Koeajo: väljä ja vaivaton – Škoda Kodiaq 1.4 TSI ACT Style DSG
Škoda Kodiaq on edullisempanakin etuvetoversiona edustava. Hyvää: tilat, vaivattomuus, ajettavuus, käytännöllisyys. Huonoa: rajalliset voimavarat suuremmissa nopeuksissa.
Škoda Kodiaq on tšekkitehtaalle kaiken kaikkiaan historiallinen malli. Näin isoa maasturia ei ole aikaisemmin merkiltä nähty, ei liioin kolmen istuinrivin matkustamoa.
Korille onkin kertynyt sen verran kokoa, että bensiinimoottoreista 1,4-litrainen ahdettu alkaa olla vähimmäisvaatimus. Ei ihme, että tuon koneen pikkuveli, sinänsä puhdikas 1.0 TSI, on jätetty Kodiaqissa ja sisarmalli Volkswagen Tiguanissa valikoiman ulkopuolelle. Sisarussarjasta pienempään eli Seat Atecaan litraisen koneen kyllä saa.
Kodiaq-mallistossa, nyt koeajetun 150 hevosvoiman version alapuolella, tarjotaan myös saman 1,4-litraisen 125-hevosvoimaista painosta. Vaihteisto on näissä valittu asiakkaan puolesta, sillä alempitehoinen on aina manuaali, voimakkaampi puolestaan automaatti.
Näin siis etuvetojen osalta. Nelivetoisuus kasvattaa valikoimaa vielä 180-heppaisella 2.0 TSI:llä, ja manuaalilaatikon saa myös 150 hv -koneen yhteyteen.
Bensakoneiden ohella kaupataan eritehoisia kaksilitraisia dieseleitä niin etuveto- kuin nelikkopuolellakin, joista tehokkaimman huippumallin ehdimmekin koeajaa talvisemmalla kelillä.
Levollista lepäämistä
Suorituskyky riittää hyvin arkiajoon. Pintakaasulla meno on vaivatonta, mutta ohituksissa ja moottoritien ramppiin kiihdytettäessä täytyy ottaa jo kaikki voimavarat käyttöön. Samalla muuten hiljainen voimanlähde alkaa äännellä pikkuautomaisesti.
Mutta kun moottoritievirtaan on sukellettu, vakionopeus pystyy huomaamatta yllä. Bensan menekki vain saattaa tällaisessa ajossa yllättää: henkilöautoa korkeampi kori ja sitä myötä suurempi otsapinta-ala sekä auton alla pyörteilevä ilma kasvattavat väistämättä kulutusta.
Taloustalkoisiin osallistuu kirjainyhdistelmä ACT eli sylinterien lepuutustoiminto. Sen aktivoitumista eli kahden pytyn tilapäistä sammumista kesken ajon ei havaitse juuri muusta kuin mittariston keskinäyttöön ilmestyvästä ilmoituksesta. Sivistynyttä, ilman jyrinöitä.
Niin ikään huomaamaton asia on nelivedon puute. Jos käy mökillään vain kesäisin, korkean maavaran ja etuvedon yhdistelmä onkin perusteltu. Nelivedon hintalisä on tässä malliversiossa noin 3 500 euroa.
Kevyttä ja kantavaa
Ajettavuus on ennen kaikkea vaivatonta. Taajamassa tämä konkretisoituu höyhenenkevyenä ohjauksena, joka muuttuu vauhdin myötä sopivasti raskaammaksi. Kodiaq myös reagoi ohjausliikkeisiin valppaasti muttei hermostuneesti, mikä olisikin tämänkokoisessa ja -korkuisessa autossa häiritsevä piirre.
Kun aiempi nelivetoinen koeajoautomme oli Exclusive-varusteltu, tämänkertainen tuttavuus on tyypiltään toiseksi kallein eli Style. Eräs merkittävä ero autojen välillä on se, että etuvetoiseen ei saa säätyvää iskunvaimennusta.
Eipä haittaa, sillä vakioalustankin tanakkuuden ja mukavuuden suhde on oikeaan osunut. Jousitus ottaa pahat röykyt sivistyneesti, eikä Kodiaq heilahtele epätasaisessakaan kaarteessa ylimääräisiä. Kauneusvirheenä ovat jostakin auton uumenista kiirivät rämähtelyt, nekin lievinä.
Pikkuveli putkessa
Sisätilojen tuolileikki sujuu kätevästi, operoi sitten keski-istuinten erillisiä säätöjä tai lisävarusteisia lattian tasoon kääntyviä takimmaisia penkkejä.
Tilaa ja väljyyden tuntua riittää etuistuimilla niin, ettei isojakaan matkustajia takuulla ahdista. Keskirivikin on mitoitettu kookkaille, viimeisimmällä osastolla viihtyvät parhaiten lapset.
Kun vielä kojelaudan käytettävyys on parasta tasoa, tätä autoa voi suositella ennakkoluulottomaksi vaihtoehdoksi parempiinkin SUV-piireihin ja -perheisiin. Siis niihin, joissa perinteisesti edetään premium-merkki edellä.
Ja jos Kodiaqin hankintahinta tai ulkomitat tuntuvat liian muhkeilta, koeajon jälkeen kuultiin ilouutisia. Tulossa on pikkuveli Karoq, joka muistuttaa ensikuvien perusteella kovasti isoveljeään. Samalla kahdeksan vuotta hyvin palvellut Yeti-pikkumaasturi siirretään ansaitulle eläkkeelle.
Keskustelu