13.11.2020

Autoilun aikakone: ei ollut eurooppalaisillakaan merkeillä helppoa, osa 4, 1990-luku

autoilun aikakone opel omega b 1990-luvun eurooppalaiset

1990-luvulla eurooppalaisten perheautomerkkien isot autot elivät viimeisiä hetkiään. Kauppa alkoi hiipua, ja seuraajamalleja ei useinkaan enää esitelty.

Aikakone-juttusarjassa olemme aiemmin kertoneet, miten premium-merkit jylläävät nykyisin isojen autojen markkinoilla, ja kuinka monien ”perheautomerkkien” ja pienempien luksusmerkkien kookkaimpia automalleja on lopetettu vuosien saatossa.

Edellisissä jutuissa kerroimme eurooppalaisten isojen autojen tarjonnasta 1960-1970- ja 1980 -luvuilla, ja nyt on vuorossa eurooppalaisten merkkien isojen ja edustusluokan autojen katsaus 1990-luvulla.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Brittitarjonta keskittyi kahdelle merkille

Jaguar oli tuonut edustusluokkaan ison XJ:n seuraajaksi uuden, komean XJ40-sarjan vuonna 1986. Sen moottorivaihtoehdot olivat aluksi 2,9- ja 3,6-litraiset rivikuutoset, jotka vuonna 1990 suurennettiin 3,2- ja 4,0-litraisiksi. 12-sylinterinen moottori esiteltiin vasta vuonna 1993.

Vuonna 1994 esiteltiin seuraajamalli Jaguar X 300. Sitä päivitettiin vuonna 1997, ja mallinimeksi tuli Jaguar X 308 (XJ8). Suorat kuutoskoneet jäivät historiaan, kun uudet V8-moottorit esiteltiin: 3.2 V8, 4.0 V8 sekä 4.0 V8 mekaanisella kompressoriahtimella.

Jaguar valmisti isoa XJ-S-urheiluautoa reilut parikymmentä vuotta aina vuoteen 1996 asti. Vuonna 1991 esiteltiin huippumalliksi 6.0 V12. Vuonna 1996 XJ-S korvattiin uudella, sulavalinjaisesti muotoillulla isolla XK8-urheiluautolla, jota valmistettiin sekä coupé- että cabriolet-versioina.

autoilun aikakone jaguar s-type

Syksyllä 1998 Jaguar esitteli edustusluokan XJ8-sarjaa hiukan pienemmän, täysin uuden S-Type -malliston isojen autojen luokkaan. S-Type oli retrotyylisesti muotoiltu auto, joka muistutti 1950-luvun lopulla esiteltyä Jaguar Mark 2 -mallia, joka tuli tutuksi komisario Morsen ajoautona suositussa tv-sarjassa. Auto lainasi nimensä vuosina 1963–1968 valmistetulta, Mark 2:een perustuneelta S-Type-mallilta.

S-Type tuli myyntiin vuonna 1999. Moottoreina olivat alkuvaiheessa 3.0 V6 tai 4.0 V8, myöhemmin 2000-luvulla myös kompressoriahdettu 4.2 V8 -bensiinimoottori sekä 2.7 diesel. S-Type oli tuotannossa vuoteen 2007 asti, ja seuraajamalli oli Jaguar XF.

Rover jatkoi ison 800-sarjan valmistusta 1990-luvulla – tästä kerroimme jo juttusarjamme edeltävässä osassa. Mallisarja sai vielä vuonna 1996 kevyen faceliftin, ja vuonna 1999 sen korvasi hieman pienempi Rover 75.

Italialaisten hohto himmeni

Alfa Romeo porskutti vahvasti isojen autojen luokassa: vuonna 1987 esitelty tyylikäs ja tehokas Alfa 164 -sedan oli kova sana vielä 1990-luvun alussakin. Tuotanto päättyi vuonna 1997. Vuonna 1998 esiteltiin seuraaja, Alfa 166, jota valmistettiin vuosina 1998–2007. Auto perustui samalle pohjalevylle kuin Lancia Kappa. Alfa 166 ei saanut seuraajaa, vaan jäi toistaiseksi valmistajan viimeiseksi malliksi isojen autojen luokassa; nykyinen Alfa Romeo Giulia kuuluu pykälää pienempään eli ylempään keskiluokkaan.

