Katsaus Pininfarinan hitteihin
Legendaarinen muotoilutalo onnistui yleensä – mutta ei aina.
Italialaisen muotoilutalo Pininfarinan aloittaessa uutta aikakautta intialaisen Mahindra & Mahindran alaisuudessa on hyvä hetki tarkastella studion pitkän historian monia onnistumisia – ja muutamaa epäonnistumistakin.
Ferrari
Ferrari 250 GTO:sta maksettiin Bonhamsin huutokaupassa 38 miljoonaa dollaria.
Pininfarinasta on mahdotonta puhua ilman Ferraria, saman pätiessä myös toisin päin. Yhteistyön alkupäässä muotoilutalon kynästä lähtivät huutokaupoissa hirmuhintoja nykyisin kalastavat 250- ja 275-mallit (1952 ja 1964), joiden kauneus mykistää vielä tänäkin päivänä.
Ferrari 275 GTB
Pininfarina kykeni kuitenkin myös uudistamaan Ferraria vuosikymmenten varrella. Ferrari 365 GTB/4 “Daytona” (1968) ja Testarossa (1984) ilahduttivat maailmanlaajuisesti Miami Vicen katsojia Sonny Crockettin kulkupeleinä, mutta samalla ne demonstroivat Ferrarin muotokielen kehitystä 1960-luvulta eteenpäin. Testarossa muistetaan erityisesti kylkien ritilöistä, jotka vallitsivat Ferrarin mallistossa 1980-luvulla.
Ferrari Testarossa
Pininfarina suunnitteli myös Ferrarin lähes pyhinä pidetyt juhlamallit. Vastuun studio palkitsi suunnitelemalla muun muassa Ferrari F40:n (1987), joka koristi erityisesti pikkupoikien makuuhuoneiden seiniä pitkälle 1990-luvulle.
Ferrari F40
1990-luvun ja 2000-luvun olivat jälleen siirtymäaikaa Ferrarin muotokielelle, jolloin aidosti kauniit linjat tuntuivat väistyvän eksoottista hämmästymistä aiheuttavien mallien tieltä. Vuonna 2009 ilmestynyt Ferrari 458 Italia on kuitenkin huikaiseva osoitus siitä, miltä 2000-luvun tietokoneisiin ja aerodynamiikkaan luottava Ferrari voi parhaimmillaan näyttää.
Ferrari 458 Italia
Peugeot
Peugeot 504:n Coupé ja Cabriolet-versiot olivat Pininfarinan käsialaa.
Myös ranskalaismerkki Peugeotilla on pitkä historia Pininfarinan kanssa. Ikonisimpiin designeihin kuuluu esimerkiksi Peugeot 504 Coupe (1969), joka oli linjakas kaksiovinen tulkinta Peugeotin silloisesta lippulaivamallista, joka edustuksellisuuden lisäksi tunnettiin afrikkalaisten teiden kuninkaana.
Peugeot 505 V6
Seuraaja, 505 vuodelta 1979, syntyi Pininfarinan ja Peugeotin suunnitteluosastojen yhteistyönä. Malli tunnetaan erityisesti sen maineesta luotettavana työhevosena Afrikan mantereella.
Peugeot 405 haluttuna Mi16-versiona.
Toinen esimerkki Pininfarinan ja Peugeotin työskentelystä on myös Peugeot 405 (1987). Suosittu isomman keskiluokan perheauto linjasi Peugeotin malliston ulkonäköä niin pitkälle, että satunnaisella autoilijalla saattoi olla vaikeuksia erottaa Peugeot 605 (1989) ja jopa seuraaja Peugeot 406 (1995) alkuperäisestä autosta.
Pininfarina yhdisti Peugeot 405:n ja Alfa-Romeo 164:n linjoja Peugeot 605:een.
Peugeot 406 oli tosin tehtaan sisäinen jatkojalostus 405:stä. Vuonna 1997 Pininfarina näytti kuitenkin jälleen taitojaan Peugeot 406:n coupe-mallin kohdalla. Mallin muotoilussa säilytettiin malli-identiteetti neliovisen mallin kanssa, mutta muutoksilla luotiin perheautosta sangen tyylikäs kaksiovinen grand tourer.
Peugeotin ja Pininfarinan yhteistyö huipentui 406 Coupéen. Muotoilun lisäksi Pininfarina vastasi auton valmistuksesta.
Muut automerkit
Vapaana suunnittelutalona Pininfarina teki näyttäviä malleja myös muille merkeille. Alfa Romeo GTV ja Spider (1995) muistetaan kylkilinjan voimakkaasta vinoviivasta ja oli jälleen yksi osoitus Alfa Romeon huikeasta tyylitajusta.
Maseratin lievä nousu 2000-luvulla on sekin osittain Pininfarinan ansiota, studion löytäessä merkille uuden, erottuvan muotokielen 2003 ilmestyneen Quattroporten myötä.
Ohilyönnit
Aina pettämättömän designin suunnittelu ei kuitenkaan suju. Tästä esimerkkinä esimerkiksi Rolls-Royce Camargue (1975), joka on toistuvasti päätynyt kaikkien aikojen rumimpien autojen listalle.
Rolls-Royce Camargue (1975–1986) oli maailman kallein sarjatuotantoauto.
Myös yhteistyö korealaisvalmistajien kanssa osoittautui ongelmalliseksi. Chevrolet Lacetti (2002) esimerkiksi ei muistu mieleen vaikka kuinka yrittäisi. Hyundai Matrix (2005) taas muistuu mieleen, mutta ainoastaan siitä syystä, että oopperaikkunan alareuna näyttää nyrjähtäneeltä.
Chevrolet Nubiran ja sisarmalli Lacettin sedan- ja farmariversiot olivat Pininfarinan käsialaa. Pystyperäisestä vastasi toinen italialaislegenda: Giugiaro.
Peugeot 1007:n (2005) kohdalla ainekset olivat valmiiksi haastavat, mutta ehkä jonkinlainen yrittäminen olisi ollut paikallaan.
Peugeot 1007
Muualla
Pininfarinaa käsialaa tämäkin.
1980-luvulta alkaen Pininfarina teki teollista muotoilua autojen lisäksi myös muille tuotteille. Bussien, junien, kodinkoneiden ja vuoden 2006 olympiasoihdun lisäksi Pininfarina suunnitteli Pepsodentille hammasharjan, joka ilahduttaa autoharrastajaa supermarketin hammasharjahyllyllä tänäkin päivänä. Se on varmasti myös edullisin tapa päästä yhtiön designiin kiinni.
