Käytetyt erikoisuudet: Sunbeam Shelby Tiger

Sunbeam Tiger on eräänlainen vastinen Carroll Shelbyn AC Cobralle. Shelby liittyy vahvasti myös Tigerin kehitystyöhön, samoin F1-maailmanmestari Jack Brabham. Valmistuksesta löytyy linkki myös Pyhimys-Volvoon.

Tigerin lähtökohtana on brittiläisen Rootes Groupin valmistama Sunbeam Alpine Roadster. Sen nelisylinterinen rivimoottori ei taannut riittävää suorituskykyä, jotta Alpinella olisi voitu tavoitella maailmanvalloitusta. Niinpä Rootes otti vuonna 1959 yhteyttä Ferrariin, ja pyysi italialaisia rakentamaan tehokkaamman rivinelosen, joka ”powered by Ferrari” -teksteineen toisi sekä suorituskykyä että uskottavuutta autolle. Neuvottelut Ferrarin kanssa kuitenkin kariutuivat, joten lääkettä oli etsittävä muualta.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Tuplatehot 20 prosentin painonlisäyksellä

Kolme vuotta myöhemmin F1-maailmanmestari Jack Brabham teki Rootesin kilpailupäällikkö Norman Garradille ehdotuksen varustaa Alpine Roadster Fordin V8-moottorilla, kuten Carroll Shelby oli tehnyt niinikään brittiläiselle AC Cobralle. Norman Garradin poika Ian oli Rootesin myyntipäällikkönä Amerikan länsirannikolla, ja asui sattumalta lähellä Carroll Shelbyn pajaa, joten yhteys yritysten välille löytyi helposti. Mittausten jälkeen todettiin, että Fordin 260-kuutiotuumainen vinkkelikasi saattaisi todellakin sopia Alpinen konehuoneeseen, tosin yhtään ylimääräistä tilaa ei ollut. Fordin kasin etuna oli lisäksi alhainen paino, se kun painoi vain 200 kiloa. Muutostöiden jälkeen auton teho tuplaantuisi, mutta paino nousisi vain parikymmentä prosenttia, tuhannesta 1200 kiloon.

Kaksi erilaista prototyyppiä

Ensimmäisen karkean prototyypin rakensi kilpakuljettaja Ken Miles vain 800 dollarin budjetilla. Series II Alpinen, Fordin V8:n ja kaksivaihteisen automaatin yhdistelmä oli ajokunnossa vain viikon ahkeroinnin jälkeen. Toisen prototyypin rakensi Carroll Shelby, ja se oli jo huomattavasti hienostuneempi ja lähellä lopullista tuotantomallia. Sen budjetti oli 10 000 taalaa ja vuoden 1963 huhtikuun alussa aloitettu projekti oli valmis saman kuun lopulla. Koeajot sekä Shelbyllä Amerikassa että Rootesilla Britanniassa tämän jälkeen vakuuttivat molemmat tahot siitä, että hyppysissä oli jotain ainutlaatuista, joka voidaan kehittää tuotantomalliksi. Lord Rootes itse oli niin vaikuttunut, että otti yhteyttä suoraan Henry Ford II:een ja tilasi 3000 kappaletta Fordin V8-moottoria, määrän jonka Rootes uskoi Tigereitä myyvänsä ensimmäisen vuoden aikana. Lisäksi Lord Rootes ilmoitti, että Tiger tullaan lanseeraamaan vuoden 1964 New Yorkin autonäyttelyssä. Aikaa tuotekehitykseen ja auton tuotantovalmiiksi saamiseen olisi vain kahdeksan kuukautta, kun normaali uuden automallin kehitystyö vei kolmesta neljään vuotta. Autoon tehtiin isomman moottorin ja paremman suorituskyvyn vaatimat muutokset ennen huhtikuun näyttelyä, jossa se esiteltiinkin yleisölle.