Alfa 166:n bensiinimoottoreina olivat aluksi vapaasti hengittävä 2.0, 2.0 turbo, 2.5 V6 ja 3.0 V6 kahdella eri tehoasetuksella. Diesel oli viisisylinterinen 2,4-litrainen. Vuonna 2003 esiteltiin tehokas 3.2 V6 -bensiinimoottori. Alfa 166:n valmistus päättyi vuonna 2007.

Alfa Romeo 166

Lancialla oli 90-luvulla valikoimassaan kaksi isoa automallia, aluksi Thema ja sen korvaava Kappa. Theman moottorivaihtoehtoina 1990-luvun alussa olivat nelisylinteriset 2.0 ja 2.0 turbo, 2.8 V6 (PRV), 3.0 V6 (Alfa Romeo) sekä 2.5 turbodiesel. Lisäksi oli Thema 8.32, jossa käytettiin Ferrarin 2,9-litraista ja 32-venttiilistä V8-moottoria. Korimalleina olivat neliovinen sedan sekä viisiovinen farmari.

Suomessa kauppa kävi melko vaisusti, yhteensä noin 500 autoa yhdeksän vuoden aikana. Themaa valmistettiin vuoteen 1994 saakka, jolloin esiteltiin seuraajamalli Kappa.

Vuosina 1994–2000 valmistettu Kappa pohjautui samaan perusrakenteeseen kuin muutamaa vuotta myöhemmin markkinoille tullut Alfa Romeo 166. Neliovinen Kappa sedan esiteltiin vuonna 1994, viisiovinen farmari 1996 ja kaksiovinen coupé 1997. Moottorivalikoima oli laaja. Bensiinimoottoreina nelisylinterinen 2.0 turbo, viisisylinteriset 2,0- ja 2,4-litraiset sekä Alfa Romeolta peräisin oleva 3,0-litrainen V6. Dieselmoottori oli viisisylinterinen 2,4-litrainen. Lancia Kappaa myytiin Suomessa vain 55 kappaletta viiden vuoden aikana.

Citroën loisti vielä

Citroën aloitti 90-luvun täysin uudella XM:llä, josta tuli menestyksekkään CX-mallin seuraaja vuodesta 1989 alkaen. XM:ää valmistettiin vuosina 1989–2000 kaikkiaan 333 755 kappaletta. Suomessa myytiin reilut 750 XM-yksilöä 11 vuoden aikana, joista yli puolet, 425 autoa, vuoden 1990 aikana. Ilmeisesti sen jälkeen tullut lama-aika hyydytti isojen autojen myyntiä?
XM valittiin vuonna 1990 Vuoden autoksi Euroopassa. Joidenkin Citroën-harrastajien mukaan XM oli ”viimeinen oikea Citroën”. XM perustui samalle pohjalevylle kuin sisarmalli Peugeot 605, mutta pyöräntuennassa ja jousituksessa oli eroja mallien kesken, ja lisäksi XM oli viisiovinen viistoperä, kun 605 oli neliovinen sedan.

autoilun aikakone citroen xm

XM:ssä oli Citroënin tapaan mukava kaasunestejousitus, jota oli edelleen kehitetty. Syksyllä 1991 XM-mallisto laajeni tilavalla, viisiovisella farmarimallilla. Bensiinimoottorit olivat 2.0, 2.0 turbo ja 3.0 V6, lisäksi 2.1 diesel ja 2.1 turbodiesel.
Allekirjoittaneella oli Saksassa yritysautona XM 3.0 V6. Se oli todella mukava auto pitkillä matkoilla. Käyttövarmuuskin oli mainio – ei yhtään vikaa! Jousitusmukavuus edusti kokoluokan huippua. Nopea, voimakkaasti palauttava ohjaus vaati aluksi totuttelua, mutta ajan mittaan ohjaus osoittautui erittäin hyväksi. V6-moottorin suorituskyky oli mainio, mutta Saksan nopeuksilla moottori oli janoinen – kulutus oli samaa luokkaa kuin pykälää isommalla S-sarjan 4,2-litraisella mersulla (W140).

