Perestroika mahdollisti autolomailun Neuvostoliitossa – osa maahantuojista tarjosi asiakkailleen länsiautojen varaosapaketteja mukaan (ainoaksi) turvaksi

Itärajan tuolla puolen ei vuonna 1988 ollut valmiuksia länsimaalaisten autojen huoltamiseen eikä korjaamiseen.

Tietämättä mihin kaikkeen asia voisi johtaa, aloitti Neuvostoliiton kommunistisen puolueen viimeiseksi jäänyt pääsihteeri eli suoremmin sanottuna Neuvostoliiton viimeinen johtaja Mihail Gorbatšov 1980-luvun loppupuolella mittavat uudistustoimet, jotka tähtäsivät kommunistivaltion ummehtuneen talouden uudistamiseen.

Gorbatšovin aloittamat uudistustoimet tunnetaan nimillä Perestroika ja Glasnost. Niiden myötä muun muassa marxilaisiin pelikirjoihin kuulumattomia asioita, kuten yritystoimintaa sallittiin, ja lisäksi aiemmasta sensuurista sekä valtaapitävien kaikenlaisen arvostelun ankarasta tukahduttamisesta alettiin päästää irti.

Verrattain nopeasti uudistukset johtivat Neuvostoliiton johtaman itäblokin, mukaan lukien Neuvostoliiton itsensä, hajoamiseen sekä monien sen vallassa tavalla tai toisella olleiden valtioiden itsenäistymiseen.

Ennen näitä poliittisia myllerryksiä Perestroika vaikutti Neuvostoliiton ja länsimaiden suhteiden paranemiseen ja jännitteiden lieventymiseen.

Uudistukset mahdollistivat myös muun muassa Suomesta aiempaan verrattuna jopa melko omatoimisen, joskin edelleen rajoitetun matkailun Neuvostoliitossa.

Nyt Suomesta saattoi mennä vaikka omalla autolla menetetyn Karjalan puolelle kenties muistelemaan vanhoja kotiseutuja, käydä katsomassa kuinka surkeaan kuntoon Viipuri oli reilussa neljässäkymmenessä vuodessa päästetty tai suunnata pidemmällekin, itärajan takana kun sitä maapinta-alaa riittää. Baltiaankin pääsi. Toki kaikki paikat eivät edelleenkään auenneet turismille, ja sallitut reitit olivat todellisuudessa tarkkaan määriteltyjä.

Kun Mercedes-pulju ei olekaan kulman takana

Allekirjoittanut on kuullut isoisältään mielenkiintoisen tarinan 1970-luvulta, jolloin tämä ajoi suomalaisen matkatoimiston turistibussia Leningradiin, tuolloin Leonid Brežnevin johtamaan, tiukan kommunistiseen Neuvostoliittoon, jolla tosin oli toimivat suhteet Suomen kanssa.

Eräällä matkalla ryhmän Scania-alustaiseen bussiin oli tullut jotain vikaa, ja lähimpään Scania-huoltoon (Suomen puolelle) oli vähintäänkin parin sadan kilometrin matka. Onneksi paikallisten oppaiden kanssa oli ollut mahdollista järjestää niin, että turistibussi saatiin korjattua paikallisen liikennelaitoksen bussivarikolla.

Korjaustyö ei vaatinut Scanian varaosia, eikä siitä edes pyydetty minkäänlaista korvausta. Hyvää palvelua!

Sivuhuomiona toki sopii mainita, että rasvamonttuun auton alle oli ilmestynyt valkotakkisia setiä piirtämään talteen Scanian alustan salaisuudet.