Shelbyn sijaan valmistus Jensenille

Shelby toivoi tietysti saavansa sopimuksen Sunbeam Tigerien valmistuksesta itselleen, mutta Rootes päätti tilata kokoonpanotyöt westbromwichilaiselta Jenseniltä. Syynä oli Shelbyn läheinen suhde Fordiin, kun taas Rootes oli rahapulassa ajautumassa juuri samaan aikaan osittain Chryslerin omistukseen. Lisäksi Jensenin pääinsinööri Kevin Beattie ja hänen lähin alaisensa Mike Jones olivat aiemmin työskennelleet Rootesilla, mikä teki yhteistyön käynnistämisestä helpompaa. Jensenillä oli omien automallien lisäksi tarjota ylimääräistä tuotantokapasitteettia, sillä vuodesta 1959 vuoteen 1963 valmistettujen Pyhimys-Volvojen tuotanto oli juuri siirretty pois Jenseniltä ja Ruotsiin Volvon Göteborgin tehtaalle. Shelby sai korvaukseksi royaltimaksun jokaisesta valmistetusta Tigeristä.

Tigeriä valmistettiin vuosina 1964-1967. Mark I oli varustettu 260-kuutiotuumaisella Fordin moottorilla, ja viimeisenä valmistusvuotena Mark II sai suuremman 289-kuutiotuumaisen Fordin V8:n voimanlähteekseen. Jälkimmäisiä valmistettiin vain 633 kappaletta, kun koko Tigerin tuotantomäärä oli yhteensä 7128 kappaletta. Pienemmän moottorin teho vakiomuodossaan oli 164 hevosvoimaa ja sillä saavutettiin 190 kilometrin huippunopeus. Kiihtyvyydeksi nollasta 60 mailiin (97 km/h) ilmoitettiin 8,6 sekuntia. Vain 250 dollarin lisähintaan oli tarjolla 245-hevosvoimaiseksi viritetty versio, jolla molemmat lukemat tietysti vielä paranivat.

Mark II sai isomman moottorin lisäksi muutamia kosmeettisia muutoksia. Tehokkaamman moottorin turvin kiihdytys nollasta kuuteenkymmeneen mailiin sujui 7,5 sekunnissa ja huippunopeus nousi 196 kilometriin tunnissa.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Chrysler-omistus päätti TIgerin tarinan

Rootesin talousvaikeudet ajoittuvat 1960-luvun puoliväliin, ja samaan aikaan Chrysler halusi vahvistaa asemiaan Euroopan automarkkinoilla. Kesäkuussa 1964 Chrysler osti osuuden Rootesista, eli juuri samaan aikaan kun Ford-moottoristen Tigerien tuotanto oli alkamassa. Vuonna 1967 Chryslerin omistusoikeus kasvoi niin, että se sai myös määräysvallan Rootesista. Heti tämän jälkeen Chrysler ilmoitti, että Ford-moottoristen Tigerien valmistus lopetetaan, kunhan Rootesin ostamien Ford-moottorien varasto on käytetty loppuun. Chryslerin omassa moottorivalikoimassa ei ollut fyysisesti riittävän pienikokoista V8-moottoria, jolla Fordin pannu olisi voitu korvata. Se tiesi Sunbeam Tigerin tarinan päättymistä.

Kuvien tori.fi -sivustolla myynnissä oleva Sunbeam Tiger on vuodelta 1964, mutta siihen on jälkikäteen vaihdettu Chevyn 305-kuutiotuumainen ja remmiahtimella ryyditetty V8-moottori. Auto on Suomen kilvissä ja katsastus on voimassa huhtikuuhun 2025. Se ei siis ole alkuperäiskuntoinen, mikä myyjän mukaan näkyy myös hinnassa. Hintapyyntö on 24 700 euroa, kun myyjän mukaan alkuperäiskuntoisten hinnat alkavat 70 000 eurosta. Myyjä on valmis myös kuuntelemaan asiakkaan hintanäkemyksiä, kunhan ne esitetään auton vierellä ja ostohousut jalassa

Linkki myynti-ilmoitukseen

Teksti: Janne Huhtala; kuvat: Tori Autot