XM:n jälkeen Citroënin veto isossa luokassa alkoi hiipua: 2000-luvun alussa sitikalla ei ollut muutamaan vuoteen isoa automallia lainkaan. XM:n seuraaja Citroën C6 esiteltiin vasta vuonna 2005. C6:tta valmistettiin kaikkiaan vain 23 421 kappaletta, Suomessa rekisteröitiin noin 50 autoa. C6:n valmistus Euroopan markkinoille loppui vuonna 2012 ilman seuraajaa. Kiinassa C6:een pohjautuvan mallin valmistus paikallisille markkinoille käynnistyi vuonna 2016.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Peugeot ja Renault hiipuivat

Peugeot lähti 90-luvulle vahvoin eväin: vuonna 1989 esiteltiin täysin uusi, iso ja tyylikäs 605-malli, mutta suosio jäi odotettua heikommaksi – leijonamerkki ei vieläkään menestynyt isojen autojen markkinoilla Ranskan ulkopuolella. Peugeot 605:n valmistus päättyi vuonna 1999, jolloin esiteltiin seuraajamalli, sulavalinjainen Peugeot 607.

Vuosina 1999–2010 valmistettu iso neliovinen sedan ei myöskään menestynyt Ranskan ulkopuolella, mutta kotimaassaan 607:ää käytettiin virallisena edustusautona. Suomessa myytiin kuuden vuoden aikana 777 autoa. Vuonna 2010 Peugeot 607:n seuraajaksi tuli myös 407-mallin korvannut, pykälää pienempi ylemmän keskiluokan Peugeot 508. Näin ollen voidaan sanoa, että Peugeotin taru isojen autojen valmistajana päättyi toistaiseksi vuoteen 2010.

Myös Renaultin suurin malli uudistui, mutta myynti ei oikein vetänyt. 80-luvun puolella esiteltyä Renault 25 -mallistoa valmistettiin vuoteen 1992 asti, jolloin seuraajamalli Safrane korvasi sen. Safranea tehtiin vuosina 1992–2000, ja auto oli edeltäjänsä tavoin viisiovinen hatchback. Moottorivaihtoehdot olivat bensiinikäyttöiset 1.9, 2.4, 3.0 V6 sekä 2.2 turbodiesel.

autoilun aikakone renault safrane

Suomessa Safranea myytiin vain noin 130 autoa kahdeksan vuoden aikana. Vuodesta 2000 alkaen Safranen korvasi Vel Satis, ja osittain myös lyhyen aikaa valmistettu kaksiovinen Avantime. Vel Satisin seuraaja oli Latitude, jonka valmistus loppui vuonna 2015.

Mitään näistä kolmesta mallista ei tuotu Suomeen, joten Suomessa Renaultin isojen autojen myynti päättyi vuonna 2000, kun Safranen valmistus lopetettiin. Renaultilla oli kaiken kaikkiaan suuria vaikeuksia saada jalansijaa isojen autojen markkinoilla Ranskan ulkopuolella. Safrane-nimi tuli uudelleen käyttöön Persianlahden maissa vuonna 2008. Uusi Safrane on uudelleennimetty Samsung SM7, ja se valmistetaan Samsungin tehtailla Etelä-Koreassa. Tuota Safranea ei tuoda ollenkaan Eurooppaan.

Saab ja Volvo vahvoilla

Suositun ja arvostetun Saab 9000:n valmistus jatkui aina vuoteen 1998 asti. Saab 9000 oli ominaisuuksiltaan tasapainoinen ja mainio auto, jonka suorituskyky ja ajo-ominaisuudet riittivät myös Saksan autobahnien suuriin nopeuksiin.
Isosta Saabista oli allekirjoittaneella myönteisiä kokemuksia Saksasta 90-luvun alussa. Tuolloin Saab oli Saksassa arvostettu ja yksilöllinen automerkki. Niinpä Saab 9000 nousi harkintaryhmään henkilökohtaista muuttoautoa valittaessa – tästä aiheesta lisää Aikakone-juttusarjan myöhemmissä osissa.

