Tutkitaanko liikenteen vakavat vammautumiset kunnolla?

Kuolonkolarit tutkitaan Suomessa erittäin tarkoin, mutta vakavien loukkaantumisten tutkintaa aiotaan merkittävästi tehostaa nykyisestä.

Kysymys on perusteltu ja tärkeä: Kuolonkolarit tutkitaan tarkoin, mutta tutkitaanko vakavat loukkaantumiset niin hyvin, että liikenteen turvallisuus voisi kohentua nykyisestä?

Suomessa tutkitaan kansainvälisestikin vertaillen ainutlaatuisen kattavasti ja tarkasti kaikki tieliikenteen kuolonkolarit. Monista Euroopan maista on tultu Suomeen tutustumaan käytäntöihimme. Liikenneonnettomuuksien tutkijalautakunnat tutkivat lakisääteisesti kaikki kuolemaan johtaneet tie- ja maastoliikenneonnettomuudet, ja tekevät onnettomuustutkinnan pohjalta liikenneturvallisuuden parannusehdotuksia.

Onnettomuustutkinnan keskiössä Suomessa on selvittää, mitkä kaikki tekijät johtivat kuolonkolariin – ja ammentaa oppia siitä, miten vastaavanlaisia onnettomuuksia voitaisiin ehkäistä.

Mutta kuinka käy, kun kyseessä ei ole kuolonkolari, vaan vakavaan vammautumiseen johtava tieliikenneonnettomuus? Onko Suomessa voimavaroja ja mahdollisuuksia tutkia nämäkin onnettomuudet samalla tarkkuudella kuin kuolonkolarit?

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Haasteena suuri määrä

Suuren lukumäärän vuoksi kaikkia vakavaan vammautumiseen johtaneita onnettomuuksia ei voida tutkia yhtä tarkasti kuin kuolemaan johtaneita onnettomuuksia.

Asiantuntijan mukaan liikenneturvallisuusstrategian nollavisioon pääsemiseksi on ponnisteltava, sillä nykyiset keinot eivät riitä vähentämään vakavia onnettomuuksia.

– Jotta liikenneturvallisuustyö on tehokasta, sen tulee perustua tutkittuun tietoon. Vakaviin vammautumisiin johtaneista onnettomuuksista ei aiemmin ole ollut saatavilla edes luotettavaa määrällistä tietoa, saati syvemmälle menevää laadullista tietoa onnettomuuksiin ja vammautumiseen johtaneista tekijöistä, Onnettomuustietoinstituutin liikenneturvallisuusjohtaja Kalle Parkkari muistuttaa.

Uusi tutkintatapa käyttöön

Liikenneonnettomuuksissa vammautuneista henkilöistä on tilastoja Tilastokeskuksen lisäksi myös esimerkiksi vakuutusyhtiöillä, hoitolaitoksilla ja pelastuslaitoksella. Eri tilastojen kattavuus kuitenkin vaihtelee, ja esimerkiksi loukkaantumisen vakavuuden määritysperusteet poikkeavat toisistaan.

Tähän haasteeseen vastaamiseksi Onnettomuustietoinstituutti on kehittänyt uuden menetelmän vammautumisiin johtaneiden onnettomuuksien tutkintaan.

Uudessa menetelmässä useiden eri toimijoiden olemassa olevia tietolähteitä kootaan uudeksi, yhtenäiseksi tietokannaksi, jolloin kokonaisuus on yksittäisiä aineistoja kattavampi.

– Tarkoituksena on saada yhdestä tietokannasta dataa kaikkien liikenneturvallisuustyötä tekevien tahojen käyttöön. Uusi tutkintamenetelmä tarjoaa selvästi nykyistä ajantasaisempaa ja kattavampaa tietoa vakavaan vammautumiseen johtaneista onnettomuuksista, Noora Airaksinen arvioi.

Airaksinen on vammautumisiin johtaneiden onnettomuuksien tutkijalautakunnan puheenjohtaja. Airaksisen mukaan yhteistyötä tehdään mm. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL), poliisin, sairaaloiden ja Tapaturmavakuutuskeskuksen kanssa.

Onnettomuustietoa on tulevaisuudessa tarkoitus käyttää liikenneturvallisuustoimien suunnittelussa, poliittisen päätöksenteon tukena sekä liikenneturvallisuuteen liittyvässä tutkimuksessa ja tiedotuksessa.

Jopa miljoonien eurojen korvaussummia

Etenkin vaikeat vammautumiset ovat inhimillisesti ja yhteiskunnan kannalta seurauksiltaan vakava asia: kuntouttaminen voi kestää vuosikausia ja se käy eri osapuolille kalliiksi. Onnettomuus voi mullistaa koko elämän kuten viedä liikkumiskyvyn ja ammatin tai ylipäätään mahdollisuuden olla mukana työelämässä.

