Autoilun aikakone: ei ollut eurooppalaisillakaan merkeillä helppoa, osa 2, 1970-luku

1970-luvulla isojen, eurooppalaisten autojen tarjonta oli edelleen hyvin laajaa, mutta menestys vaihtelevaa. Audi 100:n, BMW 5-sarjan ja Volvo 240:n tietävät kaikki, mutta muistatteko sellaisia autoja kuin Fiat 130, Lancia Gamma tai Leyland Princess?

Aikakone-juttusarjassa olemme aiemmin kertoneet, miten premium-merkit jylläävät nykyisin isojen autojen markkinoilla, ja kuinka monien ”perheautomerkkien” ja pienempien luksusmerkkien kookkaimpia automalleja on lopetettu vuosien saatossa. Edellisessä jutussa kerroimme isojen autojen tarjonnasta 1960-luvulla, ja nyt on vuorossa eurooppalaisten merkkien isojen ja edustusluokan autojen katsaus seuraavalla vuosikymmenellä.

1970-luvulla eurooppalaisten isojen ja edustusluokan autojen tarjonta säilyi hyvänä. Muutamia malleja poistui, mutta myös täysin uusia malleja tuli tilalle. Audi ja BMW vahvistivat merkittävästi asemiaan onnistuneilla uutuuksillaan. Amerikkalaisten osuus alkoi hiipua, mutta muutamia malleja, esimerkiksi Dodge Dartin seuraajaa eli vuonna 1976 esiteltyä Dodge Aspenia myytiin vielä kohtalaisesti.

Intohimoiset A:t

Italialaisella Alfa Romeolla oli 70-luvulla välikausi isojen autojen tarjonnassa. Alfa 6 oli iso neliovinen sedan, joka korvasi Alfa Romeo 2600 Berlinan, jota valmistettiin vuoteen 1968 asti. Alfa 6:ta valmistettiin vuosina 1979–1987, moottorinaan 2,5-litrainen V6.

Saksalainen Audi nousi nopeasti merkittäväksi isojen autojen valmistajaksi 1970-luvulla uudenaikaisen Audi 100 -mallisarjan ansiosta. Ensimmäisen sukupolven Audi 100:aa valmistettiin vuosina 1968–1976. Moottorit olivat nelisylinterisiä. Audi 100 oli etuvetoinen, mikä oli tuolloin harvinaista isojen autojen luokassa. Malli edusti tuolloin uutta kevytrakennetekniikkaa (Leichtbau).

Toisen sukupolven Audi 100 -mallistoa valmistettiin vuosina 1976–1982. Tekniikassa oli jälleen uutta: viisisylinteriset bensiini- ja dieselmoottorit nelipyttyisten lisäksi. Tehokkaimmassa mallissa, Audi 100 2.1 5E, käytettiin polttonesteen suihkutusjärjestelmää (K-Jetronic), ja suurin teho nousi lukemaan 100 kW (136 hv) DIN. Vuonna 1978 Audi 100:aan lisättiin kaksilitrainen dieselmoottori. Viisisylinterinen vapaasti hengittävä pyörrekammiodiesel kehitti tehoa 51 kW (70 hv).

Brittiläinen Austin valmisti vanhanaikaista Austin 3-Litre -mallia vuoteen 1971 saakka. Siihen loppui isojen Austinien tarina. Vuosina 1975–1981 valmistettu etuvetoinen Princess (Leyland Princess) oli pykälää pienempi ylemmän keskiluokan auto, joka kärsi laatuongelmista. Niinpä myynti sujui heikosti.

Erilaisten tarinoiden BMW ja Citroën

Saksalainen BMW vahvisti 70-luvulla asemiaan tuomalla kaksi merkittävää uutuusmallia; 5-sarja isojen autojen luokkaan (E-segmentti) ja 7-sarja edustusluokkaan (F-segmentti). Vuonna 1972 esitelty ensimmäinen BMW 5-sarja (E12) oli todellinen merkkipaalu BMW:n maineen parantamisessa isojen autojen markkinoilla. Onnistunutta mallia valmistettiin vuoteen 1981 ja huippumalli Alpina B7 Turboa vuoteen 1982 saakka. Moottorien iskutilavuudet vaihtelivat 1,8–3,5 litran välillä. Kauniskäyntiset ja tehokkaat suorat kuutoskoneet 2,0, 2,5, 2,8 ja 3,5 litran suuruisina muodostuivat BMW:n tavaramerkiksi.