Saab 9000:n seuraaja, Saab 9-5, esiteltiin vuonna 1997 sedan-mallina. Farmari näki päivänvalon vuotta myöhemmin. Kaikki 9-5:n moottorit olivat turboahdettuja: perusmoottori oli 2-litrainen, ja lisäksi tarjolla oli eritehoisia 2,3-litraisia vaihtoehtoja sekä 3.0 V6. Nelisylinteriset turbodieselit olivat Fiat-pohjainen 1,9- ja Opelin valmistama 2.2-litrainen. Suurin 3,0-litrainen diesel oli puolestaan Isuzun valmistama. Tuo iso V6-dieselkone oli pienillä kierroksilla varsin karkeakäyntinen ja turboviiveen vaivaama.

9-5:n ensimmäistä versiota valmistettiin vuoteen 2010 asti. Toisen sukupolven entistä isompi 9-5 esiteltiin Frankfurtin autonäyttelyssä syyskuussa 2009 ja oli tuotannossa vuosina 2010 ja 2011, jonka jälkeen valmistus lopetettiin valmistajan ajauduttua konkurssiin. Saab 9-5 II:n korimallit olivat sedan ja erittäin harvinaiseksi jäänyt farmari, turbomoottorien valikoima oli laaja.

Volvo vahvisti asemansa isojen autojen luokassa. Valmistusohjelmassa olivat edelleen niin 240- kuin 700-sarjatkin. 240:n valmistus loppui vuonna 1993, 760:n ja 780:n vuoden 1990 lopussa ja 740-sarjan keväällä 1992.
Volvo uudisti mallistoaan ahkerasti läpi koko 90-luvun: syksyllä 1990 esiteltiin 740/760:sta edelleen kehitetty 940/960 -sarja, jonka korimalleina olivat edelleen neliovinen sedan ja viisiovinen farmari, ja laaja moottorivalikoima kattoi koneet 2.0, 2.0 turbo, 2.3, 2.3 turbo sekä 2.4 diesel ja 2.4 turbodiesel. Volvo 960:ssa käytettiin uutta, valmistajan omaa 3,0-litraista suoraa kuutosta sekä nelisylinterisiä 2.0 turboa ja 2.4 turbodieseliä.

Vuonna 1996 Volvo 960 -sedanin nimeksi vaihtui S90, ja farmarista tuli V90. 3,0-litraisen moottorin lisäksi esiteltiin pienempi 2,5 litran suora kuutoskone. Mallisarjan valmistus loppui vuonna 1998, jolloin seuraajaksi tuli Volvo S80, joka oli etuvetoinen ja päätti takavetoisten Volvojen aikakauden.

Eikä tässä vielä kaikki: vuonna 1991 Volvo esitteli täysin uuden, etuvetoisen 850-malliston, jota sitäkin tehtiin sedan- ja farmarikorisena. 850 korvasi 240-sarjan eli sijoittui mallistossa pienemmän 440/460-sarjan ja suuremman 940/960-sarjan väliin.

850 sai hyvän vastaanoton pätevien ominaisuuksiensa ansiosta, ja muutti Volvon konservatiivista imagoa nuorekkaammaksi. Yhteensä autoja valmistui yli 700 000 kappaletta. 850-sarjaan esiteltiin aluksi 2,4-litrainen viisisylinterinen bensiinimoottori kahdella eri tehoversiolla, 103 kW/140 hv ja 125 kW/170 hv. Myöhemmin valikoima laajeni viisisylinterisellä kaksilitraisella moottorilla, joka oli tarkoitettu vain tietyille markkina-alueille. Viisisylinterinen 2.3 T-5 turbo (165 kW/225 hv) esiteltiin vuonna 1994. Vuosien varrella sen tehoa nostettiin.

autoilun aikakone volvo 850

850:n nimi muutettiin Volvon uuden käytännön mukaiseksi vuoden 1997 alussa tapahtuneen perusteellisen faceliftin yhteydessä; auto oli nyt nimeltään Volvo S70/V70, joissa S tarkoitti sedania ja V monikäyttöistä farmaria. Farmarimalli V70 oli jo tässä vaiheessa noussut suosituimmaksi korimalliksi. S70/V70:n moottorivalikoima oli laaja kattaus viisisylinterisiä 2.0-, 2.3- ja 2.4-moottoreita, pari tehokkainta turboahtimella. Lisäksi oli viisipyttyinen 2.5 diesel.

