Pääkirjoitus: Tiedätkö, mistä vetää?

Siirtyminen yhden polkimen ajosta kahden käden ajoon on talviliukkailla viisas päätös.

Havaintojen teko ympärillä tapahtuvista asioista on meille kaikille hyvin luontaista. Silti se on vaikeaa. Havaitsemme ja havainnoimme toki ympäristöämme, mutta joskus havainnot ovat valikoivia. Huomiomme kiinnittyy asioihin, jotka ovat juuri itseä eniten kiinnostavia. Yleensä tästä ei ole haittaa, kuin korkeintaan havainnoitsijalle itselleen, jolta kenties jää valikoivan havainnoinnin vuoksi jotain vielä kiinnostavampaa huomaamatta.

Liikenteessä valikoivat havainnot tai havaitsemisen puute voivat olla kohtalokkaita.

Kaikkein julmimmalla tavalla tämä on tullut esiin viime aikojen uutisoinnissa, kun on kerrottu onnettomuuspaikalla pelastustehtävissä olleiden pelastajien kuolemasta kesken työtehtäviensä. Hinausauto vilkkuvine valoineen ja sen kuljettaja ovat tehneet työtään ja ohikulkeva ajoneuvo on törmännyt paikalle tuhoisin seurauksin. Kenenkään ei pitäisi kuolla tieliikenteessä, mutta kaikkein vähiten sellaisen henkilön, joka on tekemässä siellä työtään pelastaakseen muita. Näissä viimeaikaisissa tilanteissa on ollut kyse nimenomaan havainnoinnin vajavaisuudesta, ei siitä, etteivätkö vilkkuvalot ja kirkkaat työasut erottuisi liikenteessä.

Mitä ihmeen merkitystä jalankulkijan heijastimella siis on, ellei edes työtehtävässä oleva hinausauto tule huomatuksi?

Vaikka vakavia onnettomuuksia on sattunut huomiovaatteissakin oleville pelastustyöntekijöille, on kaikenlainen oman näkymisen varmistaminen silti erittäin tärkeää juuri nyt, kun pimein vuodenaika lähestyy.

Ajoneuvojen kirkkaat valot heijastavat ja joskus häikäisevätkin, valojen reunamille syntyy varjoisia katveita, mutta oikein kiinnitetty heijastin toimii silloinkin, kun omat silmät häikäistyvät. Heijastinta on markkinoitu halvimpana henkivakuutuksena. Sitä se onkin, mutta parhaimmillaan oma turvallisuus on silloin, kun heijastimesta ja muista huomiovaatteista huolimatta muistaa, että aina sinua ei nähdä, vaikka olisit kuinka näkyvä. Jalankulkija voi aina tämän muistaessaan ottaa liikenteeseen mukaan aimo annoksen lisää valppautta siltä varalta, että muut tekevät liikenteessä virheitä.

Kolaritilanteissa näkee nykyään yhä useammin ennen kolaripaikkaa tien reunaan pysäköidyn, törmäystyynyllä varustetun ajoneuvon. Sen tarkoituksena on varmistaa kolaripaikalla tiealueella työtään tekevien turvallisuus estämällä ohiajavien autojen törmäys heihin. Kolaripaikalle siis lähtee yhden hinausauton lisäksi myös toinen ajoneuvo, jonka tarkoituksena on nimenomaan suojata hinausauton työskentelyä. Ratkaisu on kallis ja nostaa tieltä pelastamisen kustannuksia, mutta se pelastaa ihmishenkiä. Esimerkiksi Uudellamaalla jokaiseen törmäysautoon on törmätty viimeisen vuoden aikana vähintään kerran. Ilman törmäystä vastaanottavia ajoneuvoja olisimme siis saaneet lukea vielä useammasta turhasta kuolemasta kesken pelastustehtävien.

Näe ja näy ovat molemmat yleensä hyvin halpoja keinoja varmistaa oma ja muiden turvallisuus. Nyt on oikea aika ottaa nämä keinot käyttöön, yhdessä toisiamme kannustaen – olemmepa liikenteessä auton ratissa, jalkaisin tai pyöräillen.