20 vuotta sitten: DaimlerChryslerin tuhoon tuomittu liitto

Kuluneella viikolla tuli 20 vuotta Daimler-Benzin ja Chryslerin epäonnisesta yhteiselosta. Liiton jäljet näkyvät Chryslerissa vieläkin.

7.5.1998 oli todellakin 20 vuotta sitten. Tuolloin saksalainen Daimler-Benz ja amerikkalainen Chrysler sanoivat 'tahdon' ja julistivat uuden yhteisyhtiön, DaimlerChryslerin, olevan "tasaveroisten liitto". Yhdeksän vuoden elon jälkeen, toukokuussa 2007, Daimler ja Chrysler jälleen erkanivat omille teilleen. Autojättiläisten liiton jäljet ovat kuitenkin nähtävissä vielä tänäkin päivänä.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Täydellinen pari

Daimlerin ja Chryslerin liitto saattoi vaikuttaa monista juuri niin erikoiselta kuin se lopulta oli, mutta yhtiöt itse uskoivat vahvuuksien täydentävän toisiaan. Laadusta ja insinööritaidosta tunnettu maailmalla operoiva Daimler olisi hyvä pari Chryslerin kanssa, jolla oli puolestaan markkinaketteryyttä ja vahva jalansija Yhdysvalloissa. Yhtiöt eivät suoranaisesti kilpailleet samoista apajista juuri missään, mutta synergialla saatettaisiin saada valtaisia hyötyjä. Etua oli myös Daimlerin vakaasta pankkikirjasta.

Kumpikin yhtiö oli myös huolissaan tulevaisuudestaan pitkällä tähtäimellä. Chryslerilla meni 1990-luvun loppupuolella hyvin kiitos hyvien katteiden ja yhtiö sai tunnustusta näkemyksellisestä johtamisestaan, mutta katseet olivat jo 2000- ja 2010-luvuilla, menisikö silloin hyvin? Amerikkalaisvalmistaja oli koko historiansa seikkaillut kriisistä kriisiin, joten vakaus olisi tervetullutta.

Vuonna 1995 Daimler ja Chrysler olivat suunnitelleet jo yhteistyötä maltillisemmassa mittakaavassa, mutta Chryslerille projekti ei olisi tuonut mitään uutta. "Tehdään jotain suurempaa myöhemmin" päättyi amerikkalaisyhtiön viesti saksalaisille.

Tämä myöhemmin oli lopulta vuosi 1997, jolloin Daimlerin pääjohtaja Jürgen Schrempp keskusteli Chryslerin kakkosmiehenä toimineen ikonisen "Bob" Lutzin kanssa yhteistyön mahdollisuuksista. Hyvältä kuulostavaa ideaa puitiin pidemmälle, kunhan Chryslerin pääjohtaja Robert Eaton saatiin mukaan juoneen Lutzin esittelyn ansiosta.

Kun fuusiosuunnitelmat esiteltiin alan medialle Lontoossa, neutraalilla maaperällä, Eatonin hymy ei hyytynyt koko päivänä. Tämä liitto oli yhtiöiden mukaan siunattu korkeammalta taholta.

Tähtien sota

Ensimmäinen merkki uuden yhtiön marssijärjestyksestä paljastui kuitenkin heti jo fuusioilmoituksessa. Chryslerin mielestä uuden yrityksen nimen olisi pitänyt olla Chrysler-Daimler, ihan jo aakkosjärjestykseen vedoten. Kuitenkin Saksasta kuului jyrkkä ja päättäväinen "ihan hyvä, mutta..." ja nimi käännettiin.

Lutz ja DaimlerChryslerin kakkosmieheksi noussut Tom Stallkamp muistelevat, että jälleen nimi oli enne. Kyse oli pienestä yksityiskohdasta, mutta Eatonin voimattomuus Schremppin edessä tarkoitti, että yhtiöiden tasaveroisuus arvioitiin Stuttgartista käsin. Lisää tarinoita syntyi kaikista niistä pienistä yksityiskohdista, jotka lakaistiin maton alle ennen fuusiota ajatuksella, että niihin ennätettäisiin palata yhteisen arjen alettua.

Chryslerin pomot muistelevat myös kauhistuneena, miten Daimlerin johtajat pitivät amerikkalaisyhtiötä fuusion jälkeen omana omaisuutenaan. Chryslerin toimitilojen savuttomuus ei koskenut johtajakerrosta Schremppin poltellessa sikaria. Myös Chryslerin johtotornin viisisakarainen tähti olisi pitänyt vaihtaa kolmisakaraiseen.

