Jos Kalle Rovanperää väsyttää, saattaa kartanlukija Jonne Halttunen hypätä rattiin

Kalle Rovanperä ajaa ensimmäistä kertaa Keski-Suomen sorateillä MM-rallia WRC-autolla.

Kalle Rovanperä ojentaa mielellään autonsa ohjat kartanlukijalleen erikoiskokeiden välillä. Pieni, rento hetki kiivastempoisen rallin lomassa pitää Rovanperän kilpailukyvyn kovissa kantimissa.

Mikäli kävisi ilmi, että Kalle Rovanperä, 21, ottaa kesken sykettä nostattavan rallin pienet ”tupluurit” kilpakumppaneidensa psyykettä ravistellakseen, osuisi hänen vetonsa naulan kantaan. Sillä, mikäpä sekoittaisi toisen pakkaa paremmin kuin kuljettaja, joka kesken adrenaliinintäyteisen rallin pystyy irrottautumaan tekemisestään täydellisesti, ja latautumaan tulevaan – niin, hirsiä vetämällä.

Rovanperällä ei kuitenkaan ole ketunhäntä kainalossa. Hän ei näyttele. Ei ratin takana, ei auton ulkopuolella, ei milloinkaan. Hän on juuri sellainen luonnonlapsi, jollaisena tulette hänet näkemään tulevana viikonvaihteena.

Mitään etukäteen päätettyä järjestelyä Toyota-kaksikolla ei Jyväskylässä ole.

- Se riippuu ihan aikataulusta, ja kuinka paljon väsyttää. Ei sitä nyt ihan aina tule nukuttua. Jos sattuu tulemaan hetki, niin miksi ei.

Perinteen alkulähteellä. Rovanperä-Halttunen –kaksikko matkusti siirtymäosuudet tällä tavalla jo Skoda-vuosinaan 2018 – 19.

Siinä missä toiset kuljettajat syövät hermostuneesti kynsiään, ja käyvät sisimmässään jatkuvaa painia erinäisten säätöasioiden kanssa siirtymäosuuksien ajan, heittää Rovanperä vaihteen vapaalle. Tällöin avuksi saattaa tulla lentokoneista tutut silmäsuojat, jotka silmillään Rovanperä ottaa hyvän kylkiasennon kartanlukijan penkillä.

- Kisa kun alkaa, niin stressiä ei hirveästi ole. Oma keskittyminen siinä aina tietysti on, ja muutoin yritän vain ottaa mahdollisimman rennosti.

Mutta, paljonko pitäisi olla eroa seuraavaan kuljettajaan, jotta Rovanperä antaisi Jonne Halttusen ajaa vaikkapa kisan päättävän, 11-kilometrisen Ruuhimäen erikoiskokeen?

- Sitä pitäisi olla aika paljon, Rovanperä naurahtaa.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Monitaitoinen kartanlukija

Jokaisessa mahdollisessa välissä vuoronvaihtoa ratin takana ei nähdä. Edellytys kilpailuvälineen luovuttamiselle kartanlukijalle täyttyy, kun siirtymäosuus on riittävän pitkä, ja reitti selkeä Halttuselle. Jyväskyläläisenä hän vannoo osaavansa kaiken ulkoa, joten juuri kotirallissa mahdollisuus antaa ykköskuljettajalle ylimääräinen lepohetki on tavallista suurempi.

- Käytännössä ajan pitkät siirtymät. Kalle saattaa sanoa, että ”sinä sitten muuten ajat seuraavan siirtymän”. Itse olen aina vähän sillä mielellä, että ”joo, katsotaan”. Niin siinä sitten yleensä myös käy. R5-autoilla teimme tätä paljonkin, mutta ”werssillä” vasta hieman viime vuonna ja nyt tänä vuonna.

Secto Rally Finlandin aikataulua katsomalla Halttusen todennäköisin ajovuoro lankeaa lauantaiaamulle. Tuolloin siirtymäosuus päivän ensimmäisen erikoiskokeen, Päijälä 1:n lähtöön on peräti 119 kilometriä, ja taipaleeseen on varattu aikaa tunti ja 45 minuuttia.

Se tuskin kiinnostaa Rovanperää, joka mielellään lykkää ”heräämistään” ajankohtaan, kun omaan lähtöaikaan on enää joitain minuutteja.

Jonne Halttunen ajaa mielellään miljoonan euron arvoista, korkean teknologian Rally1 –autoa. Hän on ainut MM-sarjan kartanlukijoista, joille ykköskuljettaja on suonut kyseisen kunnian.

Huipputeknisen Rally1 –auton ajamisessa kirkkaasti vaikein hetki on auton liikkeelle saaminen. Käynnistämiseen tarvittavat napit oppii helposti, mutta kisakytkin, joka luistaa vain hieman, tai ei ollenkaan, on oma lukunsa.

Ja siirtymillä ei muuta olekaan kuin liikennevaloja ja pysähdyksiä. Lisäksi ralliautoissa käytettävä kytkin on niin pienikokoinen, että se palaa herkästi, jos sitä käyttää väärin. Halttunen, 35, on kuitenkin auton aina taidokkaasti luotsannut kohteeseen, ja lukenut tiekirjaa samalla. Sillä sitä unikuvia katseleva Rovanperä ei tee.

Toyotan ajaminen tuli Halttuselle mahdolliseksi vasta ensimmäisen kauden jälkeen. Tommi Mäkisen aikana vain ykköskuljettaja sai ajaa autolla.

- Kalle kerran ehdotti Monte Carlo –rallissa Tommille, että Jonne voisi ajaa auton Gapista Monacoon, mutta hänen mielestään se ei ollut hyvä idea. Nyt se on meille mukavaa vaihtelua, kun minä saan päristellä ”werssillä”. Ei se huonolta tunnu omassakaan kädessä, naurahtaa Halttunen.

Teksti: Miika Wuorela Kuvat: Miika Wuorela ja Moottorin arkisto