Koeajo: siipien koettelua – Tesla Model X 90D

Tesla Model X avaa käyttäjälleen toisenlaisen maailman, erityisesti talvella. Hyvää: suorituskyky, äänetön voimalinja, ajettavuus. Huonoa: konstikkaat takaovet, täristävä jousitus, harva latausverkosto.

Tesla Model X ravistelee tottuneita autoilukäytäntöjä, muutenkin kuin voimalinjallaan. Tästähän Tesla on tunnettu – huikea suorituskyky korostuu äänettömän moottorin myötä, ja toimintamatka on sähköautoksi pitkä (luvattu 489 km, todellisuudessakin ainakin puolet tuosta).

Jo liikkeellelähtö on kuin näytös, josta on poistettu puolet polttomoottoriautojen rutiineista. Kun lähestyy maasturimaista tila-autoa, vasen etuovi aukeaa itsestään, tosin törmäten kevyesti viereiseen lumipenkkaan.

Ovi sulkeutuu jarrupoljinta painamalla, ja koska virta on jo päällä, liikkeellelähtö vaatii vain D:n kytkemisen ja ”kaasun” painalluksen. Tältä osin Model X:n konsepti pelaa erittäin vaivattomasti.

Yhä ylös yrittää

Ylöspäin nousevat takaovet ovat silti ne, jotka varastavat huomion. Teoriassa, ja usein käytännössäkin, ratkaisussa on runsaasti hyvää. Ovet vievät sivusuunnassa vähän tilaa, eikä takapenkille mentäessä tarvitse kumarrella.

Talvinen koeajomme paljasti kuitenkin uusia, ei niin mairittelevia piirteitä. Ovet eivät aina auenneet ylös asti, ja sulkeutuminenkin takkuili toisinaan. Onneksi uusintayritykset tepsivät.

Lumi aiheutti omia hankaluuksiaan. Kun takaovi tai -ovet ovat ylhäällä, takaluukun avaaminen liu’uttaa sen päälle sataneen valkean peitteen kolmannelle penkkiriville – istuinten asennosta riippuen joko kontin etuosaan tai matkustajien syliin.

Turvallisuuskin mietitytti. Ovi ei välittänyt kokeeksi kynnykselle asettamastamme aurinkolasikotelosta, vaan sulkeutui litistäen kotelon toisen pään lyttyyn. Emme toistaneet koetta samankokoisella lapsen jalalla…

Hyvin tai huonosti

Jokaista ovea voi liikutella monipuolisesti kaukosäätimestä, ulkokahvoista, sisänappuloista ja kojelaudan kosketusnäytöstä, ja edellä mainitun etuovien automatiikankin saa pois päältä.

Sähköhypetyksen alta paljastuvat riittävät, joskaan eivät ylenpalttisen väljät takatilat. Lisävarusteinen kolmas rivi sopii vain lapsille. Tavaratila on pitkä, ja pikkunyssäkät voi piilottaa keulakonttiin – siellä kun ei ole sitä polttomoottoria.

Ajaminenkin tuo esiin ääripäät. Supervaivattoman startin ohella kuljettajaa hemmotellaan erinomaisella ajoasennolla, upeilla näytöillä ja runsailla säilytystiloilla.

Viimeistely ei vain ole auton hinnan tasolla. Ikävintä on, että keväiset routareiät resonoivat ratin kehällä asti, ja kulku on muutenkin täristävää – ilmajousitukseen kaipaisi lisää mukavuutta.

Vastineeksi ajettavuus ei jätä toiveille sijaa, ja maantiellä Model X etenee suoraan. Sähkömoottorien valtava voima ei pääse talvella yllättämään, kiitos nelivedon ja todella huomaamattomasti toimivan ajonvakautuksen.

Säädön varaa

Kaiken kaikkiaan Model X:stä jää vähän kikkaileva kuva. Erilaisuus ei suinkaan ole huono asia, mutta ainakin paljon puhutut takaovet vaativat edelleen hienosäätöä. Nyt ne turhaan mustaavat muuten toimivan sähköauton mainetta.

Sinänsä ovien mekanismi ei edusta mitään avaruustiedettä, onhan itsestään – ja häiriöttömästi – liikkuva takaluukku nykyään monessa autossa arkipäivää.

Silti jää miettimään, millainen paketti Model X olisi tavanomaisilla ovilla.

Teksti: Jussi Saarinen Kuvat: Jari Saarentaus ja Roman Razinkov

Lisätietoja: www.tesla.com/modelx