Vuonna 1968 esiteltyyn edustusluokan BMW 2500/2800 -sarjaan (E3) tuli täydennystä 3,0- ja 3,3-litraisilla moottoreilla varustetuilla malleilla, joista oli saatavana myös polttonesteen suihkutuksella (D-Jetronic, L-Jetronic) varustetut versiot. E3-mallisarjaa valmistettiin vuoteen 1977 saakka. E3:n seuraaja, täysin uusi edustusluokan iso BMW 7-sarja (E23) esiteltiin vuonna 1977, ja sen tuotanto jatkui vuoteen 1986. Voimanlähteinä hyrräsivät luonnollisesti kuusisylinteriset rivimoottorit, iskutilavuudeltaan 2,8–3,5 litraa.

Ranskalainen Citroën oli 70-luvulla vahvoilla isojen autojen luokassa. Jo 50-luvulla esiteltyä, ajattoman virtaviivaista DS/ID -sarjaa myytiin DS-mallina vuoteen 1975 saakka. Vuonna 1974 esiteltiin uusi, modernisti muotoiltu, täysin uusi Citroën CX -mallisto, johon edeltäjän tapaan sisältyi viistoperäisen sedanin lisäksi tilava ja omaperäisen näköinen farmarimalli.

Kaasunestejousitus antoi loisteliaan mukavan kyydin, mutta moottorit olivat edelleen vain nelisylinterisiä, iskutilavuudeltaan 2,0–2,4 litraa. Näiden lisäksi myytiin 2,2-litraista dieseliä. Moottorivalikoima laajeni seuraavalla vuosikymmenellä, mutta edelleen nelisylinterisillä versioilla. Bensiinimoottorit olivat pääosin kaasutinkoneita; polttonesteen suihkutuksella varustettu CX 2400 GTi esiteltiin vuonna 1977.
Perusmallin takaistuimen jalkatila ei riittänyt vaativaan limousine-käyttöön kuljettajineen, joten autosta esiteltiin akseliväliltään 25 cm pidennetty Prestige-malli. Pidempää akseliväliä käytettiin myös farmarimalleissa. CX valittiin Vuoden Autoksi Euroopassa vuonna 1975, ja se oli menestys: mallia valmistettiin lähes 1,2 miljoonaa kappaletta vuosina 1974–1991.

Suomessakin CX oli melkoisen suosittu. Lisäksi Citroënilla oli vuosina 1970–1975 mallistossa Citroën SM – kookas 3-ovinen coupé, jonka akseliväli oli 2,9 ja pituus hulppeat 4,9 metriä!

SM oli täynnä teknisiä innovaatioita, muun muassa nopea ja voimakkaasti tehostettu ohjaus ”Diravi” (kaksi kierrosta ääriasentojen välillä) sekä kääntyvät ajovalot. SM:n kulkua vauhditti joko 2.7 V6- tai 3.0 V6 -moottori.

F niin kuin Fiat ja Ford

Italialaisen Fiatin asema isojen autojen luokassa säilyi vuoteen 1976 saakka. Vuonna 1968 lopetettu kuusisylinterinen Fiat 2300 sai vuonna 1969 arvoisensa seuraajan, tyylikkään ja edustavan oloisen Fiat 130:n. Sedanin lisäksi valmistuksessa oli Coupé. V6-moottorien iskutilavuudet olivat 2,9 ja 3,2 litraa.
Fiatin maahantuoja Autonovo Oy oli Keskusosuusliike Hankkijan tytäryhtiö. Hankkija oli tuolloin vauras konserni, ja johtoportaan käyttöön hankittiin edustusautot oman talon valikoimasta. Suomeen tuotiin kymmeniä Fiat 130 Berlina- eli sedan-malleja.

Kansainvälisesti Fiat 130 ei kuitenkaan ollut mikään menestys: Valmistusmääräksi jäi vuosina 1969–1976 alle 20 000 autoa, joista valtaosa (3/4) oli sedan-malleja. Seuraajamallit, pykälää pienemmät Fiat 132, Argenta ja Croma, eivät pystyneet korvaamaan ison Fiat 130:n muodostamaa markkina-aukkoa.

Saksan Ford toi kuusisylinteristen Taunus 20M -mallien seuraajaksi isot, edustavan näköiset Granada-mallit. jotka olivat nelisylinterisen Consul-mallin luksusversioita. Useimmissa Granadoissa oli V6-moottori, ja iskutilavuuksissa riitti valinnanvaraa: 2,0, 2,3, 2,6, 2,8 tai 3,0 litraa. Ensimmäisen sukupolven Granada I:tä valmistettiin vuosina 1972–1977, toisen polven Granada II/III -sarjaa vuosina 1977–1985. Vuonna 1978 esiteltiin Granada 2.1 Diesel.

