Matka: Luontoretkelle ohiajettuun Espanjaan

Talvikauden aurinkoa tavoitteleva ohittaa Espanjan keskiosan pysähtymättä, vaikka vain muutaman kilometrin täsmäreippailu saattaa johdattaa peräti 450 miljoonan vuoden päähän. Eikä muinainen madonreikä ole edes ainoa syy jalkautua.

Kastilia–La Manchaa keskemmälle Espanjaa ei juuri pääse. Madridin eteläpuolelle levittäytyvä alue ei ole matkakohteena tunnetuimmasta päästä, vaikka varsinkin luontokohteiden kirjo on runsas. Niistä kiinnostavimmat löytyvät Cabañerosin kansallispuistosta.

Entistä tienpohjaa mukailevaa polkua on helppo kulkea. Pitkän automatkan puuduttamalle helppous sopii helteessä. Edellä rientävä opaspari Virginia Torralba ja Fernando Giménez kertovat korkkitammien kasvattamisesta ja muista alueen perinteisistä elinkeinoista.

Suurin osa alueen metsistä katosi puuhiilen valmistuksen myötä, joten ympärillä levittäytyvä Välimerellinen metsä on harvinainen näky. Laakson kivisillä rinteillä on nähtävissä historiaa yli 500 miljoonan vuoden mitalta.

Mannerlaattojen liikkeitä kiinnostavampaa on kuitenkin trilobiitit ja muut kivettyneet fossiilit. Niistä merkittävin on noin 450 miljoonaa vuotta vanha muinaisen merimadon jälki.

Narulenkkiä muistuttavan jäljen kivettyminen ja säilyminen nykypäiviin on suoranainen ihme.

Luontoretki Eedeniin

Jääkauden merkkejä, lihansyöjäkasveja ja turvesuo. Yhdistelmää ei uskoisi löytävänsä Espanjasta.

Jyrkkää vuorenreunaa myötäilevät polut tarjoavat mahdollisuuden suurten kotkien ja korppikotkien tarkkailuun, paikalliseen luontoon perehtynyt Dario Gomez-Garcia kertoo.

Ilman kiikaria tai kaukoputkea auringossa paistattelevat linnut jäävät näkemättä ja vaikeassa maastossa lähelle on turha yrittää.

Viisi kilometriä vaikeassa maastossa haastaa hyväkuntoisenkin, mutta lopulta päästään Eedeniin. Merkitty reitti päättyy pienen, mutta korkean vesiputouksen äärelle.

Kuivuuden läkähdyttämässä vuoristossa ei ole ihme, että jääkauden muovaama paikka on nimetty paikalliseksi paratiisiksi.

Siivekkäiden talvikoti

Tablas de Damiel on paikka, jonne osa kotoisista muuttolinnuista suuntaa pakoon kylmyyttä.

Yli 3 000 hehtaarin kosteikkoalueella liikkuminen on vaivatonta. Kävelyreitteihin on panostettu ja saarelta toiselle siirrytään tukevia siltoja pitkin.

Kuivuus painaa pohjavettä ja vähentää jokien virtausta, joten kosteikkokin on suurelta osin kuiva. Lintujen bongaaminen vaatii Nuria Mohedamon mukaan ennen kaikkea kärsivällisyyttä, vaikka lajikirjo on varsinkin talvikaudella runsas.

Piipahdus pronssikaudelle

Motilla del Azuerin kukoistuskausi osuu vuosiin 2200–1350 ennen ajanlaskumme alkua.

Pronssikaudella linnoitus tarjosi suojaa ihmisille ja ennen kaikkea sadolle. Suojaakin tärkeämpi oli kuitenkin linnoituksen syvä kaivo, joka vaikuttaa kuivana lähes pohjattomalta.

Tasamaalla kohoava sokkeloinen linnoitus on rakennettu hieman tiiltä suuremmista kivistä. Se hautautui vuosituhansiksi hiekkaan, mutta on 1970-luvulta aloitettujen arkeologisten kaivausten myötä saatu esiin suurelta osin.

Teksti ja kuvat: Antti Hentinen