Vaikea elo

Yhteiselämä osoittautui vaikeaksi käytännössäkin. Chrysler suosi toimintatapaa, jossa suosittiin luovuutta ja ideointia ja luotettiin, että asiat tapahtuvat ajoissa. Daimlerilla puolestaan suunniteltiin tekeminen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jotta se voitiin toteuttaa halutulla tavalla.

– Molemmat olivat hyviä [toimintatapoja], se vain, että ne olivat erilaisia. Oli mielenkiintoista yrittää saada konsensus joissain asioissa. Tai jos joku Chryslerilla sai paremman idean jossain asiassa, se oli vaikeaa, sillä Daimler-Benz oli jo päättänyt suunnan, johon lähdetään, muisteli Chryslerin viestintäjohtaja ja fuusiovuosien julkisuuskuvasta vastannut Steve Harris.

Myös synergiaa löytyi harvoin ja usein huonosti. Daimlerilla petyttiin, sillä Chrysler ei ollutkaan sen toivoma avain alempaan hintasegmenttiin. Chryslerilla puolestaan ahdistuttiin, sillä uusimmat CAD-työkalut torjuttiin suunnittelutyöstä, sillä Daimler pelkäsi amerikkalaisten tahraavan Mercedes-Benzin huolella rakennetun imagon.

Jeep Grand Cherokee ja Mercedes-Benz ML valmistettiin samalla tehtaalla Itävallassa, kunhan autot poistuivat tehtaalta eri ovista.

Toisaalta Daimlerin teknisestä taidosta oli Chryslerille myös hyötyä. Onnistuneena esimerkkinä muistellaan Chrysler 300:tä, joka pohjautui poistuvan Mercedes-Benz E-sarjan pohjarakenteelle. Hyvä, mutta jo kertaalleen suunniteltu pohjarakenne teki autosta edullisen valmistettavan, eikä Chryslerilla ollut sillä hetkellä sopivia takavetopohjalevyjä edes valmiina.

Toisaalta surullisen kuuluisa Chrysler Crossfire oli osoitus, että Mercedes-Benz SLK:n luut eivät välttämättä toimi amerikkalaisessa puvussa. Usein näkemyserot johtivat päällekkäisiin tuotelinjoihin autoissa, pohjarakenteissa ja moottoreissa. Erilaisten 3,2-litraisten V6:sten valmistaminen eri tavalla eri mantereilla on huonoa bisnesoppia kenen tahansa mielestä.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Helpottava ero

Vaikean liiton loppu tuli lopulta toukokuussa 2007, kun Daimler sai myytyä Chryslerin edelleen. Ensin ostajana oli sijoitusyhtiö Cerberus Capital Management. Kun talousromahdus osui samaan hetkeen nimikylttien vaihdon kanssa, ei ollut ihme, että Chrysler kiikkui 2010-luvulle saakka löysässä hirressä Yhdysvaltain hallituksen tukipakettien varassa. Myöhemmin Chryslerin johtokunnan puhelimeen soitettiin Italiasta, mutta se on jo toinen tarina.

Autoalan mahdollisesti kaikkien aikojen fuusion jäljet näkyvät kuitenkin vieläkin Chryslerin nykymallistossa. Esimerkiksi nykyisinkin tuotannossa oleva Chrysler 300, Dodge Charger ja Dodge Challenger nojaavat edelleen 1990-luvun Mercedes-Benzin E-sarjan kehitystyöhön.

Dodge Journey saapui markkinoille vasta 2008 ja sen taustalta löytyy Mitsubishi, mutta kehitystyö tapahtui DaimlerChryslerin aikana. Vastaavasti Dodge Grand Caravan uudistettiin viimeksi DaimlerChryslerin viimeisinä hetkinä. Will Ferrell -mainoksistakin tunnettu Dodge Durango ja Jeep Grand Cherokee jakavat pohjalevyn Mercedes-Benzin ML-katumaasturin kanssa.

Myös monien Chrysler-autojen konepellin alta löytyvä 3,6-litrainen V6 Pentastar sai alkunsa DaimlerChryslerin vuosina. Sama tausta on 2,4-litraisella nelisylinterisellä Tigersharkilla.

Tämän vuoden huhtikuuhun asti valmistettu Jeep JK Wrangler oli jälleen eräs fuusiovuosien tuote ja sen automaattivaihteisto oli viisivaihteinen Mercedes-Benziltä lainattu yksikkö. Wranglerin tuotannon päätyttyä jäljelle jäi vielä Dodge Chargerin poliisikäyttöön suunniteltu Pursuit-malli, joka käyttää entisen yhtiökumppanin automaattivaihteistoa.

AutoPacifin analyytikko Dave Sullivan arvioikin, että lopulta Daimlerin ja Chryslerin liitosta hyötyi kaikkein eniten...

Fiat.

Teksti: Aake Kinnunen Lähde: Automotive News Kuvat: FCA