Kuten Moottori aiemmin kertoi, työkyvyttömyyttä aiheuttavat vakavat liikenneonnettomuudet nostavat liikennevakuutuksesta maksettavia korvaussummia, sillä joissain tapauksissa korvauksia maksetaan koko loppuelämän ajan. Euromääräiset korvaussummat voivat nousta varsin huimiksi, jopa miljooniksi euroiksi.

– Vakavissa liikennevahingoissa tulee usein pitkäkestoisia sairaanhoitokuluja ja lisäksi voi tulla koko loppuelämän kestäviä työkyvyttömyyseläkkeitä. Yksittäisten vahinkojen korvausten loppusumma voi nousta useisiin miljooniin euroihin, Liikennevakuutuskeskuksen pääanalyytikko Tero Koistinen kertoi Moottorin uutisessa.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Kunnianhimoinen tavoite yhä kaukana

Suomessa on kunnianhimoiset tavoitteet vähentää liikennekuolemia ja vakavia vammautumisia. Matkaa tavoitteisiin on vielä pitkälti.

Suomessa omaksutun liikenneturvallisuustyön nollavision mukaan kenenkään ei tarvitse kuolla tai loukkaantua vakavasti liikenteessä. Virallisen tilaston mukaan vuonna 2020 tieliikenneonnettomuuksissa Suomessa kuoli 223 ja loukkaantui vakavasti 408 henkilöä.

Kaikki tapaukset eivät kuitenkaan edes tilastoidu.

Virallisen tilaston ulkopuolelle jäävät ne liikenneonnettomuudet, joissa poliisi ei ole käynyt paikalla. Arvioiden mukaan vakavaan vammautumiseen johtavia onnettomuuksia tapahtuu vuosittain yli tuhat.

– Poliisia ei kutsuta paikalle esimerkiksi tieltä suistumisessa, jos onnettomuudessa ei ole ollut muita osallisia, eikä ole syytä epäillä rikosta. Siksi tiedot etenkin polkupyöräilijöiden, mopoilijoiden ja moottoripyöräilijöiden vammautumiseen johtaneista yksittäisonnettomuuksista ovat puutteellisia, erityisasiantuntija Salla Salenius Onnettomuustietoinstituutista taustoittaa.

Kuten Moottori laski, vuosien 2009–2020 välillä onnettomuudet tieliikenteessä ovat vaatineet vuosittain keskimäärin 252 ihmisen hengen.

Jäämme muista pohjoismaista

Olemme liikeneturvallisuuden kohentamisessa jäämässä jälkeen muista pohjoismaista.

Poliisin tietoanalyytikko, dosentti Mika Sutela tarkasteli Moottorin aiemmassa uutisessa koronavuosi 2020:n liikennemääriä sekä tieliikennekuolemien ja rattijuopumusten määrien kehitystä. Hän vertasi Suomesta kerättyjä tietoja pohjoismaisiin tietoihin vertailtavasti eli asukaslukuun suhteutettuna.

Lopputulos ei Suomea mairittele!

Sutelan keräämät tiedot koskevat vuosia 2019 ja 2020. Suomessa sattui noina vuosina 3,8 ja 4,1 tieliikennekuolemaa 100 000 asukasta kohden. Kasvuprosenttia kuolemissa vuosien välillä oli 6 %.

Vastaavat luvut vuosilta 2019 ja 2020 Ruotsista ovat 2,1 ja 2,0 kuolemaa 100 000 asukasta kohden. Laskua kuolemissa siis 8 %.

Vastaavat luvut Norjasta ovat 2,0 ja 1,7 kuolemaa 100 000 asukasta kohden. Laskua kuolemissa peräti 14 %. Tanskan osalta luvut ovat 3,9 ja 3,2 kuolemaa 100 000 asukasta kohden, ja laskua kuolemissa 18 %.

Nuoret yliedustettuina kuolemissa

Nuoret kuljettajat ovat liikennekuolemien tilastoissa yliedustettuina. Joka viides kuollut on alle 25-vuotias, uutisoi Moottori vastikään.

Yleisimmin nuori menehtyy henkilöautossa, jonka kyydissä on muita nuoria. Tapauksille on tyypillistä myös se, että kuolleita tai vakavasti loukkaantuneita on useampia. Hyvin usein taustalla on myös alkoholi tai huumeet. Poliisitarkastaja Heikki Kallio Poliisihallituksesta arvioi Moottorin uutisessa, että nuorten käyttäytymiselle tyypillistä on impulsiivisuus, heikko päätöksenteko ja ennakoinnin vähyys.

Nuorten onnettomuustilastossa näkyy myönteistäkin kehitystä, sillä alle 30-vuotiaiden liikennekuolemat ovat vähentyneet muita ikäryhmiä nopeammin vuodesta 2010 saakka.

Teksti: Marko Jokela Kuvat: Onnettomuustietoinstituutti Lähde: Onnettomuustietoinstituutti, Poliisihallitus, Liikennevakuutuskeskus

a:4:{i:0;s:6:"107455";i:1;s:6:"107845";i:2;s:6:"112977";i:3;s:6:"106057";}

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy