1.9.2018

MP-Klassikko: Kehityskaaren huipulla – Ducati 450 Desmo ’72

Ducati 450 Desmo

Ducati oli askeleen kilpailijoitaan edellä esiteltyään 125-kuutioisessa kilpamoottorissaan desmodromisen venttiilinohjauksen, joka salli entistä korkeampien kierroslukujen käyttämisen. Valmistaja otti erikoisen venttiilinohjauksen käyttöön myös katupyörissään ja siitä muodostuikin Ducatin tunnusmerkki.

Erinäisten radiokomponenttien valmistajana maailmansotien välissä toimintansa Bolognassa aloittanut Ducati esitteli vuonna 1950 ensimmäisen moottoripyörämallinsa, 48-kuutioista polkupyörän apumoottoriksi tarkoitettua voimanlähdettä käyttäneen Ducati Cucciolon. Parin vuoden päästä Ducati esitteli 65-kuutioisen malliperheen ja kasvanut kaksipyöräisten valmistus eriytettiin pian omaksi yhtiökseen.

Kysynnän siirtyessä kookkaampiin malleihin, Ducatilla reagoitiin asiaan kasvattamalla moottorien kokoa. Vuonna 1954 esiteltiin yhdellä yläpuolisella nokka-akselilla varustettu 98 Gran Sport, jonka moottorin suunnitteli yhtiön tekniseksi johtajaksi nimetty Fabio Taglioni.

Ducati 450 Desmo

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Tekniikkaa moottoriurheilun tarpeisiin

Mainioksi osoittautunut moottori oli käytössä pitkään – Ducatin kaikki yksisylinteriset nelitahtimallit tulisivat käyttämään samaa perusrakennetta. Mainioksi osoittautui myös Taglioni, hän toimi yhtiön palveluksessa aina vuoteen 1989 saakka.

Suorituskykyinen 98 Gran Sport nousi erittäin menestyksekkääksi kilparadoilla. Kilpailun koventuessa moottorista esiteltiin vuonna 1956 kahdella yläpuolisella nokka-askelilla varustettu 125-kuutioinen versio. Sen ongelmaksi nousivat pienen iskutilavuuden edellyttämä korkea käyntinopeus, jonka vuoksi venttiilinjouset eivät enää pysyneet vauhdissa mukana.

Ducati 450 Desmo

Taglioni näki Mercedeksen kilpa-autoissaan käyttämät desmodromiset (pakko-ohjatut) venttiilit ratkaisuna ongelmaan. Desmodromisessa venttiilikoneistossa venttiilit paitsi avataan, myös suljetaan nokka-akselin ohjaamana, joten korkeilla kierroksilla epäluotettavia jousia ei tarvittu.

Perinteisellä venttiilikoneistolla varustetun 125-kuutioisen maksimikierrokset olivat 11 500 kierrosta minuutissa, mutta 125 Desmo kykeni 12 500 minuuttikierrokseen. Kierroksia rajoitti moottorin alakerran laakerointi – venttiilikoneisto sietäisi jopa 15 000 rpm käyntinopeuden. Konseptin toimivuus osoitettiin jo sen ensimmäisessä kilpailussa, vuoden 1956 Ruotsin GP:ssä, jossa 125 Desmolla ajettiin ylivoimaiseen voittoon.

Ducati 450 Desmo

450 Desmo syntyy

Ducatin katumalleissa käytettiin edelleen perinteistä venttiilikoneistoa moottorien iskutilavuuden kasvaessa vuosien saatossa aina moottorin rakenteen sallimaan 350 kuutioon saakka. Vuoden 1967 Ducati esitteli muokatun, suuremman iskutilavuuden sallivan moottorirakenteen ja seuraavana vuonna olivat vuorossa ensimmäiset desmodromista venttiilinohjausta käyttävät mallit, tosin aluksi 250- ja 350-kuutioisina.

Vuonna 1969 Ducati otti uuden moottorirakenteen salliman 436-kuutioisen voimanlähteen tuotantoon. Pian tämän jälkeen kookkaimmasta yksisylinterisestä moottorista esiteltiin myös desmo-versio.

Ducati 450 Desmo

Eri tulkintoja samasta teemasta

Aluksi moottori istutettiin naku- ja scrambler-malleihin, mutta 70-luvun alussa tarjolle tuli myös clipon-tangoilla ja takana sijaitsevilla jalkatapeilla varustettu cafe racer -versio. Pyörä oli todellinen katukilpuri, jonka suunnittelussa ei tavallisen liikenteen vaatimuksille oltu annettu kovin suurta painoa – esimerkiksi mallin valot olivat lähinnä esteettiset. Ajettavuutta parantamaan asennettiin Marzocchin viimeistä huutoa oleva, 35-millisillä putkilla varustettu etuhaarukka sekä Borranin alumiinikehäiset vanteet. Pysähtymisestä sai huolehtia Grimecan kookas, kahdella työsylinterillä varustettu rumpujarru.

450 Desmon paino oli matalat noin 130 kiloa ja sen ajo-ominaisuudet olivat mainiot, joten verrattain pienen moottorin tarjoamasta 160 km/h huippunopeudesta huolimatta sillä pystyi jättämään tehokkaammat mallit haistelemaan pakokaasuja mutkaisilla teillä.

Ducati 450 Desmo

Kun brittivalmistajien yksisylinterisiä pyöriä pidettiin lähinnä ongelmajätteenä, Ducati onnistui nostamaan yksisylinterisen 450 Desmon halutuksi malliksi Euroopassa. Yhdysvalloissa ”alikokoista” Ducatia sen sijaan vieroksuttiin, vaikka se kykeni suorituskykynsä puolesta haastamaan kookkaampia kilpailijoitaan.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Kilpakäytön vaatimusten sanelemana

Kilpakäytössä voimasuhteet eivät enää olleetkaan Ducatille suosiolliset. Vaikka 450 Desmon vääntöalue oli laaja, oli se silti vain yksisylinterinen, eikä vastannut teholtaan useampisylinterisiä kilpailijoitaan. Taglionin panokset siirtyivät desmodromista venttiilinohjausta käyttävään V2-moottoriin, jonka kautta tulisivat syntymään Ducati 750 Sport ja Super Sport, jotka nostaisivat Ducatin jälleen GP-kilpailujen huipulle.

Ducati 450 Desmo

Yksisylinterinen moottori poistui mallistosta vaiheittain. Ensin Ducati lopetti 450-moottoria käyttäneiden offroad-mallien R/S ja R/T valmistamisen vuonna 1971. Cafe racer -versio säilyi mallistossa vielä muutaman vuoden ajan, mutta 450 Desmo siirtyi historian lehdille vuonna 1974.

Näytösajojen kautta cafe raceriksi

Jutun kuvituksena olevan Ducati 450 Desmon nykykuosiinsa rakentanut Jussi Röntynen on omistanut pyörän noin viiden vuoden ajan.

Ducati 450 Desmo

– Uskoisin, että tätä pyörää on rakennettu uuteen asuun useampaankin kertaan ennen kuin se tuli minulle. Itse muokkasin sen ratakuntoon lähinnä näytösajoja varten, ja sillä ajettiin Muistojen Imatranajon tyylisissä tapahtumissa, Röntynen kertoo.

– Kun minulle alkoi tulla lisää ikää, palautin pyörän takaisin cafe raceriksi ja nyt se kuuluu Suomen Moottoripyörämuseon kokoelmiin, toteaa Röntynen.

Teksti: Petri Suuronen Kuvat: Roman Razinkov

Luetuimmat