MP-klassikko: Euroopan vapauttaja – Harley-Davidson WLA

Tuhoutumattomaksi suunniteltu, Euroopan vapauttajana ja sodan voittaneena moottoripyöränä tunnettu Harley-Davidson WLA merkitsi paljon myös moottoripyörien rakentelukulttuurin kehittymiselle.

1920-luvun loppupuolella Harley-Davidson esitteli aloitteleville kuljettajille tarkoitetun keskikokoisen mallin, joka synnytettiin asentamalla täysin uusi, 45-kuutiotuumainen (738 cm3) sivuventtiili-V2 pienemmällä, yksisylinterisellä moottorilla varustetusta B-sarjasta lainattuun runkoon. D-sarja, tai kansan suussa ”Forty-five”, oli syntynyt. Aloittelijoiden lisäksi malli päätyi myös flat track -kilpailijoiden suosioon ja siinä käytetty moottori säilyi tuotannossa aina vuoteen 1973 saakka.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Lujatekoinen ja luotettava lähtökohta

Mallin kolmas kehitysversio oli vuonna 1937 esitelty W-sarja, jonka osana esiteltiin WL-malli. Mallinimi tarkoitti yksipaikkaista, korkeapuristeisella moottorilla varustettua pyörää – lättäpään kohdalla korkeapuristeisuus tosin tarkoitti nykymittapuulla maltillista 5:1 lukemaa. Ajalle tyypilliseen tapaan mallin jäykkäperäinen runko oli varustettu springer-haarukalla.

WL oli kestävä ja yksinkertainen, eikä sitä oltu yritettykään suunnitella kovin hienostuneeksi tai suorituskykyiseksi. Harley-Davidsonin tuolloin Big Twin -malleissaan käyttämät knucklehead-moottorit olivat huomattavasti sivuventtiilimoottoria tehokkaampia. Lättäpää puolestaan oli erittäin varmatoiminen. Lisäksi sen huoltaminen ja korjaaminen oli yksinkertaista.

Juuri nämä ominaisuudet herättivät myös Yhdysvaltain armeijan huomion, kun sodan syttyminen Euroopassa alkoi näyttää yhä todennäköisemmältä. Kilpailijansa Indianin harmiksi Harley-Davidson saikin sodan alla sopimuksen kaikkien Yhdysvaltain viranomaiskäyttöön tulevien moottoripyörien valmistamisesta.

Maltillisesti muutettuna taistelukentille

Virallisesti vuonna 1940 esitelty Harley-Davidson WLA oli valmistajan armeijan käyttöön muokkaama versio siviilimallista. Valmistajan WL-malliin tekemät muutokset olivat suhteellisen vähäisiä.

WLA:n haarukka oli noin 6 senttimetriä pidempi suuremman maavaran saavuttamiseksi. Lokasuojat olivat leveämmät ja avoimemmat mutaisia olosuhteita silmällä pitäen. Ilmansuodatin vaihdettiin pölyisissä olosuhteissa tehokkaaseen öljykylpysuodattimeen ja kampikammion huohotukseen tehtiin muutoksia, jotta moottoriin ei joutuisi vettä vesistöjä ylitettäessä. Radion kuljettamiseksi pyörään asennettiin tukeva tavarateline.

Muulta varustukseltaan eri yksilöt poikkesivat toisistaan, mutta tyypillisiä varusteita olivat tuulilasi, jalkasuojat, suojaraudat, pohjapanssari, nahkaiset sivulaukut, ammuslaatikko, peilit sekä asekotelo. Mallin työkalusarja ja käyttöohjekirja olivat siviiliversiota kattavampia, jotta käyttäjän mahdollisuus onnistua kentällä tarvittavissa korjaustoimissa olisi suurempi.

Vaikka mallin valmistus oli aloitettu jo aiemmin, se pääsi todelliseen vauhtiin Japanin hyökättyä Pearl Harboriin 7. joulukuuta 1941. Mielenkiintoisena yksityiskohtana kaikkien Pearl Harborin jälkeen valmistettujen WLA-mallien vuosimalliksi on todellisesta valmistusajankohdasta riippumatta merkitty 1942.

Aluksi Harley-Davidson valmisti moottoripyöriä myös muihin kuin valtion käyttöön, mutta vuonna 1943 sotaväen tarpeet olivat kasvaneet niin mittaviksi, että kapasiteettia siviilimallien valmistamiseen ei enää ollut. Yhdysvaltain sotavoimien lisäksi WLA:ta tai sen johdannaisia toimitettiin Neuvostoliittoon, Kanadaan, Etelä-Afrikkaan, Iso-Britanniaan, Kiinaan ja Ranskaan. Sodan loppuun mennessä Harley-Davidson oli valmistanut sotilaskäyttöön noin 88 000 WLA:ta.

Euroopan vapauttaja ja moottoripyöräkulttuurin kehittäjä

WLA oli suunniteltu kaiken kestäväksi, ”tuhoutumattomaksi” moottoripyöräksi ja sellainen se myös mitä suurimmassa määrin oli. Mallin erinomaisuudesta kertoo myös se, että vaikka sen valmistus loppui toisen maailmansodan päättymiseen, otettiin se uudelleen tuotantoon Korean sodan alla.

WLA:n merkittävimmät käyttötarkoitukset toisessa maailmansodassa liittyivät poliisi-, partiointi- ja kuriiritoimintaan. Mallin ikonisen maineen loi se, että ensimmäiset amerikkalaiset sotilaat natsien miehittämillä alueilla olivat yleensä moottoripyörillään liikkuvia tiedustelu-upseereita. WLA:n näkeminen kertoikin usein Yhdysvaltain armeijan lähestymisestä, joten malli sai lempinimet ”The Liberator” (vapauttaja) ja ”The Bike that Won the War” (moottoripyörä, joka voitti sodan).

WLA on merkittävä malli myös moottoripyöräkulttuurin kehittymisessä. Sodan jälkeen rintamalta palanneet sotilaat halusivat moottoripyöriä, ja sellaisia oli hyvin saatavilla armeijan tuttujen ylijäämä-WLA-mallien muodossa.

Kotiutuneet sotilaat muokkasivat hankkimistaan pyöristä omien mieltymistensä mukaisia, joten sotamenestyksen lisäksi mallin merkitys bobber- ja chopper-kulttuurin synnylle on huomattava. Itse asiassa WLA-mallit olivat niin kysyttyjä ja niiden rakentelu oli niin suosittua, että suuresta valmistusmäärästä huolimatta alkuperäiskuntoiset WLA:t ovat nykyään erittäin harvinaisia.

Kuvien Harley-Davidson WLA on nähtävillä Suomen moottoripyörämuseossa ja sen omistaja on Marcus Mannerla.

Teksti: Petri Suuronen Kuvat: Jari Saarentaus

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy