Pääkirjoitus: Nopeusrajoitus ei korjaa rapautuvaa tietä

Palautteenantajia tulee kunnioittaa myös jatkossa eli nopeusrajoitusohjeen uudistamisen tavoitteita ei saa toteuttaa myöskään vanhan ohjeen turvin.

Väylävirasto vetäytyi suunnitelmastaan alentaa nopeusrajoituksia 1 800 tiekilometrillä 100 km/h -nopeudesta 80 km/h -nopeuteen. Syynä suunnitelman pyörtämiseen oli vilkas julkinen keskustelu ja 144 lausuntoa.

Autoliitto oli näkyvin vastustaja ja otti omassa lausunnossaan voimakkaasti kantaa nopeusrajoitusten alentamista vastaan. Autoliiton lausunnossa tuotiin muun muassa esiin riski siitä, että nyt rajoituksia noudattava suuri enemmistö ei enää koe rajoituksia liikenneympäristöä vastaavaksi ja on valmis rikkomaan niitä. Väylävirasto totesikin suunnitelmasta luopuessaan, että tavoitteena on, että Suomen maanteille asetetut rajoitukset ovat tienkäyttäjille perusteltuja ja hyväksyttäviä. Liikenneturvallisuustavoitteet tulee laajan palautteen perusteella saavuttaa muilla keinoin kuin nopeusrajoituksia alentamalla.

Väylävirasto kuunteli saamiaan palautteita ja teki oikean ratkaisun peräytyessään nopeusrajoitusohjeen päivittämisestä.

Vaikka ohjetta ei päivitetty, on olemassa edelleen nykyinen ohje nopeusrajoituksista. Nopeusrajoitusten alentamisaikeella tavoiteltiin liikenneturvallisuuden parantamista tieosuuksilla, joilla kohtaamisonnettomuuden riski on noussut tai tieolosuhteet muuten puoltaisivat nopeuden alentamista, mutta näitä alueita ei määritelty todelliseen onnettomuustietoon perustuen vaan laskennallisesti.

Palautteenantajia tulee kunnioittaa myös jatkossa eli nopeusrajoitusohjeen uudistamisen tavoitteita ei saa toteuttaa myöskään vanhan ohjeen turvin. Todellinen onnettomuustieto on avainasemassa, kun määritellään liikenneturvallisuustoimenpiteitä tai nopeusrajoitusten tasoa. Myös mahdollisuus nopeusrajoitusten nostoon on pidettävä mukana keinovalikoimassa.

Kuolemaan johtaneet onnettomuudet ovat vähentyneet viime vuosina selvästi. Moottorin julkaisemia kuolonkolareiden tutkintaselostusten tiivistelmiä lukemalla selviää helposti, että jäljelle on jäänyt pääasiassa hankalimpia tapauksia, joissa korostuvat tahallisuus ja piittaamattomuus. Nopeus on mukana monien muiden riskitekijöiden kasaantuessa yhden ja saman onnettomuuden taustalle.

Nopeusrajoitusten alentamisella ei korjata terveydenhoidon puutteista johtuvia ongelmia liikenteessä; mielenterveyden haasteet näkyvät monilla elämänaloilla, mutta nopeusrajoitukset eivät ratkaise niitä edes liikenteessä. Tieverkon kunto kurjistuu, kun edes korjausvelkaa ei saada kurottua umpeen, saati että tarpeellisia parannushankkeita saataisiin mahtumaan budjettiin. Väyläviraston mukaan jo silloista 12 prosenttia on liikenneturvallisuuden näkökulmasta huonokuntoisia. Muusta tieverkosta puhumattakaan. Teiden kurjan kunnon kompensointi nopeusrajoituksia alentamalla on väärä tie. Sen tien päässä on vain kansallisomaisuutemme arvon romahdus.

Palautteiden viesti on tärkeä: liikenneturvallisuustavoitteet pitää saavuttaa muilla keinoin kuin nopeusrajoituksia alentamalla. Se taas vaatii monen alan yhteistyötä alkaen terveydenhoidosta ja liikkumispalveluiden turvaamisesta kaikenikäisille ja -kuntoisille. Tieverkon kunto luo pohjan muiden turvallisuustoimien vaikutuksille, joten kurjistuminen on pysäytettävä ja kehittämiseen on kyettävä panostamaan jatkuvasti.