Uusi, toisen sukupolven V70-mallisto esiteltiin vuosituhannen vaihteessa. Vanha S70/V70 säilyi kuitenkin tuotannossa kesään 2000 asti. Volvo S70 ei saanut suoranaista seuraajaa, sillä täysin uusi, virtaviivaisempi S60 oli suunnattu nuorekkaammalle ostajakunnalle eikä tarjonnut vastaavia sisätiloja.

Lisäksi vuonna 1996 esiteltiin Volvo C70 Coupé ja vuonna 1998 C70 Cabriolet. Volvon isojen autojen mallisto oli siis 1990-luvulla todella laaja.

Audi vahvisti asemiaan

Vuonna 1982 esiteltyä kolmannen sukupolven Audi 100 -mallistoa (C3) valmistettiin vuoteen 1990 asti. Tuona vuonna nähtiin vielä malliin esitelty ensimmäinen turboahdettu suoraruiskutusdiesel, 2.5 TDI. Audi 100:n ”luksukkaampi” malli, Audi 200, oli myynnissä kesään 1991 asti, sitten se korvautui edustusluokan Audi V8:lla.

Joulukuussa 1990 esiteltiin täysin uusi, neljännen sukupolven Audi 100 -mallisto (C4). Ensin tuli markkinoille neliovinen Sedan, vuonna 1991 mallisto täydentyi Avant-farmarilla. Edelliseen futuristiseen mallistoon verrattuna uusi Audi 100 edusti perinteisempää muotoilulinjaa. Moottorivalikoima oli laaja: 2.0, 2.0 E, viisisylinterinen 2.3 E, 2.8 E V6 sekä viisisylinterinen 2.4 diesel (pyörrekammio). Vuonna 1992 tuli lisäksi turboahdettu viisisylinterinen suoraruiskutusdiesel 2.5 TDI sekä uusi 2.6 E V6 -bensiinimoottori.

Audi 100 (C4) -malliin perustuvaa urheilullista versiota myytiin vuosina 1991–1994 Audi S4 -nimisenä. Vuoden 1994 kasvojenkohotuksen yhteydessä Audi 100 sai nimekseen A6, ja sen urheilullisesta versiosta tuli S6. S4-mallinimi siirtyi pienemmän Audi A4:n urheilullisemmalle versiolle.

autoilun aikakone audi 100

Vuonna 1992 minulla oli Saksassa yritysautona Audi 100 2.6 V6. Se oli erittäin tasapainoinen, mutta varsin tavanomainen, mukava auto ilman oleellisia heikkouksia, ja siten myös se nousi harkintaryhmään muuttoautoa valittaessa.

Audi 100 C4 -malliin perustuva uusi Audi A6 (4A–C4) tuli myyntiin kesäkuussa 1994. Nimenvaihdosta huolimatta kyseessä oli lähinnä kasvonkohotus. Urheilullisimman A6-mallin nimeksi tuli Audi S6. Sen viisisylinterisen 2.2-turbomoottorin lisäksi vuonna 1992 esiteltiin vapaasti hengittävä 4.2 V8, joka oli ”lainattu” isommasta Audi V8:sta.

Täysin uusi A6 Sedan (C5) esiteltiin vuonna 1997 ja Avant-farmari vuotta myöhemmin. Moottorivalikoima oli laaja, useita bensiinimoottoreita 1.8, 2.4, 2.7 V6, 2.8 V6 ja 4.2 V8, turbodieselit 1.9 ja 2.5 litraa. A6 (C5) -malliin perustuva S6 esiteltiin vuonna 1999. Se oli jälleen saatavana sekä sedanina että Avant-farmarina. Moottorina on 4,2-litrainen V8.
A6:n mallitarjontaa täydensi vuonna 2000 esitelty Audi Allroad.

autoilun aikakone audi v8

Vuonna 1988 esitellyn edustusluokan Audi V8:n tuotanto lopetettiin jo vuonna 1994. Samana vuonna esitelty seuraajamalli A8:n muotoilu oli modernimpi ja ”Space frame” -korirakenne alumiinia. Uudistustahti oli tiukka: A8-mallistoon tehtiin kasvojenkohotus jo vuosien 1998–1999 vaihteessa, ja lisäksi esiteltiin urheilullinen S8.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

