Maastoajoelämys: raskastekoinen kelluja – BMP-1 -rynnäkköpanssarivaunu

Rynnäkköpanssarivaunu etenee uiden seitsemän kilometriä tunnissa, maantiellä 65 kilometriä tunnissa.

Huolimatta 13,5 tonnin painosta BMP-1 -rynnäkköpanssarivaunu on kelluntakykyinen. Uidessa huippunopeus on seitsemän kilometriä tunnissa, maantiellä 65 kilometriä tunnissa. Ohjaamoa voi luonnehtia tarkoituksenmukaiseksi.

Mukavuus lienee ollut suunnittelussa toissijaista 1960-luvun Neuvostoliitossa. Mittaristossa on paljon tavaraa, mutta joukosta erottuvat nopeasti perinteiset pyöreät nopeus- ja kierroslukumittarit, jäähdytysnesteen ja öljyn lämpömittarit ja käsijarrun varoitusvalo.

Parin minuutin koulutuksella

Manuaalivaihteisen BMP-1:n ajaminen onnistuu muutaman minuutin koulutuksella. Moottorin käynnistyksen jälkeen kytkinpoljin polkaistaan pohjaan, haluttu vaihde kytketään päälle, kytkin nostetaan puoliväliin ja odotetaan että vaunu lähtee liikkeelle.

Vasta sen jälkeen kytkinpoljin nostetaan kokonaan ylös. Tämä siitä syystä, että kytkinpoljin on hydrauliventtiili, joka ohjaa kytkintä käyttävää hydraulisylinteriä.

On aika lisätä syöttöä, joka samalla lisää sekä vaunun vauhtia että savun ja metelin määrää vaunun ympärillä. Bmp-1:n vaihteisto on hydraulisesti tehostettu ja vaihteet kytkeytyvät nätisti ilman mitään narinaa, kunhan vaihdevipua käsittelee rauhallisin ja määrätietoisin ottein. Pienemmälle vaihdettaessa voi antaa syöttöpolkimella ”välisyöttöä”.

Viisivaihteisessa vaihteistossa on periaatteessa normaali H-kaavio, mutta vaihteiden järjestys on henkilöautoon tottuneelle melko erikoinen. Toisessa laidassa ovat normaalisti vastakkain ykkönen ja pakki, mutta seuraavana parina ovatkin vitonen ja nelonen, ja toisessa laidassa kakkonen ja kolmonen. Lyhyellä koeajolla onkin aina tarkistettava vaihdekepin kaaviokuva, ennen kuin uskaltaa arpoa seuraavaa pykälää silmään.

Ohjaustanko kuin moottoripyörässä

BMP-1:ssä ei ole rattia eikä ohjaussauvoja, vaan ohjaustanko kuin moottoripyörässä. Ensimmäisen alamäkimutkan läpi mennään kulmikkaasti, sillä ohjaus ei suoraviivaisesti tottele ohjaustangon liikkeitä. Ohjaaminen muuttuu sujuvammaksi vasta, kun MIL-Safarien Mika Tanner kertoo ohjauksen toiminnan periaatteen.

Kun tankoa kääntää vähän, siirtyy sisäkaarteen tela vedolta vapaalle. Kun tankoa kääntää lisää, sisäpuolen telalle vaihtuu tiheämpi välitys. Kun kääntää ääriasentoon, menee sisäkurvin puoleinen tela lukkoon. Pieni ohjausliike ei siis tuottanut tulosta, koska alamäessä ei ollut kunnolla veto päällä.

Vauhti korjaa virheet

Vauhti korjaa tälläkin kertaa virheet eli syöttöpoljin syvemmälle ja tuntuma on heti parempi.

Kuraisella ajouralla 15,9-litrainen ja 300 hevosvoiman V6-diesel kuljettaa 13,5 tonnia kevyttä vaunua vaivatta, sillä telasto puhdistaa tehokkaasti itsensä tiputtamalla savet maahan ja matka jatkuu, kunhan syöttöpoljinta painaa riittävästi.

Epätasaisuuksien yli neuvostovaunu menee pehmeästi keinuen. Leveyttä on tulitikkuaskin verran vajaa kolme metriä ja pituutta 6,74 metriä, joten kapeimmille urille ei tällä kannata yrittää.

Toimintamatkaksi luvataan huimat 600 kilometriä eli Helsingistä lähdettäessä tarvitsee pysähtyä tankkaamaan vasta Tupoksen ABC:lle Oulun kupeessa. Vaikuttava laite! Vaikka suunnittelu aloitettiin jo 1950-luvun lopun Neuvostoliitossa, on näitä vaunuja BMP-2 versiona yhä Suomen armeijan käytössä.

Kattava artikkeli maastoajoelämyksistä on julkaistu kokonaisuudessaan painetussa Moottorissa 12/2020.

Teksti: Janne Huhtala Kuvat: Jari Saarentaus