalasinpyyhkijää, mutta nyt puute on korjattu. Nyt näkyvyys takalasista onnistuu muulloinkin kuin kirkkaassa auringonpaisteessa.

Samalla takaspoileria on pidennetty entisestä, minkä soisi parantavan tuulen pyörteilyä ja takalasin tolkutonta likaantumista edelliseen verrattuna. Tällä kertaa koeajo suoritettiin niin nätissä kelissä, ettei parannusta päässyt kokemaan itse.

Komea ratti ja ärsyttävät digipeilit

Ohjaamossa on myös tapahtunut pientä päivitystä. Mittaristo ja tietoviihde on päivitetty viimeisimpään kehitysversioon. Samalla myös kaistavahtia on paranneltu ja kuljettavan vireysvalvonta on lisätty listalle. Näistä viimeinen on lähinnä raivostuttava uutuuspiirre.

N Line -varustelutaso tuo mukanaan tyylikkään ohjauspyörän, joka viittaa vahvasti 5N:n suuntaan. Aivan niin äärimmäinen auto N Line ei kuitenkaan ole, vaikka suorituskykyä löytyy myös tästä nelivetoversiosta.

Yksi ärsyttävimmistä asioista Ioniq 5:n kohdalla ovat digipeilit, joiden näkymään ja sijoitteluun ei vain meinaa tottua. Kameroilla toimivat peilit on sijoitettu ulos normipeilien kohdalle, mutta näytöt ovat hytin sisällä. Pienet paneelit on sijoitettu oven ylälaitaan kahvojen yläpuolelle.

Huomaan vielä koeajon loppupuolella vilkuilevani ulkona olevia kameroita vain todetakseni, että sieltä ei näe mitään. Itse haluaisin autoni tavanomaisilla peileillä, jos vain suinkin mahdollista. Silläkin uhalla, että digipeilit parantavat näkyvyyttä pimeällä.

Ioniq 5:n leimallisimmat piirteet ovat edelleen läsnä. Pitkän akselivälin ja SUV-muotoilun ansiosta ohjaamo on tilava. Hyundai on persoonallinen kokonaisuus, jonka ajettavuus on kohdallaan. Alusta on hyvä kompromissi mukavuuden ja urheilullisuuden välimaastosta. Painotus on ehkä hieman sporttipainotteinen.

Ulkomuoto jakaa mielipiteet, ja Ioniq 5 on auto, jonka muodot muuttuvat varsin oleellisesti sen myötä minkä värinen auto on kyseessä. Oma suosikkivärini mattahopea, joka luo automaattisesti viittauksen DeLoreaniin.

Uudistuslista on onnistunut, ja uusi varustelutaso N Line pukee Ioniqia erityisen hyvin. Se tarjoaa hyvän välimallin tapapotkuisen perusmallin ja äärimmäisen 5N:n välimaastoon.