Britannian Ford valmisti Zephyr/Zodiac -malliston viimeisiä Mk IV -malleja vuoteen 1972 saakka. Myynti oli heikkoa, koska muotoilu: kulmikas kori, pitkä konepelti ja lyhyt takakontti.

Stuttgart ja sen ulkopuolinen maailma

Brittiläisen Jaguarin valttiässänä läpi 70-luvun oli edustusluokan iso ja linjakas XJ sedan, joita valmistettiin vuosina 1968–1987 ja XJ12-mallia vuoteen 1992, vaikka seuraajamalli XJ40 esiteltiin vuonna 1986. Kalleimpia XJ-sarjan luksusmalleja myytiin Daimler-nimellä.

Italialainen Lancia esitteli Lancia 2000 -mallin (Tipo 820) vuonna 1971. Korimallit olivat sedan ja coupé, ja voimanlähteenä kaksilitrainen vastaiskumoottori (boxer) yhdistettynä etuvetoon. Isojen autojen luokkaan kuuluva Lancia 2000 korvasi aikaisemman Flavian, ja oli valmistusohjelmassa vuoteen 1975 asti. Vuonna 1976 esiteltiin Lancia 2000:n seuraaja Lancia Gamma, joka oli tuotannossa vuoteen 1984 saakka. Gamman kori oli joko neliovinen viistoperäinen sedan tai kaksiovinen coupé. Auto oli edelleen etuvetoinen, ja boxer-moottorit nyt 2,0- tai 2,5-litraisia. Voimalinja koettiin epäluotettavaksi. Lancian merkitys Suomen isojen autojen markkinoilla oli tuolloin lähes olematon.

Saksalainen Mercedes-Benz vahvisti asemiaan sekä edustusautojen että isojen autojen luokissa esittelemällä molempiin täysin uudet mallisarjat. Vuonna 1972 näki edustusluokkaan päivänvalon ensimmäinen S-sarja (W116), joka korvasi edeltävän 250 S–300 SEL -sarjan (W108/W109).

Uudessa S-sarjassa esiteltiin useita turvallisuus- ja mukavuusinnovaatioita. Bensiinikoneina tarjottiin 2,8-litraista 6-sylinteristä sekä 3,5-, 4,5- tai 6,9-litraisia V8-moottoreita. Lisäksi oli USA:n markkinoille tarkoitettu viisisylinterinen 3.0 Diesel. S-sarjaa (W116) valmistettiin vuoteen 1980 asti, ja seuraajan (W126) tuotanto aloitettiin vuonna 1979.
Astetta pienempään mutta silti isojen autojen luokkaan kuuluvaa Mercedes-Benz W123:a valmistettiin vuosina 1976–1985.

Mallimerkinnät oli nimetty moottoreiden mukaan: 200–280 E -bensiinimallit ja 200 D–300 D -dieselversiot.
W123 korvasi edeltäneet W114- ja W115-mallit. Ajattoman selkeälinjainen W123-sarja on edelleen erittäin kestävän ja luotettavan auton maineessa. Mallista tuli erityisen suosittu taksikäytössä. Neliovinen sedan esiteltiin vuonna 1975, viisiovinen farmari ja kaksiovinen coupé vuonna 1977. Seuraaja, virtaviivaisempi W124 esiteltiin joulukuussa 1984.

Muistatko vielä NSU:n?

Saksalaisen NSU:n lippulaivamalli oli wankel-kiertomäntämoottorilla varustettu sulavalinjainen NSU Ro 80, jota valmistettiin vuosina 1967–1977. Vuonna 1964 Auto Union siirtyi Volkswagenin tytäryhtiöksi ja yhtiön nimeksi tuli Audi NSU Auto Union AG. Vuonna 1969 NSU sulautettiin Audiin. NSU-autojen valmistus päättyi vuonna 1977, kun Ro 80:n valmistus lopetettiin.

Saksalainen Opel porskutti 70-luvulla isojen autojen markkinoilla useammalla mallilla.
Vuosina 1967–1971 valmistettu Commodore A korvattiin sulavalinjaisella Commodore B -mallistolla, jota valmistettiin vuosina 1972–1977. Commodoren tavaramerkkinä olivat kuusisylinteriset rivimoottorit.
Vuonna 1977 esiteltiin uusi Opel Rekord E1 ja seuraavana vuonna Rekordin hienostuneemmat mallit, Commodore C- ja Senator A1 -sedanit sekä Monza coupé A1, joita valmistettiin vuosina 1978–1982.

