Koeajo: Hyundai i40 Wagon 1.7 CRDi 7DCT-aut. ISG Style

Vaivaton tapaus on nyt entistäkin vaivattomampi. Hyvää: sisätilat, ajoasento, sulava vaihteisto. Huonoa: suppea mallisto, automaatti-ilmastoinnin toiminta.

Hyundain ylemmän keskiluokan i40 uudistettiin vajaa vuosi sitten, mutta Suomessa sen myynti alkoi vasta nyt. Malli-ikää ehtikin kertyä jo yli neljä vuotta.

Hyundai i40:n uusien umpioiden ja sumuvalojen ohella merkille pantavaa on se, että ksenonpolttimot löytyvät nyt myös pitkistä valoista. Valitettavasti ksenonit eivät vieläkään ole vakiona yhdessäkään i40:n varustetasossa.

Mallisto on varsin suppea: tarjolla on vain 1,6-litrainen bensiinimoottori (135 hv) käsivaihteisena ja 1,7-litrainen diesel kahtena tehoversiona (116 hv manuaalina ja 141 hv automaattina). Varustetasot on sidottu voimapaketteihin niin, että esimerkiksi kallein taso on saatavana vain viimeksi mainittuna tehodiesel-automaattina.

Juuri tähän nyt koeajamaamme versioon liittyy i40:n suurin tekninen uutuus, sillä momentinmuunninautomaatti on korvattu seitsenpykäläisellä kaksoiskytkinvaihteistolla. Se toimii oikein huomaamattomasti, etenkin parkkipaikkavekslailussa, missä Volkswagen-konsernin vastaaville vaihteistoille ominainen viipyily puuttuu.

Moottori kuljettaa i40:stä muuten sivistyneesti ja ripeästi, mutta tyhjäkäynnillä dieselin värinät välittyvät ohjaamoon turhan selvinä. Kauneusvirheinä kirjasimme myös vakionopeudensäätimen nopeusnäytön puutteen sekä hitaasti ja töksähtelevästi toimivan vetoluistoneston. Kokonaiskuva on kuitenkin positiivinen.

Ajettavuus ja tilat entiset

Ohjaukseen kuin alustaankin on tehty hienosäätöä, mutta molempiin sitä saisi tehdä vielä hieman lisääkin, sillä ohjaus on varsin tunnoton ja jousitus pintakova. Onneksi meno on muuten vakaata ja eleetöntä. Kun ajomoodin vaihtaa sporttiseksi, ohjaus jäykistyy jonkin verran ja vaihteisto toimii ajoittain aktiivisemmin.

Sisällä muun muassa mittariston keskinäyttö on aiempaa monipuolisempi liikennemerkin tunnistusjärjestelmineen. Lisävarustelistalla ovat nyt tuuletetut nahkaistuimet. Olisimme toivoneet muutosta automaatti-ilmastoinnin ohjelmointiin: jatkuva puhallus jaloille saa tuulilasin huurtumaan, joten käsikäyttöön on turvauduttava usein.

I40:n ajoasento on hyvä, joskin pidemmät kuskit joutuvat totuttelemaan siihen, että istuin jää kaikissa säädöissään melko korkealle. Väljät takatilat sijoittuvat luokan kärkimaastoon. Tavaratilan puolelta voi puolestaan bongata takaluukun, joka aukeaa automaattisesti, kun seisahtuu lukitun auton taakse avain taskussa.

Koeajon aikana luukku avautui kertaalleen myös turhaan, kun kuski oli kulkemassa auton takaosan ohitse omalle ovelleen ja jäi hetkeksi odottamaan aukkoa vilkkaan kadun liikennevirrasta. Kaikkea sitä keksitäänkin, oli alkureaktio, mutta jälkikäteen ajateltuna järjestelmän hyödyt peittoavat kyllä haitat.

Teksti: Jussi Saarinen Kuvat: Lauri Ahtiainen