Koeajo: neliveto nuukalle – Dacia Duster SCe 115 4×4
Peruskoneinen ja nelivetoinen Dacia Duster on luottotyökalu kohtuullisella rahamäärällä. Hyvää: hinnat, kattava perusvarustelu. Huonoa: ergonomia, automaattivaihteiston puuttuminen mallistosta.
Duster on onnistunut rakentamaan omanlaisensa kulttimaineen romanialaisen Dacian mallistossa. Vuosi sitten esitelty toisen sukupolven malli olikin harkittu uudistus, sillä toimivaa ei haluttu särkeä, mutta Dusterin koruttomaan charmiin tehtiin muutamia hienosäätöjä.
Muhkeat pyöränkotelot ja kinuskiväri tosin hiukan sotivat mallin pyyteetöntä imagoa vastaan, mutta niiden vaikutus on sama kuin uuden Suzuki Jimnyn shokkikeltaisella. Visuaalisen herätyksen alla on molemmissa tapauksissa vapaasti hengittävällä bensiinimoottorilla varustettu neliveto kohtuullisella maavaralla.
Juuri tässä lisäyksessä mallistoon piilee tämänkertaisen koeajon ydin. Dusterin maavara kuormaamattomana on 210 mm, lähestymiskulma 30° ja ramppikulma 21°. Nelivetoisen mallin 33 asteen poistumiskulma on asteen verran etuvetoista huonompi.
Euron alle kaksikymppiä
Uusi Duster jatkaa Dacian luottokaavaa, jossa jo koe-tellut komponentit ja varusteet kootaan hinta-laatusuhteeltaan houkuttelevaksi paketiksi. Nyt neliveto-Dusterin saakin jo 19 999 euron vaatehuonemaiseen hintaan, ja mukana on kattavasti kaikkea.
Koeajetussa Prestige-varustellussa autossa 7-tuumainen tietoviihdejärjestelmä osaa jopa navigoida ja varoittaa kiinteistä kamerapaikoista. Peruutuskameraa on autoyksilössä täydennetty vielä Multiview-ympäristökameroilla.
Tilojen puolesta Duster tuntuu melko tutulta. Tilaa on riittävästi neljälle aikuiselle; istuma-asento tosin on melko pysty niin etu- kuin takapenkilläkin. Tavaratilaa nelivetoisessa on 411 litraa, 34 litraa etuvetoista vähemmän.
Tilanne korostuu, jos nelivetoauton varustaa varapyörällä, jolloin ero kasvaa 69 litraan, kun nelivedon suoritus jää 376-litraiseksi. Takaistuimet käännettynä nelivetoinen Duster kuljettaa 1 444 litraa tarpeellista tavaraa.
Vaatii kepittämistä
Maantiellä Duster erottuu edeltäjästään. Aiempi maasturihenkinen kumisaapasmaisuus on vaihtunut henkilöautomaiseen pehmeyteen. Ainakin tieverkoston puolella kulku on parantunut, vaikka vapaasti hengittävän bensiinimoottorin rajallinen puhti tulee vastaan kiihdytyksissä ja vaihdevälitysten puolesta auto on paremmin kotonaan moottoritienopeuksia hitaammissa vauhdeissa.
Kevyessä maastoekskursiossa ohueksi jäävä alavääntö korostuu, ja kuljettajalta vaaditaan pientä päättäväisyyttä kaasun ja kytkimen käytössä lyhyestä ykkösvaihteesta huolimatta.
Dusterin suurimmaksi ongelmaksi nousee ergonomia. Kuljettajan istuin on daciamaiseen tapaan melko pehmeä ja lättänä. Huippuvarustelun myötä säätöjen määrä kasvaa ja kuljettajaa hellitään kyynärnojalla, mutta ajoasento jää lopulta turhan kulmikkaaksi.
Multiview-kameroista puuttuu kamerat yhdistävä 360 asteen näkymä. Ohjauspyörän nappeja ei ole taustavalaistu, joten namiskat kannattaa opetella valoisalla. Ovien automaattilukitus ja siihen liittyvät tööttäilyt ovat onneksi kytkettävissä pois, mutta kieltämättä perinteisten piippausten korvaaminen eriasteisillä tööttäyksillä aiheuttaa hämmennystä naapuruston aamussa.
Erityisesti nelivetoisena Duster on edelleen järkivalinta: se tekee lähes kaiken mitä autolta voi vaatia. Uudistuksen mukanaan tuoman mukavuuden myötä koruttomaksi jäävät alueet ovat tosin korostuneet.
Lisätietoja: www.dacia.fi/duster
