Ajoneuvot | Moottoripyörät | Moottoriurheilu | Uutinen | 16.8.2019

KymiRing avattu: kaksi kierrosta Mika Kallion kyydissä

KymiRingin varikkorakennukseen on kokoontunut muutaman kymmenen hengen joukko, jonka keskipisteessä on itse oikeutetusti KTM:n MotoGP-tallin testikuljettaja Mika Kallio. Tunnelma on odottava – pitihän tänään päästä korkkaamaan upouusi KymiRingin MotoGP-rata. Juuri kun ajovarusteet on saatu puettua alkaa sade. Näitä sateita KymiRingin pölyävällä työmaalla kaipailtiin pitkin helteistä kesää, mutta tänään ei tarvittaisi pisaroita. Odotettu elämys uhkaa valua käsistä sadepisaroiden mukana.

Apuistuin ja kahvat

Lopulta sadekuuron aiheuttama kahden tunnin odotus palkitaan, nyt on lupa istua kyytiin. Lähtövalmiina odottava KTM Super Duke on rakennettu varta vasten kyytiläistä varten. Pieni lisäistuin ja tukevat kahvat, siinä tärkeimmät lisukkeet.

Nyt mennään! Jo ensimmäinen kiihdytys varikolta saa kyytiläisen terästäytymään: nyt ollaan tosi toimissa. Ensimmäisen jarrutuksen jälkeen ehdin vielä korjata istuma-asennon ja ottaa vieläkin tukevamman otteen kahvoista. Pitkällä suoralla Mika Kallio päättää leikitellä: edes kyytiläinen ei haittaa, kun Super Duken etupyörä nousee ilmaan ja poseeraus radan reunalla odottavalle valokuvaajalle on valmis. Lisää kaasua, suoran päässä reipas jarrutus ja taitto mutkaan. Sileääkin sileämpi uunituore radanpinta on virheetön – tai niin ainakin luulen, kun se vilistää kallellaan olevan pyörän alla.

Pieni virhe kostautuu heti

Katse kääntyy luontevasti sisäkurviin, juuri niin kuin ennen lähtöä neuvottiin. Yllättävintä on se voima, mitä jarrutus kyytiläiseltä vaatii. Parhaimmillaan 256 km/h nopeus pudotetaan radan kaarteen lähestyessä nopeasti ja hidastuvuus on sen mukainen.

Puristan kahvoista kaikin voimin ja yritän säilyttää asennon niin, etten häiritse kuljettajaa. Helpottaa, kun huomaan onnistuvani. Hetken ehdin jo tuudittautua valheelliseen helppouden tunteeseen. Se on virhe, joka kostautuu heti. Pieni huolimattomuus asennossa saa ilmavirran tarttumaan kypärään ja huomaan taistelevani saadakseni ajoasennon takaisin kohdalleen. Nyt keskitytään nauttimaan.

Kunnioitus kasvaa

Sataprosenttinen luottamus kuljettajaan antaa kyytiläiselle mahdollisuuden puhtaasti nauttia. Kunnioitus kuljettajan taitoja kohtaan kasvaa mutka mutkalta ja jarrutus jarrutukselta. Ei voi olla helppo eikä kevyt tehtävä viedä tehokasta kilpapyörää radalla kyytiläisen kanssa. Silti meno näyttää ulospäin kevyeltä ja vaivattomalta.
Kyytiläinen kuitenkin huomaa pian oman heikkoutensa. Toisen kierroksen loppupuolella palautuvat mieleen Mikan sanat ennen ajoon lähtöä.

– Ajetaan kaksi kierrosta. Yleensä se on sellainen matka, että se saa jo kädet mukavasti hapoille.
No niinpä. Etukäteen se kieltämättä kuulosti hiukan liioittelulta, mutta kahden kierroksen jälkeen on pakko todeta, että kolmas kierros ei olisi ollut enää ollenkaan kiva – niin kovilla käsivarret olivat. Ja miten ihmeessä kyytiläinen voi hengästyä kahden kierroksen aikana?

Pehmeää ja pyöreää

Vaikka vauhti on kova, jarrutukset voimakkaita ja taitot mutkiin määrätietoisia, jäi kokemuksesta päällimmäisenä mieleen hämmästyttävä pehmeys ja sulavuus. Osakiitos tästä on annettava uudelle KymiRingin radalle, joka ensi kommenttienkin perusteella vaikuttaa erittäin onnistuneelta. Ei ehkä nopein rata, mutta erottelee varmasti taitavat kuljettajat vähemmän taitavista.

Hengästyttävän huikea kokemus! Kiitos Mika Kallio!

Teksti: Eila Parviainen Kuvat: Jari Saarentaus