Koeajo: BMW 1-sarja – etuvedon ehdoilla ja edellytyksillä

BMW 1-sarja on nyt etuvetoinen perheauto muiden joukossa. Hyvää: vaivattomuus, iDrive, ajettavuus (M135i xDrive). Huonoa: Ei erotu enää joukosta, kuutoskoneen kaipuu (M135i xDrive).

Teräskori, MacPherson-joustintuet, poikittaismoottori, etuveto. Uusi BMW 1-sarja on reseptiltään enemmän arkea kuin juhlaa. Kahden edellissukupolven takavetoperusta ja pitkittäismoottori muodostivat tilankäytöllisesti epätehokkaan rakenteen, mutta se loi pikkubemarille erityisen aseman markkinoilla. Menestystäkin tuli: kumpaakin sukupolvea myytiin yli miljoona kappaletta.

Kilpailijat valitsivat tavanomaisemman tien. Audi A3 aloitti heti pystyperäisenä perheautona, ja myös Mercedes-Benz taipui samaan aloitettuaan ensin radikaalilla, mutta puutteellisella A-sarjan tila-autolla.

Lopulta nöyrtyi myös BMW. Yhtiön mukaan asiakkaat eivät välittäneet takavedosta: jo vuonna 2010 kerrottiin, että 80 prosenttia asiakkaista luuli autoa etuvetoiseksi.

Tilaa ja säästöä

Yhdeksän vuotta myöhemmin tuo luulo muuttui todeksi: kolmannen sukupolven 1-sarja saapuu poikittaismoottorilla, ja perusmallit ovat etuvetoisia. Taustalla on tehokkaampi tilankäyttö ja tarve tehostaa Minien sekä BMW:n pikkumaasturien ja tila-autojen perusrakenteen käyttöä. Etuveto on halvempi – siksi se on tavallisempi ja yleisempi.

Rakennemuutos näkyy olemuksessa: keula on lyhyempi, tuulilasi lähempänä etuakselia ja muoto kokonaisuudessaan pulleampi. Munuaisista merkin tunnistaa yhä. Varsinaiset mitat eivät ole muuttuneet edeltäjästä senttejä enempää. Akseliväli on lyhentynyt kaksi senttiä, mutta moottori vapauttaa tilaa olemalla enemmän akselin päällä kuin takana. Mikään tilaihme ykkössarja ei silti vieläkään ole.

Laaja mallisto

Julkaisumallisto kattaa dieselit 116d (116 hv), 118d (150 hv), 120d xDrive (190 hv) sekä bensiinimoottorit 118i (140 hv) ja M135i xDrive (306 hv).

Ensikoeajolla Münchenin ympäristössä pääsimme ajamaan sporttivarusteltua 118d:tä ja tehomalli M135i:tä.

BMW 118d tuntuu kaikkiaan saksalaiselta perheautolta: ajoasento on mainio, alusta jämäkkä ja ajettavuus kaikin puolin asiallisen kyvykästä. Lyhyellä lenkillä moottorin ja 8-portaisen automaattivaihteiston toiminta vaikuttaa lupaavalta. Kilpailijoista BMW erottuu mainiolla iDrive-tietoviihdejärjestelmällä, ja autoon saa isommista malleista tutun – ja yhä varsin tyylittömän – digitaalimittaristonkin.

Tehokkain nelisylinterinen

BMW M135i xDriven nimi taas asettaa odotukset korkealle, ja ainakin ensivaikutelma lunastaa lupaukset. Sporttimallin ohjaus on huomattavasti 118d:n vastaavaa kirkkaampi, erityisesti keskialue erottuu edukseen. Nelisylinterisen moottoriääni on tummaa murinaa, ja mahdollinen kaiutinsoundi sulautuu kokonaisuuteen hienosti.

Jämäkkä alusta vaikuttaa lupaalta töyssyisemmälläkin tiellä. Valitettavasti ruuhkaisia pikkukyliä poimuillut koeajoreitti ja aikataulu eivät mahdollistaneet auton kaarrekyvyn tarkastelua, saati tutkia nelivetoa täydentävän Torsen-etutasauspyörästön vaikutusta.

BMW?

Entä se etuveto? Ei se tee 1-sarjasta huonompaa autoa. Miten voisikaan, käyttäähän samaa rakennetta esimerkiksi ylistetty ja ostettu Volkswagen Golf. Toisaalta muutos tuo 1-sarjan lähemmäksi juuri Golfia, miksei myös Ford Focusta tai Kia Ceediä. Ehkä osa asiakkaista (epäilemättä talvimaiden ulkopuolella) eivät osanneet analysoida vetotapaa, mutta kenties he silti nauttivat takavetoperustan vivahteista ajettavuudessa.

Ehkä tavallistumista pohtii BMW:n kohdalla monia muita merkkejä enemmän ja ankaramminkin, yhtiön pitkän ja kunniakkaan historian tähden. Haluttu brändi myy, mutta sen haluttavuuden pohjana olleet tekniset ratkaisut ovat jääneet historiaan. Kun jäljellä on vain muotoilu ja merkille ominainen hienosäätö, on lopputuloksesta vaikea tehdä kovatasoisista kilpailijoista erottuvaa.

Teksti ja kuvat: Lauri Ahtiainen