Ison Opel Kapitänin valmistus loppui vuonna 1970, mutta siihen perustuvien KAD-B -sarjan loisteliaampien Admiral- ja Diplomat -mallien valmistus jatkui aina vuoteen 1977 asti. Commodorella oli nuorekas ja dynaaminen imago, ja kauppa kävi hyvin. Sen sijaan isojen KAD-B -sarjan Opelien imago ei riittänyt enää kilpailuun Mercedes-Benzin, Audin ja BMW:n uusien mallien kanssa, joten myynti alkoi kangerrella.

Ranskasta Ruotsiin

Ranskalainen Peugeot oli isojen autojen luokassa läsnä monella mallilla. Vuonna 1969 esitelty Peugeot 504 oli suuri menestys: sedan-malleja valmistettiin vuoden 1979 loppuun, 504 coupé- ja cabriolet -malleja vuoteen 1983 asti. Kookkaita Peugeot 604-malleja valmistettiin vuosina 1976–1986. Peugeot 505 (valmistusvuodet 1979–1992) esiteltiin vähitellen korvaamaan edeltänyt Peugeot 504, lisäksi 505 korvasi myös suuremman 604:n viimeksi mainitun valmistuksen päätyttyä vuonna 1986.

Ranskalainen Renault alkoi 14 vuoden tauon jälkeen valmistaa myös isompia autoja. Renault 20 ja 30 esiteltiin vuonna 1975, ja niitä valmistettiin vuoteen 1984 asti. Kori oli viisiovinen monikäyttömalli, moottorit 1,6–2,0-litraiset rivineloset sekä 2.7 V6, 80-luvun alussa lisäksi 2.1 turbodiesel. Seuraajamalli Renault 25 esiteltiin vuonna 1984.

Brittiläinen Rover oli 70-luvulla isojen autojen markkinoilla kahdella mallilla: Rover P6 3.5 V8 oli tuotannossa vuosina 1968–1975. Modernimpi Rover P6 2000/2000TC oli edeltäjäänsä hiukan pienempi, valmistusvuodet 1963–1972. P6-sarjan huippumalli Rover 3500 V8 oli tuotannossa vuosina 1968–1977.
P6:n seuraajamallin SD1:n ensimmäinen versio, 3500 V8 esiteltiin vuonna 1977, ja SD-sarjan mallisto laajeni eri moottorivaihtoehdoilla 1980-luvulla. SD1:n korimalli oli viisiovinen viistoperä, kokonaispituus 4,7 metriä.

Ruotsalainen Saab toi 99:ä isomman 900-sarjan markkinoille vuonna 1978. Pituudestaan (lähes 4,7 metriä) huolimatta 900 luokiteltiin D-segmenttiin eli ylempään keskiluokkaan. Isojen autojen (E-segmentti) markkinoille Saab pääsi varsinaisesti vasta vuonna 1984, jolloin upouusi Saab 9000 esiteltiin.

Ranskalaisen Simcan tarina isojen autojen luokassa päättyi jo vuonna 1961, kun Vedette Arianesta kehitettyjen luksusmallien, Beaulieu V8- ja Chambord V8 -sedanien valmistus päättyi vuonna 1961. Seuraajaa ei esitelty. Euroopan Chryslerin seuraava iso auto, Talbot Tagora, esiteltiin vasta vuonna 1981.

Tatrasta Volgaan

Tšekkoslovakialainen Tatra on niin ikään maininnan arvoinen isojen henkilöautojen luokassa, vaikka sen myyntimääristä Suomessa ei ole tietoa. V8-takamoottorilla varustetut mallit olivat reilut viisi metriä pitkiä edustusluokan autoja. Tatra 603 2.5 V8 -malleja valmistettiin vuosina 1963–1975 ja seuraajaa, Tatra 613 3.5 V8 -mallia vuosina 1969–1996 – ja siitä kehitettyä seuraajaa Tatra 700 V8:aa vuosina 1996–1999.

Brittiläinen Triumph valmisti isoja Triumph 2000- ja 2500 Mk II -malleja vuosina 1970–1977, Triumph 2.5 PI Mk II -mallia 1970–1975 sekä 2500 TC -mallia 1974–1977. Korimallit olivat neliovinen sedan ja viisiovinen farmari. Isojen Triumph-mallien tuotanto lopetettiin vuonna 1977. British Leyland -konsernissa oli päätetty, että isojen Triumph-mallien seuraaja on Rover SD1.

Brittiläisen Vauxhallin tarina omaperäisten isojen autojen valmistajana loppui 70-luvulla. Isojen Cresta PC 3.3- ja Viscount 3.3 -mallien valmistus lopetettiin vuonna 1971. Myös Victor FD:n kuusisylinterisen luksusmallin, Ventora 3.3:n valmistus loppui vuonna 1971. Tätä Ventoraa tuotiin Suomeenkin.

