Koeajo: Fiat 500C -kevythybridi ei ole hinnalla pilattu, ja on parhaimmillaan aurinkoisessa kaupungissa

Fiat 500C Hybrid kattaa kevythybriditekniikan jo ennestään nöyrien kaupunkiominaisuuksien kumppaniksi. Hyvää: kaupunkiominaisuudet, monipuolinen avokatto, etuistuimet. Huonoa: rajallinen suorituskyky moottoritienopeuksissa, korin värinät, suurpiirteiset hallintalaitteet.

Fiat 500:n moottorivalikoima on ollut yksi monipuolisimmista, ainakin mitä sylinterimääriin tulee. Nyt jo 13-vuotiasta retroautoa on aiemmin myyty muun muassa kaksipyttyisellä Twinair-moottorilla, mutta nyt tuon kahvimyllyn tuotanto on lopetettu ja malliston pienimmän moottorivaihtoehdon roolin on ottanut yhtä mukia suurempi 500 Hybrid. Rinnalla jatkaa yhä 1,2-litrainen (69 hv) nelisylinterinen voimanlähde.

500 Hybridissä käytetään yksilitraista ja siis kolmipyttyistä konetta, joka on osa viime vuonna esiteltyä Firefly-moottoriperhettä. Toisin kuin isoveli Fiat 500X:ssä, 500 Hybridin tapauksessa moottori on ahtamaton, mikä leikkaa huipputehosta pois peräti 50 hevosvoimaa (120 vastaan 70 hv), ja suurin vääntömomenttikin putoaa miltei sadalla newtonmetrillä (190 vastaan 92 Nm).

Kiihdytyksissä avustaa kevythybridijärjestelmä 3,6 kilowatin huipputehollaan – energiansa se saa luonnollisesti autoa hidastettaessa. Moottorin sammutusautomatiikka pelaa jopa alle 30 km/h nopeudesta alaspäin.

Joustava ja verkkainen

Sähköavusta huolimatta suorituskyky ei tietysti ole kaikissa liikennetilanteissa kovinkaan kiivas, mutta toisinaan 500 Hybrid jopa yllättää.

Jos aloitetaan positiivisesta päästä, niin auton omimmalla tontilla eli kaupunkialueella meno on erittäinkin joustavaa. Kaasu- sekä kytkinpolkimen tuntuma on hyvä, ja veto muhkeaa heti tyhjäkäynniltä alkaen. Niinpä 500 Hybrid sietää (värinätöntä) vedättämistä suurilla vaihteilla.

Kun koneelta ryhdytään vaatimaan enemmän, rajat alkavat tulla vastaan. Moottoritiellä ollaan jo hieman helisemässä, kun vauhtia täytyy hiljentää vaikkapa toisiaan ohittelevien rekkojen takia, ja tämän jälkeen nopeus pitäisi nostaa kahdeksastakympistä takaisin 120 kilometriin tunnissa.

En tiedä, miten temperamenttiset italiaanot tässä tapauksessa omilla autostradoillaan toimivat, mutta ainakin Suomessa takana tulevilta turboilta tuppaavat turvavälit unohtumaan.

Muutenkin niin kutsutusti pyrkivä ajotapa vaatii 500 Hybridin kuskilta aktiivista vaihdekepin heiluttamista. Pitkäliikkeinen vaihteensiirto ei tietysti anna kovin nykyaikaista kuvaa, mutta ei pykälien päälle menossa mitään ongelmiakaan ole. Ainoa laatikkovaihtoehto Hybridiin on nimenomaan tämä kuusinopeuksinen manuaali.

Hieman selvemmästä kierroslukumittaristakin olisi näissä talkoissa iloa, etenkin kun kolmipyttyisen moottorin ylärekisteriä ei tyypillisesti oikein muuten aisti.

Ei vie paljoa

Kolikon kääntöpuoli tuntuu polttonesteen kulutuksessa. Vaikka miten polkee kiihdytyksissä ja taittaa moottoritietä kesänopeudella, ajotietokoneeseen ei saa istutettua kuutta litraa sadalla suurempaa lukemaa. Valmistajan ilmoittama 20 prosentin kulutussäästö nelisylinteriseen malliin nähden pitänee siis ainakin osaltaan paikkansa.

Taloudellisuutta edustaa myös auton hankintahinta. Vajaat 19 000 euroa ei loppujen lopuksi ole kovin kova hinta uudesta avoautosta, joka tarjoaa sujuvat kaupunkiominaisuudet ja esimerkiksi monia kokoisiaan paremmat etuistuimet pidempäänkin ajoon. Ja jos tyytyy perusvarusteiseen umpi-Hybridiin, säästää vielä ylimääräiset 4 500 euroa.

Teksti: Jussi Saarinen Kuvat: Eetu Kokkonen