BMW porskutti uusilla malleillaan

Isojen autojen luokkaan kuuluva BMW 5-sarjan kolmas sukupolvi (E34) tuli markkinoille vuoden 1988 alussa ja antoi hyvät eväät myynnin kasvulle 1990-luvun alkupuolella. E34-sarjaa valmistettiin vuoteen 1995 asti.

autoilun aikakone e34

5-sarjan neljäs sukupolvi (E39) esiteltiin neliovisena sedan-mallina Frankfurtin autonäyttelyssä syksyllä 1995, Touring-farmari tuli vasta vuonna 1997 ja uusi M5 vuonna 1998. Uusi viitossarjan bemari sai aikanaan lehdistöltä hyvät arvosanat. BMW:n tapaan moottorivalikoima oli erittäin kattava, bensiinimoottorit 2.0-kuutoskoneesta aina 4.4 V8-moottoriin saakka sekä turbodieselit, nelisylinterinen 520d ja kuusisylinteriset 525d, 530d. M5:ssä käytettiin 4,9-litraista V8-bensiinimoottoria.

Edustusluokan (F-segmentti) BMW 7-sarjan sedan oli uudistunut viimeksi vuonna 1986, ja seuraava kerta oli vuorossa 1994. Kolmannen polven 7-sarjaa (E38) valmistettiin vuosina 1994–2001. E38 esiintyy James Bondin autona elokuvassa Huominen ei koskaan kuole. Moottoreita oli tarjolla moneen lähtöön, ja auto tarjosi tiukan vastuksen luokkaa hallinneelle Mercedes-Benz S-sarjalle, joka myös uudistui 1990-luvun alkupuolella.

autoilun aikakone BMW 750iL E38

Vuonna 1989 oli esitelty myös iso coupé, BMW 850i (E31), joka korvasi 6-sarjan E24-mallin. Vuonna 1993 12-sylinterisen moottorin rinnalle esiteltiin 4.0 V8, ja mallinimeksi tuli 840i.

Monipuolinen Mercedes

Saksalainen Mercedes-Benz teki malliuudistukset 1990-luvulla sekä isojen autojen luokassa (E-segmentissä) että edustusluokassa (F-segmentissä). Uusi E-sarja (W124) esiteltiin joulukuussa 1984, ja sitä myytiin vuoteen 1995 saakka.
Syksyllä 1994 esiteltiin täysin uusi E-sarja (W210), ensiksi sedan-mallina ja vuonna 1995 farmarina. Uutuuden muotoilu oli edeltäjää pehmeämpi, ja keulan ilme pyöreine valoineen loihti Suomessa mersulle lempinimen ”Väyrynen”.

autoilun aikakone w124

Sisätilat olivat edeltäjää väljemmät, mutta laatu huonontui: ympäristöystävällisempiin maalausmenetelmiin siirtyminen 1990-luvun alkupuolella näkyi pahiten juuri ”Väyrysessä” ja sen ruostumisalttiudessa. Kesti vuosia, ennen kuin Mercedes sai maalauksen laadun ja ruosteeneston taas hallintaan.

Mersun tapaan W210:n moottorivalikoima oli kattava: esimerkiksi vuonna 2000 mallisto käsitti 10 erilaista moottoria, sekä bensiini- että dieselkäyttöisinä. Vuonna 1998 tulivat ensimmäiset, tehokkaat CDI-suoraruiskutusdieselit 200 CDI ja 220 CDI, ja vuonna 1999 kasvonkohotuksen yhteydessä 270 CDI ja 320 CDI. Näin mersun aikaisemmat esikammiodieselit siirtyivät museoon.

Edustusluokassa mersulla oli koko 80-luvun ja 1990-luvun alkuvuosiin saakka toisen sukupolven S-sarja (W126), jonka tuotanto käynnistyi vuonna 1979 ja loppui vuonna 1992. Mersun S-sarjan uusi ja muhkea Bruno Saccon muotoilema seuraajamalli (W140) esiteltiin vuonna 1991. Se oli edeltäjäänsä isompi, tilavampi, leveämpi ja raskaampi, mutta erittäin mukava. Muun muassa kaksinkertaiset sivuikkunat pitivät melun loitolla.

