Käyttötesti: Peugeot 308 -lataushybridiä ei tarvitse juuri tankata

Peugeot 308 Hybrid -käyttötestiautomme perusominaisuudet alkavat hahmottua: ajo maistuu, tila ahdistaa ja lataamalla saavuttaa selvää bensiininsäästöä.

Ladattavalla Peugeot 308 SW Hybrid 180 EAT8:lla on ajettu käyttötestiä reilun kahden kuukauden ajan, ja ydinasiat ovat hyvinkin selvillä. Auto vaikuttaa sisältävän toisaalta erinomaisia ja toisaalta ei-niin-erinomaisia ominaisuuksia – eli luonnetta ja persoonallisuutta tuntuu nykyranskalaisautossakin riittävän.

Aloitetaan ehdottoman hyvistä puolista. Aivan kuten edeltävä 308, ja oikeastaan kaikki aiemmatkin samankokoiset Pösöt, tämä uusikin malli on yksiselitteisen kiva ajettava. Ohjaus on tarkka, herkkä ja tunnokaskin – esimerkiksi uraisella tiellä pienen ohjauspyörän kehällä voi aistia jopa lievää vetelyä, mikä on nykyautoissa jo varsin harvinainen piirre. Suuntavakavuuteen tämä ei vaikuta, vaan 308 etenee niin maantiellä kuin moottoritielläkin vakaasti, ja ainakin kohtuullisella kaarrenopeudella kokeiltuna ei myöskään kallistele tai vonguta renkaitaan mutkissa.

Alusta hoitaa tehtävänsä myös mukavuuden suhteen. Niin isot heitot kuin pienemmät töyssyt ylittyvät jämäkänmukavasti eli tärskyjä ei ohjaamoon asti aisti. Ajomukavuutta lisäävät suorastaan erinomaiset istuimet sekä matala melutaso: karhealla pinnalla rengasmelua kuuluu, mutta sileämmällä auto on yllättävän äänetön.

Takapenkillä ahdasta

Myös suorituskyky on oivallista tasoa. Kiihtyvyys on niin Electric- (pelkkä sähkökäyttö) kuin Hybrid-ajotilassakin (polttomoottorin ja sähkön sekoitelma) ripeää, puhuttiin sitten liikennevalolähdöistä taajamassa, rekkojen ohituksista maantiellä tai rykäisystä moottoritien liittymiskaistalla. 1,6-litraisen bensaturbon käyntiääni on saatu eristettyä sen verran mallikkaasti, ettei voimanlähteen vaihtumista sähköksi ja siitä pois käytännössä kuule.

Kaikki siis kunnossa kuljettajan kannalta. Valitettavasti sama harmonia ei aivan jatku, kun kyytiin otetaan useampia matkustajia: takapolvitilat ovat auttamattoman ahtaat. Käytännössä sentit loppuvat kesken jo alakouluikäiseltä lapselta, jonka edessä 190-senttinen kuljettaja joutuu säätämään istuintaan huomattavan eteen. Tällöin ajoasento on jo liian tyköistuva, ja myös kulku autoon sekä sieltä pois vaikeutuu kohtuuttomasti.

308 SW:n sisätilojen pituus edustaa siis lähinnä pikkuautojen tasoa, ei alemman keskiluokan farmaria. Tavaroiden kuljetuskapasiteettia löytyy huomattavasti reilummin, mutta kontinkin suhteellinen mataluus viittaa siihen, että sähköisen ajamisen mahdollistavalle ajoakustolle on järjestetty paikat autossa tilojen kustannuksella.

Pitkä sähkökantama

Palataksemme niihin hyviin puoliin: se sähköajo sujuu oikein mainiosti. Olemme kesäkaudella ajaneet paikallispäästöttömästi huomattavan pitkiä matkoja, sillä luvattu 60 kilometrin WLTP-kantama on varsin helposti saavutettavissa. Pisimmillään pääsimme maantiellä jopa yli 80 kilometriä sähköllä, mutta tällöin kyse oli jo kikkailusta ilmastointi pois kytkien.

Normaalissa käytössä sähköä riittää moottoritieajossakin viitisenkymmentä kilometriä, jolloin keskikulutus painuu esimerkiksi Lahden ja Helsingin välisellä sadan kilometrin matkalla jopa alle kolmen litran sadalla. Vertailun vuoksi: akku tyhjänä Peugeot saattaa kuluttaa samassa ajossa yli 6 l/100 km, eli latailu todellakin kannattaa.

Parasta on se, että pelkässä taajamakäytössä 308 vastaa täysin sähköautoa. Polttomoottori ei käynnisty missään vaiheessa, meno on äänettömän sulavaa ja akku on taas seuraavana aamuna täynnä uusia kauppareissuja varten. Sähkön osallistumisesta auton liikutteluun kertoo paljon se, että pienehköä, 40-litraista bensiinisäiliötä on täytetty varsin harvoin syklein.

Ladattavan hybridin polttonesteen sekä sähkön kulutus on kaiken kaikkiaan sen verran monitahoinen vyyhti, että jatkamme sen seuraamista tekemällä Peugeotille eriasteisia kokeita muun muassa vakioiduilla kulutuslenkeillä. Näiden ohella paneudumme vielä syvemmin käyttöliittymän kiemuroihin, eli kirjoitettavaa ja luettavaa tästä autosta taitaa todellakin riittää, ennen kuin käyttötesti tämän vuoden lopussa saavuttaa maalinsa.

Teksti: Jussi Saarinen Kuvat: Jari Saarentaus