California dreaming eli yhden road tripin anatomia

Los Angeles ja San Francisco ovat molemmat mielenkiintoisia kaupunkeja Kaliforniassa. Onneksi niitä yhdistää vielä mielenkiintoisempi tie, joka tarjoaa erinomaiset puitteet useamman päivän automatkalle.

Kalifornian osavaltion valtatie 1, viralliselta nimeltään SR 1 mutta paremmin tunnettu myös nimellä Pacific Coastal Highway, kiemurtelee hieman yli tuhat kilometriä USA:n länsirannikkoa seuraten. Matkan varrelle mahtuu aika monta elämystä Hearstin linnasta luonnonkauniiseen Big Suriin – surffareita ja kultahiekkaisia rantoja unohtamatta.

Yllättävän iso osa tiestä on kaiverrettu karun kallioiseen maisemaan. Siksi reittiä on siirretty vuosien varrella osittain sisämaahan, jotta alueella esiintyvät maanvyörymät eivät katkaisi tietä ja ihmisten liikkumista jatkuvasti. Matkalaiselle tien etu on ehdottomasti sen sijainti. Kalifornia on suosittu kohde; sinne ei todellakaan tarvitse suunnata pelkästään yhden automatkan takia. Mutta jos auton keulan suuntaa SR 1:lle, on matka ehdottomasti tarinan arvoinen.

Pako Los Angelesista

Matkaan lähdetään Teemu Selänteen kotikulmilta Orange Countystä Los Angelesin eteläpuolelta. Tie alkaa Dana Pointista ja  heti kohta ollaan Laguna Beachillä. Jos pihvi maittaa, Teemun ravintolan nimi on Selanne Steak Tavern.

Seuraavaksi on vuorossa Newport Beach, sitten tulee Huntington Beach. Long Beachilla kannattaa ehkä poiketa reitiltä sen verran, että ehtii bongata hotelliksi muunnetun Queen Mary loistoristeilijän. Nostalgiaa huokuva laiva on myös yöpymisen arvoinen – jos ja kun hotellin kunnostukset saadaan kuntoon vuoden 2022 aikana. Laivalla tiettävästi myös kummittelee.

Sitten hylätään rantaviiva hetkeksi, ja koska nämä seudut Kaliforniasta ovat tiheään asuttuja, ei varsinaisia syitä pysähtymiseen ole montaa. Jaloitella kannattaa ehkä kuitenkin Santa Monicassa ja tarkemmin sen laiturilla. Laiturin päässä on pienimuotoinen huvipuisto, ja purtavaa on tarjolla Forrest Gump -elokuvan tunnetuksi tekemässä Bubba Gump -ravintolassa. Itse asiassa elokuva oli ensin, ravintolat tulivat vasta myöhemmin.

Santa Monican jälkeen asutus vähitellen harvenee, joskin Malibussa kannattaa painaa jarrua sen verran, että ehtii ihastella hulppeita sekä miljoonia maksavia rantahuviloita. Hyvällä onnella voi bongata jonkun julkkiksen. Malibun jälkeen oikealle irtautuu muutama sivutie, jotka kiemurtelevat alueen kanjoneissa, ja joilla nuoriso ottaa yhä mittaa toisistaan viritetyillä sporteilla. Ero menneeseen on vain siinä, että nuorison rakkauden kohteina ovat nykyään tehokkaat eurooppalaiset ja japanilaiset autot. Tämä on kuitenkin sitä oikeaa Kaliforniaa. Tie kiemurtelee näyttävästi jylhien rinteiden ja turkoosinsinisen Tyynen valtameren välissä.

Herra Muskin unelma

Pian liikenteen määrä kasvaa taas, ja vähän ennen Oxnardia ohitetaan USA:n laivaston ilmavoimien tukikohta. Patsaiksi muutetut vanhat sotakoneet tekevät kunniaa matkalaisille. Samalla tie koukkaa taas toviksi sisämaahan. Venturan ohi livuttaessa tie palaa taas rannikolle, jota seurataan aina Santa Barbaraan asti.

Rannat autioituvat, täällä sivilisaatiosta mahdollisimman mutta ei kuitenkaan liian kaukana elävät surffarit etsivät sitä elämänsä aaltoa. Santa Barbaran jälkeen suunnataan taas sisämaahan.

Jos mieli tekee smörrebrödiä, onneaan voi kokeilla Solvang nimeä kantavassa pikkukylässä. Se on kuin pieni pala Tanskaa. Useamman skandinaaviseen mutta samalla hieman Disney-tyyliin rakennetun talon lippusalossa heiluu punavalkoinen Tanskan lippu.

Pian tien vasemmalle puolelle jäävät USA:n ilmavoimien Vanderbergin tukikohta sekä sen läheisyydessä sijaitsevat historialliset rakettien laukaisuun tehdyt rakennelmat. Nykyisin alueella pitää majaansa myös merkittävä osa Yhdysvaltojen asevoimien tuoreinta alahaaraa eli avaruusvoimia. Täältä ammutaan taivaalle myös Elon Muskin SpaceX:n valmistamia Falcon 9 -kantoraketteja. Laukaisupäivät ovat julkisia.

