“Pidetään peto hengissä, mutta sopuisana” – Christian von Koenigsegg polttomoottorin tulevaisuudesta

Christian von Koenigsegg puhui Ruotsissa järjestetyn Aurora Concoursen ryhmähaastattelussa myös yhtiönsä ja polttomoottorien tulevaisuudesta.

Hyperautomerkki Koenigseggin perustaja Christian von Koenigsegg puhui Ruotsin Båstadissa järjestetyssä Aurora Concoursessa toimittajille muun muassa autoteollisuuden nykytilasta ja sen vaikutuksesta miljoonaluokan autoihin sekä Koenigseggien kehitykseen. “Ehkä cooleimmaksi ruotsalaiseksi” ruotsalaisten autotoimittajien luokittelema autonero suhtautuu ainakin nykyhetkeen positiivisesti, eikä pidä päästö-, turvallisuus- ja melurajoja ylitsepääsemättöminä esteinä. 

Christian, näin tänään ensimmäisen autosi vuodelta 1996. Mitä ajattelet nähdessäsi sen?

Se on hämmästyttävä. Se oli ensimmäinen asia, jonka loin unelmastani. Elin hyvin pienessä työpajassa, vähän niin kuin tämä [n. 40 neliömetrin] huone. Meitä oli neljä tai viisi, jotka tekivät töitä päivin öin tämän idean äärellä. Minä opettelin miten tehdään piirustuksia, miten hitsataan, miten mallinnetaan, miten tehdään muotteja samalla, kun rakennetaan auto tyhjästä. Toiveeni oli, että saisimme auton rakennettua vuodessa 1994:stä 1995:een, käyttäen täysin omaa alustaa ja koria hiilikuidusta. Voimalinja oli vakio, mutta muu oli erityisempää. Teimme jopa jarrusatulat autolle! Se on esimerkki. Ja se vei kaksi vuotta, mikä oli 100% enemmän kuin mihin olin varautunut. 

Olimme polvillamme, mutta auto liikkui ja oli hyvä ajaa. Se oli vähän karkea, kuten huomaatte. Mutta sen loi tyhjästä 22-vuotias, eli minä. Ja auto liikkuu edelleen Dubaissa, Englannissa, eilen se oli täällä Skånessa kolmen, neljän tunnin kierroksella. 

Ja me teimme jotain oikein. Se on hyvin pitkälti ilmestyskertomus kaikelle sille, mikä on tullut sen jälkeen. Jos katsot mittasuhteita, kokoa, miten autossa istutaan, ohjaamon leveyttä, ylityksiä ja aerodynamiikan perusteita, se kaikki on pysynyt sellaisenaan näihin päiviin asti, ja teemme yhä ennätyksiä ympäri maailman samoilla aatteilla.

Kun katson menneisyyteen, näen, että muu autoala meni enemmän meidän konseptiimme ja tapaamme tehdä kuin päinvastoin. Olen hyvin ylpeä nuoresta itsestäni, että pystyin tekemään jotain tällaista. 

Se on vähän karkea ja tavallaan rumakin, mutta se luotiin tyhjästä, ja sen ansiosta tapahtui kaikki muu. Konsepti pitää kutinsa tänäkin päivänä. Se on erittäin koskettavaa.

Voitko vihjata onko uusia malleja kehitteillä?

Voi kyllä! Ei kovin paljon vihjeitä, mutta… Siis autoteollisuudessa on niin pitkä prosessi luoda jotain. On sääntöjä, on törmäystestejä, on päästörajoja, täytyy testata luotettavuutta ja kaikkea tällaista. Älykkäät turvatyynyjärjestelmät, turvavyöttömät törmäystestit, sillä teemme tyyppihyväksynnän koko maailmaan. Se on massiivinen hanke joka kerta pienelle yritykselle. 

Joten meillä on rullaava seitsemän vuoden suunnitelma, joten tietysti tiedämme mitä putken päästä on tulossa. Tällä meidän alallamme on kyse rajoitetuista tuotantomääristä, mikä tekee kaikesta vielä haastavampaa, sillä kun teet vihdoin kivan, ällistyttävän auton, on vain lyhyt ikkuna rakentaa niitä, ettei tämä markkinoiden äärimmäinen alue, meidän alueemme, tulvi yli. Joten täytyy keksiä jotain uutta. 

Pidämme kehitysosastomme siis hyvin hyvin kiireisenä ja meillä on uusia jännittäviä juttuja putkessa. Ja kaikki mitä olemme tehneet aiemmin on sitä varten, että voimme tehdä seuraavia juttuja. Siellä on aika jännittäviä asioita tulossa. 

Jos ei olisi päästö- tai melurajoja, tekisitkö jotain toisin?

Kaippa… Siis tarkoitan, että rajojen ja määräysten seuraaminen on iso osa sitä, mitä teemme. Se on kuin moottoriurheilun säännöt, mutta tässä on kyse katuautojen säännöistä. Kyse on siitä, että on mahdollisimman nokkela niiden rajojen sisällä, jotka annetaan. Fyysisessä universumissakin on fyysisiä rajoitteita. Kyse on vain säännöistä muiden sääntöjen päällä. Mutta joo, jos säännöt olisivat erilaiset, autokin olisi hiukan erilainen. Mutta en koe, että meitä estetään tekemästä mitä haluamme tehdä ja mitä säännöt antavat meidän edelleen tehdä.

Tottakai säännöt tiukentuvat ja tiukentuvat koko ajan ja täytyy olla nokkelampi miten polttomoottori pidetään elossa näinä aikoina. Joko uusiutuvilla polttoaineilla tai hyvin nokkelilla päästöjärjestelmillä. Pidetään peto hengissä, mutta sopuisana. Ja tietysti sähköautot ovat tulossa tälle alalle, mutta tulee koko ajan selvemmäksi, että meidän markkinaraossamme ihmiset haluavat kuulla ääntä. He saattavat ajaa sähköautoa arkisin, mutta sunnuntaiajelullaan he haluavat kesyttää pedon ja jutella pedolle. Pedon täytyy voida puhua takaisin.

Se täytyy tehdä harkiten. Olen niin vähäpäästöinen kuin mahdollista nykyisin ja mietin asiaa koko ajan. Mutta se on pelin henki.