Koeajo: Peugeot 308 -perusmalli maksaa yli kymppitonnin Hybridiä vähemmän, mutta mitä menetetään?

Kun sähköistetty voimalinja vaihdetaan kolmipyttyiseen bensakoneeseen ja varustelua karsitaan, Peugeot 308 muuttuu tuntuvasti arkipäiväisemmäksi. Hyvää: ajettavuus, tyyli. Huonoa: moottorin värinät, nykivät pysähdykset, vaatimaton varustelu.

Tätä juttua ei voi kirjoittaa tukeutumatta puoli vuotta käyttötestissämme olleeseen Peugeot 308 Hybridiin ja siitä saatuihin kokemuksiin. Kun käyttötesti-Hybridin hintalapussa lukee suolaiset 46 610 euroa, tässä Puretechissa liki 13 000 euroa vähemmän ja autot näyttävät miltei samoilta, tulee tietysti mieleen, onko homma hintaeron väärti?

Ulkoisessa tyylissä perusmalli ei tosiaan paljon häviä, varsinkin kun autot vieläpä sattuvat olemaan tismalleen samanväriset. Lähinnä katse kohdistuu pienemmän 16 tuuman vannekoon mukanaan tuomiin hintelämpiin pyöriin, mutta tummanharmaat vanteet istuvat edelleen saumattomasti 308:n voimakkaisiin muotoihin.

Enemmän muovia

Sisällä autossa vaikutelma laskee hieman enemmän. Päälinjat ovat ennallaan – runsaat särmät ja kiiltävät pinnat antavat laadukkaan sekä modernin vaikutelman ja osien sovituskin on kohdallaan – mutta keskinäytön alla olevat virtuaalinappulat on tässä versiossa korvattu analogisilla säätimillä, joiden muovimateriaali ei oikein istu muuhun kokonaisuuteen.

Käytettävyyden kannalta tällaisesta ratkaisusta ei yleensä ole pahaa sanottavaa, mutta 308:n tapauksessa on vähän toisin. Lämpötilan säätimissä on nimittäin kikkailtu turhaan tekemällä niistä pyöritettävät, ja käyttö vaatiikin ylimääräistä tarkkuutta. Sinänsä ergonomiassa ei ole muuta sanomista; esimerkiksi istuinlämmittimet ovat kiitettävästi omilla katkaisimillaan, ja kuten olemme jo aiemmassa koeajossa maininneet, myös pikkutavaroiden säilytystilat ja pyyhinviiksen omituisuudet on uudessa 308-sukupolvessa vihdoin korjattu kuntoon.

Paremmin tavaratilaa

Perusversion tavaratila on 60 litraa Hybridiä runsaampi ja käyttökelpoisempi erityisesti siksi, että välipohjan alla on kätevää lisätilaa vaikkapa irrotetulle näkösuojan rullalle. Hybridissähän tuo tila oli pääosin pyhitetty sähkötekniikalle, minkä myötä mukaan otetuille latausjohdoillekaan ei löytynyt kontista luontevaa paikkaa. Puretechin kuljetuskapasiteetti onkin itse asiassa vieläkin suurempi johtuen siitä yksinkertaisesta syystä, että johtoja ei perusbensamallissa lainkaan tarvita!

Takatiloihin ei käyttövoima sen sijaan tuo kasvua, jota kaivattaisiin perheellisille. Tällaisenaan 308 SW on hyvä käyttöpeli kahdelle aikuiselle ja pienemmille lapsille – enemmän aikuismäärän kuljettaminen saa aikaan jo enemmän päänvaivaa.

Hinnat alkaen- eli Active Pack -varustelu puolestaan jättää aika köyhän vaikutelman. Nykyauto kaipaisi jo mukautuvaa vakionopeudensäädintä, peruutuskameraa sekä navigaattoria. Toki viimeksi mainitun saa käyttöön älypuhelinpeilauksella, mutta kuitenkin. Suosittelemmekin noin 2 500 euroa kalliimpaa Allure Packia, jollainen myös käyttötestiautossamme oli: edellä mainittujen lisäksi lista täydentyy muun muassa useammilla aktiivisilla turvavarusteilla, kaukovaloavustimella, lämmitettävällä ratilla, etuparkkitutkalla, automaattisesti avautuvalla ja sulkeutuvalla keskuslukituksella sekä edellä mainituilla kojelaudan virtuaalipainikkeilla.