Seuraaja Victor FE oli ylemmän keskiluokan auto, jota valmistettiin vuosina 1972–1978, mutta sen huippumallin, kuusisylinterisen Ventora 3.3:n valmistus loppui vuonna 1976, ja se korvattiin VX 4/90 -mallilla. Ilmeisesti Ventora FE ei enää ollut Suomen maahantuontiohjelmassa.

Victor FE:n jälkeen valmistetut Vauxhallit ovat pääosin GM:n Opel-mallien rinnakkaismalleja. Perinteikäs Vauxhall-nimi jäi käyttöön Britannian markkinoilla, missä Vauxhall-autot ovat uudelleen nimettyjä Opeleita. PSA-yhtymä osti Opelin ja Vauxhallin GM:ltä maaliskuussa 2017, ja 1. elokuuta samana vuonna Vauxhall ja Opel liitettiin PSA-konserniin.

Neuvostoliittolainen Volga oli vielä 70-luvulla jonkin verran mukana isojen autojen markkinoilla Suomessa. GAZ-20 Pobedan seuraajaksi 1950-luvun loppupuolella esiteltyä Volga GAZ 21 -sedania valmistettiin vuoteen 1970 ja GAZ 22 -farmaria vuoteen 1973 asti. Uusi, kulmikkaammin muotoiltu Volga GAZ-24 esiteltiin sedan-mallina vuonna 1968 ja farmarimallina 1972. GAZ-24-mallistoa valmistettiin vuoteen 1985 asti. Länsiautojen parantunut saatavuus ja laajentunut mallivalikoima alkoivat hyydyttää ison Volgan myyntiä 1970-luvulla.

Sekä tietysti Volvo

Ruotsalaisen Volvon mallisto koki suuren muutoksen 1970-luvun puolessa välissä. Suosittu 140-sarja (Volvo 142, 144 ja 145) sekä kuusisylinterinen Volvo 164 korvattiin uusilla malleilla vuonna 1974.
Vuodesta 1974 valmistettua 240-sarjaa kutsuttiin alkuun mallinumeroilla 242, 244 ja 245. Alkuvuodesta 1982 valmistaja luopui merkinnästä, jonka viimeisellä numerolla ilmaistiin ovien lukumäärä, ja kaikkien korimallien tunnus oli yksinkertaisesti 240. Sisarmalli oli kuusisylinterinen 260-sarja.

Uutuusmallit oli kehitetty 140-sarjasta, ja ne muistuttivat läheisesti edeltäjiään. Muutoksia olivat uusi, viistompi keula ja pidemmälle kehitetty alusta McPherson-tyyppisine etupyörien tuentoineen ja hammastanko-ohjauksineen. Samalla otettiin käyttöön uusi nelisylinterinen moottorimallisto, jossa oli kannen yläpuolinen nokka-akseli, OHC. Aiempi nelisylinterinen työntötanko-moottori (OHV) jäi vielä perusmallien voimanlähteeksi.

Kaksioviset autot olivat 70-luvulla hyvin kysyttyjä, joten 240-sarjastakin oli aluksi tarjolla tällainen versio. Ajan saatossa asiakkaiden arvostukset muuttuivat, ja niinpä vuonna 1984 kaksioviset sedan-mallit jäivät kysynnän vähäisyyden takia pois mallistosta. Sedan- ja farmarimallien lisäksi valmistuksessa oli kaksiovinen Volvo 262 coupé, jota valmistettiin Bertonen tehtaalla Italiassa vuosina 1977–1981.

Vuosien mittaan 240-sarjaa valmistettiin monella eri moottorilla ja vaihteistolla. Vuonna 1979 esiteltiin ensimmäiset dieselmallit, joiden voimanlähteenä toimi Volkswagenin 6-sylinterinen 2,4-litrainen tai Audi 100 -mallista tuttu viisisylinterinen kaksilitrainen. Jälkimmäisellä ei suorituskyky päätä huimannut, sillä vapaasti hengittävä kone puhalsi parhaimmillaan 51 kW:n (70 hv) tehon.

Volvo 240 -malleja valmistettiin aina vuoteen 1993, 260-malleja vuoteen 1983 saakka. 240/260 -sarja oli suosittu ja tunnettu kestävyydestään. Kaikkiaan autoja valmistettiin yli 2,8 miljoonaa kappaletta. Seuraajamalli Volvo 740/760 esiteltiin vuonna 1982.

Teksti: Timo Turkula Kuvat: valmistajat ja Moottorin arkisto