Ajoneuvot | Koeajo | 14.1.2014

Koeajo: Jeep Compass

4x4 2.4 AT6 Limited

Jeep-malliston junioria on päivitetty perinteitä kunnioittaen

Pieni katumaasturi Jeep Compass esiteltiin ensimmäistä kertaa vuonna 2007. Hieman surusilmäinen Compass sai uudistuessaan vuonna 2011 keulalleen rohkeamman, Grand Cherokeen näköisen ilmeen. Ilmettä on nyt terävöitetty.

Compassin päivitys on poikinut kromia keulalle: grilli ja sen tausta sekä sumuvalojen kehykset ovat nyt kromatut.

Niin ajovalot kuin takavalotkin ovat vaihtuneet kirkkaasta optiikasta tummempiin umpioihin.

Aidon Jeepin tuntua

Compassin hinnat alkaen-malli on etuvetoinen ja varustettu  kaksilitraisella bensiinimoottorilla ja viisivaihteisella manuaalilla.

Nelivetoisena Jeep Compassia saa 2,4 litraisella bensiinimoottorilla ja kaksilitraisella dieselmoottorilla. Bensiinineliveto on aina automaattivaihteinen, dieseliä saa myös manuaalina. Uusi ”perinteinen” automaattivaihteisto korvaa aiemman CVT-vaihteiston.

Korkeilla kierroksilla

Koeajettu 2,4 litrainen bensiinimalli tarjoaa riittävää suorituskykyä, joskin jouhea eteneminen vaatii moottorilta kierroksia.

Ajosta tulee aika ajoin urheilullisemman tuntuista ja kuuloista kuin on tarkoitus: vaihteisto vaihtaa isommalle vasta korkeilla kierroksilla ja vaihteen vaihtumista odottaa kuin oopperan katsoja sopraanon hengenvetoa.

Matkustamossa viihtyy sekä kuljettaja että matkustajat. Hallintalaitteiden kytkimet ovat suurikokoisia ja hyvin käsillä.

Mittariston numeroissa on toteutettu päinvastaista logiikkaa ja nopeutta täytyy tihrustaa. Selkänojan säätö on toteutettu vivulla, mutta porrastus on tarpeeksi tiheä.

Etenkin pitkä kuljettaja kaipaisi ohjauspyörään etäisyydensäätöä, sillä ohjauspyörä jää hieman kauas. Kuljettajan polvitilaa syö erikoisen suuri ohjausakselin kotelointi.

Pikkujeepissä on säilytetty merkin syvin olemus ja parhaat puolet. Ne tulevat esiin etenkin päällystetyltä tieltä maastoon poikettaessa, jolloin aktiivinen neliveto pääsee oikeuksiinsa. Tiukassa paikassa käsi hamuaa nelivedon lukituskytkintä, jolloin matka jatkuu jälleen.

Teksti ja kuvat: Santeri Petrell