Moottorin suuri kesärengastesti: ekorengas syntyy keventämällä

Alhaisen vierintävastuksen kesärengas on vieläkin haasteellisempi kehiteltävä kuin tavalliset kesärenkaat. Tuorein rengastestimme valottaa taustoja ekorenkaiden takana.

Kuten aiemmassa ennakkojutussa kerroimme, kaikkiin Euroopan unionin alueella myytäviin kesärenkaisiin on nykyisin liimattava tarra, josta käy ilmi renkaan suorituskyky vierintävastuksessa, märkäjarrutuspidossa sekä ohiajomelussa.

Tämä marraskuussa 2012 voimaan tullut EU-merkintä on osaltaan muuttanut renkaiden kehitystä turvallisempaan suuntaan.

Samalla viralliselta taholta tullut luokitteluvaatimus yhdistettynä nykyiseen hiilidioksidikeskusteluun on kohdistanut rengasvalmistajille entistä enemmän paineita: uusia teknisiä ratkaisuja ajonaikaisten päästöjen alentamiseen vaativat niin kuluttajat kuin autonvalmistajatkin.

Lämmönhukan minimointia

Tällä hetkellä markkinoilla on jo useampia renkaita, joissa sekä kulutus että märkäjarrutuspito on saatu puristettua EU-luokituksessa parhaaseen A-luokkaan. Mutta miten tähän on päästy?

Merkittävimpinä syinä renkaiden suorituskyvyn parantumiseen ovat olleet kumiseosten ja runkorakenteiden muutokset. Esimerkiksi alhaisen vierintävastuksen saavuttamiseksi kehitystyössä on kiinnitettävä huomiota matalaan ajonaikaiseen lämmönkehitykseen, koska renkaaseen muodostuva lämpö on suurimmalta osin hukattua energiaa.

Asia ei ole vähäpätöinen, sillä vierintävastuksen osuus tavanomaisen henkilöauton kokonaisajovastuksista on viidenneksen luokkaa. Liiallinen lämpö lisää myös renkaan ennenaikaista kulumista.

Keinona keventäminen

Renkaan massan keventäminen ja kulutuspinnan urasyvyyden madaltaminen vähentävät niin ikään vierintävastusta.

Nämä keinot on helppo havaita, kun tutkii nykyrenkaita tarkemmin. Ylimääräisiä grammoja pyritään viilaamaan pois, ja testimme parhaiten rullaavien renkaiden urasyvyydet osuvat 6,2–6,5 millimetrin välimaastoon, kun tavallisesti kesärenkaiden kohdalla puhutaan seitsemällä tai kahdeksalla alkavista millimetrimääristä.

Ja kun tavoitellaan hyvää märkäpitoa, materiaalivalinnat ja kumiseoksen täyteaineet ovat tärkeitä. Esimerkiksi nykyisin suosiossa oleva synteettinen SSBR-kumiseos ja silikan käyttö sideaineena parantavat märkäpitoa aiempiin ratkaisuihin nähden.

Kulutuspinnallakin merkitystä

Myös renkaan kontaktialueen koolla, muodolla ja painejakautumalla on omat vaikutuksensa märkäpitoa maksimoitaessa.

Ylettömän pehmeäksi kulutuspintakumia ei kannata suunnitella, sillä yksi tärkeimmistä kuluttajien määrittelemistä renkaan ominaisuuksista on hyvä kulutuskestävyys. Sitä pyritäänkin parantamaan nykyisin muun muassa hartsin käytöllä.

Moottorin numeron 4/2020 suureen kesärengastestiin ottaa osaa kahdeksan rengasta. Täydellisen testiraportin voit lukea lehden ilmestymisen (25.3.) jälkeen myös sähköisesti Lehtiluukusta.

Teksti: Pasi Piironen ja Jussi Saarinen Kuvat ja testin toteutus: Test Finland Oy