Parikkalan patsaspuisto on kuin karmiva satumetsä

Aivan Suomen ja Venäjän rajan tuntumassa sijaitsee paikka, joka voisi toimia näyttämönä kauhuelokuvalle, tai Bond-elokuvan lopputaistelulle. Metsän keskeltä avautuu näkymä, joka on samaan aikaan karmiva ja henkeäsalpaavan kaunis.

Patsaspuisto kätkee sisäänsä 560 betonista patsasta, joista suurin osa on erikoisiin asentoihin vääntyneitä ihmishahmoja. Ihmispatsaiden suut näyttävät huutavan tuskissaan tai nauravan ivallisesti. Se, mitä patsaiden kasvojen ilmeillä halutaan sanoa, jää kokijan oman tulkinnan varaan.

Nähtävyys on syntynyt Parikkalaisen Veijo Rönkkösen pihapiiriin, joka miehen kuoltua on toiminut museona. Hiljainen ja ujo mies ei ollut eläessään puhelias, vaan halusi patsaidensa antaa puhua puolestaan. Ensimmäinen patsas syntyi vuonna 1961. Puiston patsaat edustavat ITE-taidesuuntausta, mikä tarkoittaa, että taiteilija on itseoppinut ja toteuttaa taidetta omien sääntöjensä mukaan.

Puolen hehtaarin kokoisen ulkomuseon suurin teoskokonaisuus on Joogatarha, jonka 255 joogaavaa patsasta on pysäyttävä näky. Lähes maanisiin mittasuhteisiin aikoinaan kasvanut teos puhuttelee laajuudellaan, sillä suurin osa patsaista esittää lähestulkoon täysikokoisia ihmishahmoja.

Kokonaisuuden rakentamisessa kesti 21 vuotta ja Rönkkönen muovasi neljännestuhatta patsasta päivätyönsä ohella. Patsaissa näkyy taiteilijan kiinnostus joogaa kohtaan. Ensimmäisten patsaiden asennot olivat helppoja ja miehen harrastuksen kehittyessä patsaiden asennot alkoivat tulla vaativimmiksi.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Patsailla oikeat ihmishampaat?

Useassa ihmishahmossa huomio kiinnittyy purukalustoon. Suut ovat monen patsaan kohdalla leimallisin piirre ja tarkemmin katsellessa huomaa, että kyseessä näyttävät olevan aidot ihmishampaat. Tämä tekee näystä paikoin karmivan, vaikka hampaiden käyttäminen teoksissa ei sinänsä ole mitenkään kummallista ja kiellettyä.

Totuus lienee kuitenkin se, että kyseessä ovat tekohampaat, joita taiteilija sai hammaslääkärinä toimivalta kontaktiltaan. Väitteen todenperäisyyttä ei tosin voida aivan varmistaa. Oli tilanne mikä hyvänsä, aidon oloisten hampaiden käyttäminen patsaiden suussa antaa taiteelle oman tunnelmansa.

Patsaspuisto on kokemisen arvoinen paikka, sillä se on paratiisimaisen kaunis paikka, jossa kaikki ei tunnu olevan aivan kohdillaan. Paikka on auki ympäri vuorokauden ja uskaliaimmat voivat tallustella patsaiden seassa yön pimeinä tunteina. Hyvällä mielikuvituksella varustettujen vierailijoiden kannattanee tutustua paikkaan valoisaan aikaan.

Teksti ja kuvat: Tuomas Rajala