Käytetyt erikoisuudet – Messerschmitt KR-200 -kääpiöauto

Saksalaisen lentokonevalmistaja Messerschmittin historia on värikäs, sillä siihen mahtuu niin hävittäjäkoneita kuin myös kääpiöautojakin.

Puhuttaessa Messerchmittistä, monelle tulee ensimmäisenä mieleen saksalainen sotilaslentokoneteollisuus. Tämä ei ole ihme, sillä Messerschmittin hävittäjät olivat lajinsa huippuja toisessa maailmansodassa. Päätyipä jopa Suomen Ilmavoimatkin käyttämään pääasiallisina hävittäjinään Messerscmitt BF-109 -lentokonetta.

Kun toinen maailmansota viimeinkin päättyi keväällä 1945, jäi moni saksalainen sotilasteollisuuteen keskittyvä yritys hetkeksi tyhjän päälle. Ensinnäkin sodan päättyminen vähensi akuuttia tarvetta sotilaskalustolle ja toisaalta sodan hävinneen Saksan sotilasmahtia haluttiin rauhansopimuksessa rajoittaa. Lisäksi monien sotateollisuusyhtiöiden omaisuutta vietiin sotakorvauksena Neuvostoliittoon.

Fend Flizer saa yllättävän suosion

Sodan päättyminen tiesi uutta alkua myös Messerschmittille. Kun lentokoneteollisuus oli jäissä, yhtiö joutui keksimään luovia ratkaisuja uuden liiketoiminnan kehittämiseksi. Yhtiön johtaja, lentokonesuunnittelija Willy Messerschmitt oli yrityksineen mukana tuottamassa niin elementtitaloja, ompelukoneita kuin myös silitysrautoja, mutta miehen veri veti yhä lentokoneita kohti.

Luftwaffen teknisenä upseerina sodassa toiminut Fritz Fend siirtyi sodan jälkeen rakentamaan erilaisia kevyitä kulkupelejä, kuten kolmepyöräisiä mopoja sekä erilaisia invavaunuja. Yksi kuuluisimpia ensimmäisen vaiheen tuotteista oli Fend Flitzer, jota valmistettiin vuosina 1948-51 noin 250 kappaletta.

Fend Flitzer oli katettu kolmella pyörällä varustettu yksipaikkainen menopeli, johon lisättiin myöhemmin 38 kuution moottori. Ajoneuvo suunniteltiin alun perin invalidikäyttöön, mutta se saavutti asiakkaita myös täysin terveiden ihmisten keskuudessa. Kysyntä ajoneuvolle oli suurta, mutta Fendin yhtiön pienet resurssit alkoivat tulla nopeasti vastaan.

Fend ja Messerschmitt löivät hynttyyt yhteen

Tammikuussa 1952 Fritz Fend purki silloisen yrityksensä vain perustaakseen heti perään uuden. Samalla Fend lähentyi Willy Messerschmittin kanssa, joka oli kiinnostunut Fendin uudesta projektista. Linkki Messerschmittiin tuli myös siitä, että Fend Flizer käytti jossain vaiheessa moottorinaan Messerschmitt Me-262 -suihkuhävittäjän starttimoottoria.

Myöhemmin Fend päätyi yrityksineen työskentelemään Messerschmittin tehtaalle Regensburgiin, jossa lähdettiin kehittelemään uutta ”Kabinenrolleria”, eli vapaasti käännettynä hyttiskootteria. Alkuperäinen Fend Flizer toimi pohjana uudelle kääpiöautolle, jota lähdettäisiin markkinoimaan pelkkien invalidien sijasta isolle yleisölle.

Suurin muutos uudessa ajoneuvossa oli se, että tästä autosta tehtiin asiakaspalautteiden mukaan kaksipaikkainen. Uusi ajoneuvo oli myös huomattavasti pidemmälle viety versio edeltäjästään.

Vaikka Fritz Fend toimi pääasiallisena suunnittelijana, päätettiin uuden ajoneuvon nimi kuitenkin antaa Messerschmittin mukaan. Erään tarinan mukaan Willy Messerschmittin ainoa rooli projektissa oli antaa oma nimensä auton käyttöön.

Messerschmitt KR-175

Ensimmäinen kääpioauto sai nimekseen Messerschmitt KR-175 ja sen tuotanto alkoi helmikuussa 1953. Sinänsä Messerschmittin nimi ei ollut kuitenkaan aivan tuulesta temmattu, vaan kaksipaikkaisen ja istuimet peräkkäin asetellun ajoneuvon profiili muistuttu melko paljon aikakauden hävittäjälentokoneen olemusta.

Messerschmitt KR-175:ssä oli 173-kuutioinen moottori, joka tarjosi 6,6 kilowatin tehon. Pituutta menopelillä oli 2820 mm, leveyttä 1220 mm ja korkeutta 1200 mm, akselivälin jäädessä 2030 millimetriin. Omapaino ilman kuljettajaa oli 220 kilogrammaa.

Messerschmitt on jäänyt historiaan mm. siitä syystä, että auton mukana tuli jopa käyttöohjeet sille, miten autoon noustaan oikeaoppisesti kyytiin. Tämä on sitä saksalaista tehokkuutta parhaimmillaan!

Pienikokoinen auto saavutti suuren suosion ja Messerschmittin tehdas tuotti malleja 80 kappaleen päivätahdilla. Kaikkiaan autoa valmistettiin noin 15 000 kappaletta vain kolmen tuotantovuoden aikana.

Autojen suuren menekin haistoi myös toinen saksalainen sotilaslentokoneista tuttu yhtiö, kun pommikoneistaan tunnettu Henkel teki vuonna 1955 oman versionsa kääpiöautosta. Tämä kilpailijan auto kantoi nimeä Henkel Kabine.

Messerschmittin paluu lentokonevalmistajaksi

Henkelin tullessa mukaan kilpailuun Messerschmitt korvasi KR-175 -mallin uudella tulokkaalla. Uusi Messerschmitt KR-200 jakoi samat mitat edeltäjänsä kanssa, mutta siinä oli hieman tehokkaampi 7,5 kilowatin moottori. Samalla myös kääpiöauton paino nousi 240 kilogrammaan. Uusi malli oli välittömästi myyntimenestys ja pelkästään vuoden 1955 aikana niitä myytiin 12 000 kappaletta.

Vuotta myöhemmin Messerschmitt palasi jälleen lentokoneiden valmistukseen, joten kääpiöautojen tuotanto sai siirtyä vuoden 1957 alusta uusiin tiloihin ja uuden yhtiön, Fahrzeug- und Maschinenbau Regensburg, eli FMR:n alle. Uuden nimen alla saatiin aikaiseksi vielä yksi uusi malli, myös Moottorin Huutokauppahelmissä esitelty FMR 500 TG. FMR 500 TG oli varustettu poikkeuksellisesti neljällä pyörällä, ollen koko malliston huippumalli.

Vaikka Messerschmitt myi autotuotannon Fritz Fendin ja Valentin Knottin uudelle yritykselle, sai KR-200 jatkaa yhä Messerschmittin nimen ja logon käyttöä. Auto myi yhä hyvin ja siitä tehtiin erilaisia variaatioita, kuten avoauto- ja avolavamalleja. Myös alkuperäinen kohdeyleisö, eli invalidit oli huomioitu, sillä autosta oli tarjolla peräti 13 erilaista invalidiversiota, riippuen ajajan vamman laadusta.

Pahempi notkahdus myynnissä tapahtui vuonna 1962, kun kääpiöautot alkoivat käydä liian pieniksi markkinoille, samalla kun saksalaiset vaurastuivat ja heillä oli varaa isompiin autoihin. Messerschmitt KR-200 -mallia valmistettiin aina vuoteen 1964 asti, jolloin sen valmistus lopetettiin kannattamattomana. KR-200 myi koko valmistuksensa aikana vähän lähteistä riippuen 25 000 – 40 000 yksilöä.

Käytetty erikoisuus: Messerschmitt KR-200

Tämän viikon käytetty erikoisuus tulee Lahdesta, jossa kaupan olisi Messerschmit KR-200. Ajoneuvo on varustettu manuaalisesti avattavalla rättikatolla.

Auton vuosimalli ei tule ilmioituksessa ilmi, mutta Moottorin tekemä tutkiva journalismi paljasti Messerschmittin olevan vuosimallia 1963. Samassa tuli ilmi myös se, että auto on tullut Suomeen ilmeisesti käytettynä, sillä ensirekisteröinti Suomeen on tehty vuonna 2011.

Vaikka Messerschmittistä puhutaan kääpiöautona, termi on Suomessa hieman kyseenalainen, sillä virallisesti Messerschmittit rekisteröitiin Suomessa moottoripyöriksi. Rekisterikilven malli kyseisessä ajoneuvossa on kuitenkin autoista tuttu leveä malli, jossa numerot ja kirjaimet ovat yhdessä rivissä.

Messerschmitt on myös saavuttanut museorekisterin, mikä viittaa sen olevan alkuperäiskunnossa. Auto näyttää myös kuvissa siistikuntoiselta, joskaan ilmoitus ei kerro sitä, onko alkuperäiset käyttöohjeet ajoneuvoon nousemiselle tallessa.

Hintalappuun tälle sijoituskohteelle on kirjattu lukema 34 890 euroa. Myyjä muistuttaa ilmoituksessa myös siitä, ettei näitä Messerschmittejä tule enää kovin paljoa vastaan. Toteamus ei ole pelkkää myyjän puhetta, sillä tätä julkaisua kirjoittaessa Torissa oli tarjolla vain yksi myytävä Messerschmitt tämän kohteen lisäksi.

Teksti: Rikhard Wacker Kuvat: Tori, Wikipedia