Nykivämpää menoa

Mitä tulee voimalinjoihin, Hybridin ja Puretechin ero on kuin päivällä ja yöllä. Kun nelisylinterisen ahdetun 1,6-litraisen bensiinimoottorin ja sähkömoottorin yhdistelmä vaihdetaan 1,2-litraiseen kolmipyttyiseen bensaturboon, 308 muistuttaa yhtäkkiä paljon enemmän edeltäjäänsä.

Moottori pörisee kiihdytyksissä voimakkaasti, ja käyntiäänen erottaa ajossa muutenkin. Lisäksi kone värisee yllättävän paljon ratin kehälle asti, ja automaattivaihteistosta huolimatta alakierrosten jyrinä on silloin tällöin läsnä. Jälleen takautuma Hybridiin: hiljaisuus ja värinättömyys olivat sitä luokkaa, että käyttövoiman vaihtumista sähköstä bensiiniksi tuskin huomasi.

Myös hitaasti ajaminen on Puretechilla poikkeuksellisen tahmeaa. Kehuimme käyttötestissä, miten Hybridillä ryömittäminen sujuu sulavasti ja miltei sentintarkasti, mutta Puretechilla nykiminen ja ryntäily ovat läsnä. Lisäksi jarrupolkimessa on jopa huonompi tuntuma, millä tasainen pysähtyminen esimerkiksi liikennevaloihin on hankalaa. Tämän jälkeen moottori tietysti sammuu nykytapaan, mutta valon vaihduttua vihreäksi uudelleen käynnistyminen on hidasta: kun jarrun nostaa ja kaasua painaa, kestää kauan ennen kuin auto lähtee liikkeelle.

Sinänsä Puretech tarjoaa kohtuullisen käyttövoiman, ja vaihteistokin toimii varsin hyvin, kun auto on kunnolla liikkeessä. Moottoritiellä voimaa on tosin jäljellä enää välttävästi, sillä vaikka kaasun polkee nopeudenmuutoksissa pohjaan, 308 ei pysy kaikkien nykyautojen perässä. Omimmilla alueellaan Puretech onkin vähän hidastempoisemmassa maantieajossa, missä turhat stopit eivät menoa nytkäyttele. Tässä ympäristössä huomio kiinnittyy myös hienoon ajettavuuteen ja hyvään kuljettajan istuimeen: nämä kehut pätevät siis perusmalliinkin.

Sama bensiinin kulutus

Yllättäen kustannuspuoli onkin se, mikä tekee Puretechista mielenkiintoisen. Vaikka nostaisi varustelun piirua ylemmäs Allure Pack -tasoon, hintaeroa Hybridiin jää edelleen yli 10 000 euroa. Osan saa toki takaisin lataamalla Hybridiään ahkerasti ja ajamalla mahdollisimman paljon täyssähköllä, mutta jos latausmahdollisuutta ei aina ole, Puretechinkin kulutus on yllättävän alhainen.

Mittaustemme perusteella menoveden menekki asettuu maantiellä ja moottoritiellä (100 ja 120 km/h) kutakuinkin samaan 5 ja 6 l/100 km -tasoon – verrattuna siis Hybridin kulutukseen tyhjällä akulla. Kaupunkikulutusta emme Puretechillä mitanneet, mutta siinäkään Hybrid ei pysty tuottamaan mitään haamulukemia, sillä saavutettu 7 l/100 km -tulos jää esimerkiksi Toyota Corolla Hybridin vastaavasta lukemasta peräti 2,4 l/100 km.

Lisäetuna Puretechissa tulee vielä pidempi toimintamatka, sillä säiliöön mahtuu 52 litraa ja Hybridiin vain 40, mikä käytännössä pakotti käyttötestissä tankkaamaan tiheään tahtiin – sähköavusta huolimatta.

Teksti ja kuvat: Jussi Saarinen