Koeajo: Hyundai i30 Fastback N Performance Pack – mikään ei muuttunut, ja hyvä niin

Hyundai i30 Fastback N tuntuu tasan samalta kuin pystyperäkin – ja se on suuri kehu. Hyvää: eheän taidokas kokonaisuus. Huonoa: no, neliveto olisi talvella kiva…

Tärkein alkuun: Hyundai i30 Fastback N tuntuu täsmälleen samalta, kuin pystyperäinen i30 N. Jos olet kyseistä jo ajanut, tiedät mistä on kyse. Jos i30 N taas ei ole tuttu, lue ihmeessä eteenpäin – kyse on yhdestä vuosikymmenen parhaista sporteista.

Fastback-malli vaihtaa tavallisen i30:n pystyperän viistompaan viisioviseen, sellaiseen, jota monet valmistajat nykyisin coupeksi kutsuvat. Pisteet korealaisille oikeasta nimen ja korimallin yhdistämisestä.

Valmistajan edustajat kertovat Fastbackin olevan 12 kiloa hatchbackiä painavampi, mutta myös hieman jäykempi. Fastbackistäkin on tarjolla perus-N ja rajumpi N Performance Pack, jollaista koeajoauto edusti.

Valinta i30 N:n ja i30 Fastback N:n välillä kannattaa tehdä estetiikan pohjalta – vai vaimentaako Fastbackin kori sittenkin hieman enemmän pakoääniä?

Ensivaikutelma pitää

Hyundai i30 N on niitä autoja, joiden hyvyys paistaa heti läpi. Ajoasento asettuu kohdalleen, manuaalivaihteisto tarjoaa sulavaa mekaanisuutta ja ohjaus lupaa ensimetreiltä hyvää. Myös ohjauspyörä istuu juuri sopivasti käteen. Kehän läpi vauhdin myötä soljuva tuntuma vastaa alkuvaikutelmaa: autosta aistii sen eteen tehdyn hienosäädön ja viimeistelyn. Eikä ihme, onhan päävastuu kehityksestä Albert Biermannilla, joka kyllästyi johtamaan tylsäksi käynyttä BMW Motorsportia ja aikoi eläkkeelle, kunnes Koreasta tuli tarjous, josta ei voinut kieltäytyä. Hyundai halusi hänet rakentamaan autoja koko tietotaidollaan, eikä vain sovittamaan niitä markkinointiosaston muottiin.

Ehkä mukana on hieman legendaa, mutta siltä i30 N tuntuu. Se tuntuu autolta, jonka kehittäjät ovat saaneet tehdä asiat kuten he parhaaksi näkevät, ilman että mukaan on täytynyt änkeä asioista ymmärtämättömän ison pomon turhia visioita.

Hienosäädöllä huipulle

Kaiken näkee N-mallin saamasta hienosäädöstä. i30 N on sopivan mekaaninen kehittääkseen yhteyden auton ja kuljettajan välille. Silti teknologiaa on runsaasti mukana, mikä näkyy parhaiten hienosti mietityissä ajotiloissa. Oikeasti niistä tarvitsee vain yhtä, omaa personoitava asetusta, jolle voi hakea sopivan yhdistelmän ohjaustehostusta, moottoriluonnetta, pakoääniä, iskunvaimennuksen jämäkkyyttä ja vaihtojen kierrostäsmäystä. Kun sopiva yhdistelmä löytyy, ei ajotiloja tarvitse niin monen muun auton tapaan jatkuvasti vaihdella, vaan voi keskittyä puhtaasti ajamiseen.

Hyundain sähkösäätöinen iskunvaimennus on jämäkkä, muttei tarpeettoman kova. Arkiajo sujuu autolta vaivatta, kiitos 2-litraisen turbokoneen runsaan alaväännön ja helppoja vaihtoja takaavan kierrostäsmäyksen.

i30 kertoo paljon luonteestaan jo rauhallisessa ajossa, mikä on suuri plussa näin tiukasti nopeusrajoitettuina aikoina. Vauhdin myötä auto kuitenkin herää tarjoamaan vähän enemmän, kun alkuun olisi odottanut. Alusta suorituu todella hienosti epätasaisistakin sivuteistä, ohjaus kertoo etuakselin tapahtumista tarkasti ja vaihteensiirto ilahduttaa joka kerta. Itse moottori ei sinänsä olisi mitenkään erityisen karismaattinen, mutta tämä ongelma kierretään juuri sopivasti röhisevällä pakoputkistolla, joka jaksaa lapsettaa hävettävän paljon.

Toimii myös radalla

i30 Fastback N Performance Packiä päästiin kokeilemaan lyhyesti myös Ahveniston moottoriradalla. Arkipäiväiseen ajoon sopiva perheauto ei toki muutu kilpa-autoksi varikkosuoran päättyessä, mutta silti i30 N:llä voi pitää todella hauskaa suljetulla alueella. Parhaiden etuvetojen tapaan auton balanssia voi hallita painonsiirroilla, toisin sanoen kaasun hellittäminen keskellä mutkaa tiukentaa linjaa, ja toisaalta erinomaisen tehokkaan sähkömekaanisen luistonrajoittimen ansiosta vedon voi avata hämmästyttävän aikaisin, ja puskemisen sijaan keula vain kiristää linjaa ja repii auton läpi kaarteen.

Sinänsä i30 Fastback N:n suurin ansio onkin se, ettei se oikeastaan muuta menestysreptissä mitään. Saattaa kuulostaa tylsältä, mutta eheää pakettia ei turhaan kannata muuttaa. Ja jos muuntautumisleikkiin lähtee, menee homma nopeasti kalliiksi: Hyundai on esitellyt i30 N Project C:n, jossa 50 kilon painosäästön kohtaisi noin 60 kiloeuron hinnan, mikäli malli Suomeen tulisi. Pienten muutosten kalleus kertoo sekä paljon auton virittämisestä, että perustuotteen korkeatasoisuudesta.

Teksti ja kuvat: Lauri Ahtiainen