autoilun aikakone w140

Moottoreina toimivat 2.8- ja 3.2-kuutoskoneet, 4.2 ja 5.0 V8 sekä 6.0 V12. Lisäksi oli 3.5-turbodiesel lähinnä Yhdysvaltain markkinoille. Aluksi isoa S-sarjaa (W140) moitittiin suuresta painosta ja kulutuksesta. Niinpä V-moottoreista poistettiin ylimääräinen seoksen täyskaasurikastus, ja tehot laskivat kesken tuotannon: ensimmäisen vuoden tuotannon jälkeen 4.2 V8 -moottorista katosi 5 kW/7 hv, 5.0 V8:sta 5 kW/6 hv ja V12:sta 10 kW/14 hv. Näsäviisaat sanoivat näitä moottoreita ”ekomalleiksi”. Automaattivaihteisto (aluksi nelivaihteinen, myöhemmin viisivaihteinen) toimi huomattavasti jouheammin kuin edeltävässä W126-mallissa.

Lisäksi mersulla olivat tuotannossa myös S-sarjasta kehitetyt isot coupé-mallit, SEC/CL.

S-sarjan seuraava malliuudistus tapahtui syksyllä 1998, jolloin esiteltiin hoikempilinjainen ja sulavalinjainen S-sarjan sedan (W220), jossa käytettiin seitsemää erilaista bensiinimoottoria (plus AMG) sekä kahta CDI-dieselmoottoria.

Ford ja Opel sinnittelivät vielä

Ford yritti vielä tosissaan isojen autojen luokassa: vuonna 1985 lanseeratusta Scorpiosta esiteltiin uusi, kehitetty Scorpio Mk II -versio vuonna 1994. Siinä oli täysin erilainen muotoilu edeltäjäänsä verrattuna. Korimallit olivat neliovinen sedan ja viisiovinen farmari. Erityisesti keulan ilme herätti runsaasti mielipiteiden vaihtoa, sitä kutsuttiin muun muassa surulliseksi sammakoksi. Moottorit bensiini 2.0, 2.3, 2.9 V6 sekä 2.5 turbodiesel.

Myöskään Scorpio Mk II ei saavuttanut suurta suosiota ostajien keskuudessa. Suomessa sitä myytiin vajaat 300 kappaletta viiden vuoden aikana. Muuallakaan oudosti muotoiltu auto ei ollut mikään hitti, ja niinpä valmistus lopetettiin vuonna 1998. Varsinaista seuraajaa, Fordin isoa autoa, ei esitelty, ellei sellaisena pidetä silloin Fordin omistuksessa olleen Jaguarin S-Type -mallin esittelyä vuonna 1999.

Opel yritti vielä pärjätä koventuneessa kilpailussa isojen autojen markkinoilla tuomalla markkinoille Omegan, jonka A-mallistoa valmistettiin vuosina 1986–1994. Omegaan perustunutta luksusmalli Senator B:tä valmistettiin vuoteen 1994 asti, mutta seuraajaa ei enää nähty.

autoilun aikakone opel omega

Vuonna 1994 markkinoille tuli Omega B-mallisto, joka kattoi tutut korimallit: sedan ja farmari. Moottorit olivat bensiinikäyttöiset 2.0, 2.2, 2.5 V6, 3.0 V6 sekä turbodieselit 2.0 ja 2.5. Valitettavasti Opelin imago ei enää noussut isojen autojen luokassa sille korkealle tasolle, minkä hyvät tuotteet (Opel Omega A, Senator B, Omega B) olisivat ansainneet. Suomessa Omegaa myytiin kohtuullisesti, verotuksesta johtuen yleensä pienemmän pään moottoreilla.

Omega B:n tuotanto loppui vuonna 2003. Varsinaista seuraajaa isolle Opel Omegalle ei tullut. Vuonna 2003 Opel esitteli seuraajamalliksi pienempää viisiovista Opel Signum -mallia, joka itse asiassa pohjautui Opel Vectra farmarin alustalle. Saksassa Signumia myytiin kohtalaisesti, Suomessa nihkeästi.

Teksti: Timo Turkula Kuvat: valmistajat ja Timo Turkulan arkisto

Päivitetty 16.11.2020: korjattu S-Typen valmistuksen päättymisvuosi

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Luetuimmat