Eila Parviainen
Eila Parviainen

Pääkirjoitus: Kestoidea vai turhake?

Ruuhkamaksu, tietulli, tievero, kilo-metrivero. Rakas tai ei, niin tälläkin lapsella on monta nimeä. Ydinasia kaikissa niissä on, että autoilusta pitää tavalla tai toisella kerätä rahaa yhteiseen kassaan. Useimmiten tavoite pyritään verhoilemaan itseään ylevämmän tavoitteen varjoon: halutaan vähentää ruuhkia tai päästöjä tai lisätä viihtyisyyttä. Sama asia eri nimillä ponnahtelee esiin säännöllisesti. Tuorein keskustelunavaus kuultiin kesän aluksi liikenne- ja kuljetusalan järjestöjen suulla. Kilometrivero oli vain yksi tuon ehdotuksen välineistä, joilla liikenteen verotusta uudistettaisiin, mutta odotetusti se sai kaikkein suurimman näkyvyyden. Eikä aiheetta.

On vaikea käsittää, miksi juuri liikenne- ja kuljetusala esittää uutta ja raskasta liikenteen verotuksen välinettä. Välinettä, joka on jo useaan otteeseen aikaisemmin kuopattu, kun on todettu sen haasteet.

Toteutuessaan kilometreihin pohjautuva verotus johtaisi väistämättä siihen, että jokainen ajamamme kilometri olisi kirjattava ylös jollain menettelyllä. Ei meitä autoilijoita tietenkään kirjureiksi laitettaisi. Sen sijaan rakennettaisiin ajoneuvojen seurantaan perustuva järjestelmä, joka veron perusteista riippuen jäljittäisi jatkuvasti sitä, missä, millä ja milloin ajamme. Yhä edelleen on pakko kysyä: miksi?

Uutta liiketoimintaahan tässä tietenkin luotaisiin. Joku noheva yrittäjä tämän järjestelmän loisi ja saisi siitä ilman muuta kelpo korvauksen. Jatkossa myös järjestelmän ylläpito vaatinee ahkeraa toimintaa ja siitä luonnollisesti maksetaan korvaukset. Ei tule halvaksi. Laskun maksaisi valtio meidän rahoillamme. Koska kulut kasvavat, on verotuloja saatava kerätyksi entistä enemmän, jotta rahaa jää edelleen valtion kirstuun.

Onko tällaisen jättiläismäisen järjestelmän luominen todella meidän kaikkien edun mukaista? Jo aikaisempien vastaavien esitysten myötä julkisessa keskustelussa on nostettu esiin lukuisa joukko heikkouksia, mitä ehdotus pitää sisällään. Kritiikin kärjessä ovat ja ovat olleet tasapuolisuus ja yksityisyyden suoja. Varmaa on, että tällaista järjestelmää ei kyetä toteuttamaan ilman, että tulee epätasapuolista kohtelua, voittajia ja häviäjiä, virheitä.

Autoilija on ollut Suomessa perinteisesti hyvä veronmaksaja. Verorahaa kertyy vuosittain huikea potti ja ne kilahtavat kassaan kuin itsestään autoveroina, ajoneuvoveroina, polttoaineveroina ja arvonlisäveroina. Tarvitaanko siis uutta järjestelmää? Arvonlisäveroa lukuun ottamatta jo kaikkiin vanhoihin verotusvälineisiin liittyy ympäristönäkökulma: mitä vähemmän päästöjä, sitä vähemmän veroja. Polttoainevero taas toimii mitä luontevimpana käytön verotuksen välineenä. Polttoainetta kuluu, kun ajetaan ja kun polttoainetta ostetaan lisää, kilahtavat polttoaineen hintaan sisältyvät verot automaattisesti valtion kassaan. Järjestelmä toimii ja on helposti ohjattavissa verotuksen tasoon vaikuttamalla.

24.6.2020 Eila Parviainen

Pääkirjoitus: Todellisuus testaa meitä

Mitä lyhyemmäksi poikkeustilanne jää, sitä pienemmillä menetyksillä yhteiskuntamme selviytyy. Tähän päämäärään pääseminen edellyttää meiltä kaikilta valppautta, omaa harkintaa ja…

Lue koko juttu

25.3.2020 Eila Parviainen

Pääkirjoitus: Samalle viivalle

Sähköautojen markkinoille tulossa pätee sama sääntö kuin minkä tahansa muun uuden tuotteen kohdalla: lajinsa tienraivaajat maksavat kehitystyöstä ison hinnan.…

Lue koko juttu

19.6.2019 Eila Parviainen

Pääkirjoitus: Mitä ostaisin?

Jos seuraavaa tai ensimmäistä autoa valitaan jatkossakin sen aiheuttamien kustannusten perusteella, ei valittavana olevien automallien ympäristövaikutuksia kannata unohtaa.…

Lue koko juttu

30.1.2019 Eila Parviainen