Koeajo: seikkailullinen Land Rover

Maasturi on kotonaan kaduilla, mutta metsään tekisi mieli. Hyvää: joustavat tila-ratkaisut, kyvyt tiellä ja maastossa. Huonoa: vaihteenvalitsin varauksin.

Discovery. Maastoautolle on vaikea keksiä upeampaa nimeä kuin viittaus menestyksekkääseen seikkailuun. Land Roverin mallistoon vuonna 1989 saapunut suuri maastoauto asettui työkonemaisen Defenderin ja aristokraattien metsästysvaunu Range Roverin välimaastoon.

Yhdeksänkymmentäluvun katumaasturibuumi laajensi Land Roverin mallistoa kaupunkia kohti. Freelanderin itsekantava teräskori ja huomattavasti merkin aiempia malleja yksinkertaisempi nelivetotekniikka olivat uusia suuntauksia.

Kahden sukupolven jälkeen Freelander jätettiin unholaan. Maaliskuussa sen korvaajaksi saapuu Sport-lisänimen saanut Discovery. Yhteisestä kantanimestä huolimatta Discovery Sport on täysin eri auto kuin varsinainen Discovery.

Uutuusauton perusrakenne ja suuri osa keulaa on yhtäläistä Range Rover Evoque -mallin kanssa.

Kolmannen rivin ahtautta

Ulkomitoiltaan esimerkiksi Audi Q5 ja Volvo XC60 ova hyvin lähellä Discovery Sportia. Monista kilpailijoistaan poiketen Land Roverin voi tilata myös seitsenpaikkaisena. Tavaratilan alle taipuvat kolmannen penkkirivin istuimet eivät tarjoa järin suuria tiloja.

Istumakorkeus nousee rivi riviltä paremman näkyvyyden takaamiseksi. Keskiriviä voi myös säätää pituussuunnassa, joten tavaratilan vetoisuus vaihtelee 479–689 litran välillä.

Discovery Sport tulee kokemaan moottoriruletin. Aluksi tarjolla on Fordin valmistamat nelisylinteriset bensiini- ja dieselmoottorit, mutta kuluvan vuoden aikana tilalle tuodaan Jaguar Land Rover -konsernin omia Ingenium-moottoriperheen tuotteita.

Koeajoauton dieselmoottori on 2,2-litrainen ja 190 hevosvoimainen. Sen rinnalla Discovery Sportia toimitetaan 150 hevosvoiman dieselversiolla ja kaksilitraisella 240 hevosvoiman bensiiniturbolla.

Auto tuntuu jopa yllättävän ripeältä. Selitys löytyy yhdeksänvaihteisesta automaatista. Dieselmallit ovat saatavissa myös kuusivaihteisella käsivaihteistolla.

Kadulta maastoon

Nelivetojärjestelmänä on monista poikittaismoottorisista nelivetoisista perheautoista tuttu Haldex-järjestelmä. Vaihteistolta voima viedään etutasauspyörästön lisäksi takatasauspyörästölle, jonka yhteyteen rakennettu sähköisesti ohjattu kytkin säätelee takapyörille välittyvää voimaa. Olosuhteiden salliessa auton annetaan edetä etuvetoisena.

Pikaisen lumessa ryömimisen perusteella nelivetojärjestelmä toimii kelvollisesti katumaasturiluokkaan. Sen tukena on Terrain Response -järjestelmä, jonka kytkimellä valitaan renkaiden alla oleva maastotyyppi vaihtoehdoista ruoho/hiekka/lumi ja muta/urat.

Pehmeässä suojalumessa järjestelmä tuntuu varovan renkaat kuoppaan kaivavaa sutimista.

Maantieominaisuudet ovat kunnossa. Discovery Sport taittuu mutkiin henkilöautomaisesti kallistelematta, itse asiassa korkea istuma-asento häivyttää vauhdintunteen tehokkaasti.

Pientä moitittavaa löytyy iskunvaimennuksesta, joka ajoittain välittää terävien saumojen tärähdyksiä koriin. Suuremmissa heitoissa voi aistia korin tekevän laajempia liikkeitä kuin olisi tarpeen.

Laadukasta askeettisuutta

Etuistuimien säädöt ovat hintaluokka huomioiden turhan suppeat. Istuimen etureunan korkeutta ei voi säätää erikseen, mikä voi johtaa puutteelliseen reisitukeen. Muilta osin mukavuuspuoli on kunnossa. Etenkin melutaso pysyy miellyttävän alhaisena.

Sisätilojen muotoilussa on käytetty paljon nahalla verhottuja tasaisia pintoja ja yksinkertaisia muotoja. Vaikutelma on askeettinen mutta laadukas.

Käynnistettässä keskikonsolista nouseva pyöreä vaihteenvalitsin näyttää hienolle, mutta perinteinen vaihdekeppi on huomattavasti mukavampi käyttää.

Edullisimmillaan Discovery Sportiin pääsee käsiksi 47 420 eurolla. Se riittää nelivetoiseen 150 hevosvoimaiseen käsivaihteiseen dieseliin. Kilpailijoista esimerkiksi BMW X3 tarjoaa 40 hevosvoimaa enemmän tehoa halvimmillaankin, mutta maksaa noin 10 000 euroa enemmän.

Siis suunnilleen saman verran kuin vastaavan tehoinen Discovery Sport. Vaihtoehtojen puutteesta katumaasturivalinta ei ainakaan jää kiinni.

Teksti ja kuvat: Lauri Ahtiainen