Rahalla saa

Meren läheisyyteen palataan taas Oceanon luona. Täällä kannattaa jalkautua taas hetkeksi autosta ihastelemaan Guadalupe-Nipomon hiekkadyynejä. Dyynialue on Kalifornian osavaltion toiseksi suurin. Herkkää ekosysteemiä suojellaan, joten alue on nykyisin luonnonpuisto.

Ja jos vatsassa kurnii, Oceanosta löytyy oikea vanhan ajan junavaunuun rakennettu dineri, jossa saa tankattua energiatasapainon taas kohdilleen. Etenkin perinteisesti tehdyt pirtelöt ovat herkullisia.

Ja jos mieli halajaa hieman erikoisempaa majapaikkaa, sellaiseksi soveltuu Madonna Inn San Luis Obispossa. Motellin kaikki 110 huonetta ovat erilaisia ja suunniteltu erilaisten teemojen ympärille. Rannikolle taas palattaessa kannattaa pitää silmät auki, sillä pian on mahdollista bongata reissun ensimmäiset hylkeet.

San Simeonin kohdalla kannattaa puolestaan käydä ihmettelemässä herra Hearstin absurdia linnaa . William Randolph Hearst oli amerikkalainen mediamoguli ja yksi sensaatiolehdistön pioneereista. Linna on ehdottomasti visiitin arvoinen. Se todistaa myös sen, ettei rahalla saa välttämättä hyvää makua. Linnassa pidettiin riehakkaita juhlia 1920- ja 30-luvuilla paitsi Hollywoodin tähdille myös Yhdysvaltojen seurapiirielämän kermalle. Toki myös poliitikkoja nähtiin kemuissa, mm. Winston Churchill.

Elämää suurempi Big Sur

Näyttävimmillään SR1 on Big Surin kohdalla. Ragged Pointin jälkeen jylhät kalliot ja jyrkät rinteet toivottavat automatkailijan tervetulleeksi yhdelle maailman hienoimmista tieosuuksista. Eli jos aika antaa periksi, Big Surissa kannattaa viettää pari päivää. Yksi kuvatuimpia kohteita tiellä lienee historiallinen vuonna 1932 avattu Bixbyn rotkon ylittävä ja reilut 200 metriä pitkä kaarisilta.

Alue on luonnonkaunis, ja parhaiten luontoon tutustuu patikoiden. Vaikka ei vielä olla edes isoimpien jättiläispunapuiden alueella, puiden koko jaksaa hämmästyttää. Alueen motellit ovat myös karusti kalustettuja, osassa huoneista ei ole esimerkiksi televisiota. Se on oiva tapa kannustaa ihmisiä ulos. Harvasta asutuksesta johtuen Big Surin yöt ovat melko vapaita Kaliforniassa niin yleisestä valosaasteesta, joten tähtitaivas on tervetullut näky. Useammassa luonnonpuistossa on myös mahdollista majoittua telttaillen.

SR 1:ltä kannattaa poiketa taas pidemmäksi aikaa Carmel-By-The-Sean kohdalla. Clint Eastwood pormestaroi tätä sympaattista pikkukaupunkia tovin 80-luvulla. Samoilla seuduilla kolopallon ystävien kannattaa käydä ihmettelemässä Pebble Beachiä, ja aivan pakollinen ajokohde on 17-Mile Drive eli 27 kilometriä pitkä erittäin pittoreski tie.

Kultainen portti

Vähitellen maisema taas aukenee. Montereyn jälkeen tulee Santa Cruz. Mitä lähemmäs San Franciscoa tullaan, sitä helpompi rannalta on bongata sekä hylkeitä että merinorsuja. Jälkimmäiset painavat jopa 4 000 kiloa, ja tuulen alapuolelle osuttaessa ilmassa leijuu vahva muskin tuoksu…

Surffareita voi bongata läpi koko reitin, mutta parhaat aallot ovat tarjolla Santa Cruzissa. Aiheelle on omistettu myös oma museonsa. Toki myös muut vesiaktiviteetit ovat näillä upeilla rannoilla suosiossa.

Pian ollaan jo San Franciscossa. Golden Gate on näkemisen ja ajamisen arvoinen, ja pian sen jälkeen maisema muuttuu jälleen kerran. Rannikko on hyvin erilainen kuin alkumatkasta. Kaikkialla on rehevää. Nyt ollaan jo Kalifornian viinialueilla; Napa, Sonoma ja muut viinitiloistaan tunnetut laaksot jäävät lähistölle sisämaan puolelle, eli nautiskelija poikkeaa sinne varmasti. Alueella on myös runsaasti Michelin-tähtiä saaneita ravintoloita.

Virallisesti SR1 päättyy Eurekaan. Jokainen voi siellä pohtia, jatkaako vielä luonnonkauniiseen Oreganonin osalvaltioon, lähtisikö itään kohti Renoa ja Nevadaa, vai kannattaako palata samoja renkaanjälkiä takaisin. Huonoja vaihtoehtoja ei varsinaisesti ole lainkaan.

Teksti ja kuvat: Vesa Eskola