Ajoneuvot | Koeajo | 16.1.2014

Koeajo: Citroën C3

VTi 82 PureTech

Citroën C3:n uudet bensiinimoottorit käyvät kolmella, vapaasti hengittäen. Hyvää: Persoonallisuus, moottorin sitkeys. Huonoa: Moottorin alavääntö

Jaa artikkeli

Citroën esitteli 11 vuotta sitten C3:n korvaamaan Saxon pikkuautoluokkaan. C3 on lunastanut paikkansa hauskana ja tyylikkäänä pikkuautona, sillä sitä on myyty lähes kolme miljoonaa kappaletta. Nykyinen malli esiteltiin vuonna 2009 ja nyt myös bensiinimoottorien tekniikka on päivitetty ajantasalle.

Autovalmistajien ajanhenki on, että moottorien iskutilavuudet pienenevät, niin myös PSA Peugeot Citroënin valmistamat. Citroën C3:n uudet bensiinimoottorit ovat vapaasti hengittäviä kolmisylinterisiä rivimoottoreita.

Suomeen tuotavien C-kolmosten valikoimassa uusia vaihtoehtoja on kaksi: Yhden litran 68 hevosvoimainen VTi 68 ja koeajamamme 1,2 litran 82 hevosvoimainen VTi 82. Vaihtoehtona toistaiseksi säilyvät nelisylinteriset 92 ja 120 hevosvoimaiset bensiinimoottorit sekä start & stop-automatiikalla varustetut 70- ja 92 hevosvoimaiset dieselmoottorit.

Omanlaistaan sitkeyttä

Alumiinirakenteinen kolmisylinterinen moottori on varsin kevyt, se painaa ilman apulaitteita reilut 64 kiloa. Kampiakselin kanssa samaan suuntaan pyörivän tasapainoakselin ansiosta pitkäiskuinen moottori on käynniltään hiljainen ja tasainen.

Päästöt ja kulutus ovat noin neljänneksen pienemmät verrattuna C3:n nelisylinterisiin bensiinimoottoreihin.

Pienen iskutilavuuden takia alavääntöä moottorissa on rajallisesti. Puutuneen kytkintuntuman takia alaväännön puute vaatii hieman totuttelua kaupunkiajossa. Liikkeellelähdöistä selviää kuitenkin jouhevasti, kun moottorin luonteen kanssa pääsee sinuiksi ja kytkintä oppii kohtuullisesti luistattamaan.

Sitkeyttä moottorissa kuitenkin riittää isollekin tielle, eikä vaihteita tarvitse turhan tiuhaan vaihdella. Voimaa on auton kokoon nähden sopivasti. Ahdin toisi ajoon kenties pikanttia pirteyttä, mutta toisaalta urheilullisempia malleja löytyy Citroën-väelle merkin DS-osastolta.

Teksti ja kuvat: Santeri Petrell

Jaa artikkeli

Keskustelu

Lisäkuvat