Spesifiointi on varusteiden ruksimista lentokonekaupoilla – näin se näkyy Finnairin Airbus A350-laivastossa

On lukemattomia tapoja varustella Airbus A350 noin kahdestasadasta eri optiosta. Finnair on spesifionnissaan painottanut omia erityistarpeitaan.

Moottori kirjoitti viime viikolla Finnairin uusimmasta koneyksilöstä, OH-LWT:stä, joka on yhtiön kuuluisan Airbus A350 -laivaston uusin ja toiseksi viimeisenä valmistunut edustaja. OH-LWT saapui Airbusin tehtaalta kotikentälleen Helsinki-Vantaalle joulun alla.

Kone on yli yhdeksän vuotta tuoreempi kuin Finnairin ja samalla maailman ensimmäiset A350:t. Konetyyppi on kehittynyt tuona aikana selvästi, ja esimerkiksi painaa nyt viisi tuhatta kiloa alkuperäistä vähemmän, kuten Finnairin Fleet Management Director eli laivaston hallinnasta vastaava johtaja Miika Haatio Moottorille kertoi.

Samassa haastattelussa tuli käsiteltyä myös Finnairin A350-koneiden spesifiointeja eli ikään kuin sitä millaisella tarkkaan harkitulla varustuksella koneet on ostettu. Ohjelmassa seuraa siis muutamia mielenkiintoisia esimerkkejä asiasta.

"Isoissa" asioissa valinnanvaraa tavallista vähemmän

Airbus A350:n tapauksessa itse "kovan raudan" osalta lentoyhtiöillä on tavallista vähemmän valinnanvaraa, johtuen konetyypin suunnittelulähtökohdista. Airbus nimittäin päätti A350:tä suunnitellessaan ottaa hankkeeseen mukaan mahdollisimman paljon "risk-sharing partnereita". Ne ovat komponenttivalmistajia, jotka toimittavat eri osia koneeseen ainoina toimittajina.

A350:ssä on täten paljon ranskalaisen Safranin ja amerikkalaisen Collins Aerospacen toimittamia komponentteja. Monien muiden konetyyppien tapauksessa lentoyhtiöt voivat konetta tilatessaan valita oleellisesti enemmän teknisissä asioissa eri vaihtoehdoista.

A350:ssä valita ei voi edes moottoreita, vaan ne ovat aina Rolls-Royce Trent XWB:t. Vertailun vuoksi vaikkapa alkuperäiseen A330:een moottorit saattoi valita General Electricin, Pratt & Whitneyn ja Rolls-Roycen väliltä.

Runkopituuksiin perustuvia versioita Airbus A350:stä on toki olemassa kaksi, A350-900 ja A350-1000. Finnair on tilannut kaikki yksilönsä lyhyempänä -900:nä, mikä tarkoittaa noin 67 metrin kokonaispituutta. A350-1000 olisi vastaavasti pituudeltaan noin 74-metrinen.

Joitakin teknisiä, matkustajille näkymättömiä asioita A350:een on sentään voinut valita. Finnair on esimerkiksi ruksinut omiinsa komponenttitoimittajien yhtenäistämiseksi Safranin jarrut - siis laskutelineiden pyöräjarrut. Myös navigointijärjestelmiä on saatavilla erilaisia, joista osa maksaa ekstraa. Kirjaimellisesti hifistelyksi menee, kun kerrotaan, että Finnair on valinnut A350:eensä perustavaraa paremmat lentäjien "headsetit" eli kuulokemikrofonit.

Matkustajien ei sitäkään tarvitse tietää, mutta Finnairin A350-laivastossa on Panasonicin toimittama Wifi-verkkojärjestelmä matkustajien käytössä.

Niin ikään erittäin suureen tarpeeseen tulevat miehistön lepotilat ovat koneessa lisävarusteena.

Enemmän varahappea, lisää pelastuslauttoja ja selviytymispakkauksia