Ajoneuvot Moottoripyörät Moottoriurheilu Uutinen 18.8.2019

Mika Kallio: ”KymiRingillä on selkeästi oma dna:nsa”

Suomen ensimmäinen kansainväliset mitat täyttävä moottoristadion on nyt korkattu, kun johtava moottoripyöräilijämme Mika Kallio ajoi – ja ajatti myös Moottorin edustajaa – ensikierroksilla jo pari päivää ennen ensi maanantaina starttaavia MotoGP-testejä.

Siitä lähtien, kun KymiRingin rataprofiili ja geometria tulivat yleiseen tietoisuuteen, moottoriurheilufanit ovat palaneet halusta tietää, miltä rata tuntuu ihan oikeasti ajaa – kovassa vauhdissa ja osaavan kuljettajan näkökulmasta. Nyt siihen saatiin vihdoin vastauksia, ja vieläpä mahdollisimman ammattimaiselta taholta.

Kaksijakoinen ja haastava

Lippalakkipäinen Mika Kallio vaikuttaa varikolla levolliselta ja hyväntuuliselta. Kypärä ja ajopuku odottavat vielä pukemistaan, ja ydinkysymyksiin vastaamiseen on hyvin aikaa ennen tositoimiin ryhtymistä.

Kallio pitää KymiRingiä ennen kaikkea haastavana ratana.

– Vaikealta se kyllä näyttää, eli ei ole helpoimmasta päästä. Rata on tavallaan kaksijakoinen: alkuosa on nopea ja jouhea, mutta takasuoran jälkeen aukeaa tekninen osuus, missä käännetään jatkuvasti puolelta toiselle ja mennään ylä- ja alamäkeä, Kallio kuvailee.

Perjantaiaamuna ajetut tutustumiskierrokset, joiden myötä Kallio otti ensimmäisen kerran tuntumaa uutuusrataan, antavat vertailukohtaa myös muihin vastaaviin moottoriratoihin. Mitä MM-sirkuksen rataa KymiRing eniten muistuttaa?

– Tällä on selkeästi oma dna:nsa. Tietysti teknisiä ratoja on muitakin, esimerkiksi Sachsenring Saksassa, mikä on tällä hetkellä MM-sarjan hitain rata. KymiRing ei ole ihan niin hidas, mutta vähän siihen viittaava – esimerkiksi korkeuseroja on paljon.

Nimenomaan runsaat maastonmuodot ja sitä kautta ”sokeat” paikat, joissa kuski ei erota mutkien ulostuloa, ovat KymiRingin erityispiirre. Miltä nämä tuntuvat livenä?

– Täällä pitää miettiä etukäteen minkä ajolinjan valitsee: se vaikuttaa seuraaviin mutkiin tosi paljon. Etenkin hitaammalla osuudella on voi lisäksi ottaa erilaisia linjoja. Mutta vasta kisavehkeillä nähdään, millaiseksi ajolinjat todellisuudessa muodostuvat.

Korkeuseroja löytyy Kallion mukaan muualtakin, kuten juuri Sachsenringiltä ja Tšekin Brnosta, mutta upouudeksi radaksi KymiRing on poikkeuksellinen.

– Monet uudemmat radat ovat aika tasaisia, joten on hienoa, että täällä korkeuserot on säilytetty. Se tuo mielenkiintoa ja haastetta kuljettajalle.

Takasuoralla 330–340 km/h

Keskinopeudet eivät Kallion mukaan nouse KymiRingillä ”mahdottoman korkeiksi”. Kovia huippunopeuksia radalla kyllä saadaan aikaan, etenkin erittäin pitkällä, 1,2-kilometrisella takasuoralla.

– Suoran päässä on puhuttu päästävän 350 km/h ja ehkä ylikin, mutta uskoisin että todellisuudessa jäädään jonnekin 330–340 km/h tasolle.

Puheet nopeuksista saavat kokeneekin rataketun vähitellen hymyilemään entistä enemmän, eikä virne häivy mihinkään edes pitkän vastauksen aikana.

– Maanantaina ollaan siitäkin viisaampia, kun nähdään, millainen suoraa edeltävän mutkan ulostulo kisapyörällä on, Kallio viittaa takasuoralle johtavaan melko tiukkaan neloskaarteeseen.

– Tosin sen jälkeen lasketaan sitten pitkään alamäkeä, mikä tietysti edesauttaa nopeuden keräämistä. Kun huippunopeuksia haetaan, tuulen suunnallakin on iso merkitys: kun on hyvä myötäinen, se nostaa vauhtia helposti kymmenen kilometriä tunnissa, Kallio kuvailee.

Kotirata: uskomaton fiilis

Entä minkälainen fiilis henkilökohtaisesti on? Nythän pääset ajamaan uudella radalla, joka on nimenomaan kotiratasi?

– Kyllähän se on ylipäätään uskomatonta, että koko projekti on edennyt tähän asti. Siitä on nyt suurin piirtein kymmenen vuotta, kun kuulin tästä ensimmäisen kerran. Täytyy nostaa hattua heille, jotka ovat uskoneet projektiin ja tehneet asioiden eteen töitä, Kallio kehuu.

Kotimaassa kilpaileminen on varmasti jokaisen kuljettajan haave, eikä se välttämättä ole monenkaan maalaiselle koskaan mahdollista…

– Se ei ole ollut koskaan varsinaisesti edes haaveena, sen verran kaukainen ajatus kotikisa silloin aikanaan oli. En siis voinut edes ajatella, että tällainen hetki joskus koittaa. Tietysti tästäkin on vielä matkaa siihen, kun varsinainen kisa järjestetään, mutta usko on kuitenkin kova, että ensi vuonna näin tapahtuu.

Teksti: Jussi Saarinen Kuvat: Jari Saarentaus