Koeajo: Kawasaki Z650RS – Retrompi ote elämään

Kawasaki Z650RS on maukkaasti toteutettu retropyörä, joka on kotonaan rennossa kruisailussa. Hyvää: komea retro, ajomukavuus, tunnelma Huonoa: pehmeä alusta

Moottoripyörämaailma luottaa tätä nykyä pyhään kolminaisuuteen: adventure, nakusport ja retro. Näihin kolmeen pyöräluokkaan tulee vuosittain liuta uusia prätkämalleja, sillä asiakkaita tuntuu piisaavan. Kawasaki iskee Z650RS:llä retro-luokkaan.

Kawasaki ei ole retroilun kanssa liikkeellä ensimmäistä kertaa. Japanilaisvalmistajan mallistosta löytyy W800, Z900RS ja nyt myös Z650RS. Siinä missä Z900RS on sekoitus ultramodernia tekniikkaa, tehokasta sporttia ja retroilua, on 650 selkeästi peruspyörä.

Prätkämaailmassa on lähiaikoina panostettu vahvasti teknisiin innovaatioihin. Moottoripyörässä vakionopeudensäädin ei enää ole erikoisuus ja kaarre-ABS-järjestelmä löytyy yllättävän monesta pyörämallista. Näytöt ovat TFT-mallisia ja ajotiloja piisaa. Kawasaki Z650RS on tässä mielessä hieman toista maata. Ajatuksena on ollut tehdä tyylikäs ja kohtuuhintainen peruspyörä.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Tuttu rivimoottori istuu myös retroon

Z650RS:n voisi niputtaa voimanlähteensä puolesta alempaan keskiluokkaan. Sama moottori löytyy myös perusmallin Z650:stä ja Versys 650:stä. Rivikakkonen tuottaa 50 kW (68hv) ja 64 Nm. Lukemat ovat kuusisataselle tyypillisiä, ellei kyseessä sitten ole selkeästi sporttinen superpyörä.

Moottori on mukava, lineaarisesti voimaa tuottava ja käytännössä värinätön. Kaukana ovat ajat, jolloin twinillä ajaminen tarkoitti automaattisesti sitä, että 100 kilometrin lenkin jälkeen kädet ja jalat puutuivat koneen värinästä käyttökelvottomiksi.

Alusta on hyvää keskitasoa. Takajousessa on esijännityksen säätö, mutta keulassa pitää pärjätä perusasetuksella. Alusta on selkeästi pehmeä, etenkin suurikokoisemman kuskin alla. Alkuun se tuntuu turhankin pehmoiselta, mutta pidemmän ajolenkin jälkeen käy selväksi, että se kantaa kuorman kuten pitää.

Kyseessä ei ole millään tapaa sporttipeli. Keula sukeltaa kovemmissa jarrutuksissa ja siksi Z650RS:llä ei tee mieli ajaa kovin urheilullisesti. Rennon letkeä ajotapa sopii Kawasakille paremmin kuin hyvin. Pyörä on mukava ja moottori tarjoaa enemmän kuin tarpeeksi suorituskykyä tämän kaltaiselle pyörälle.

Yläkierroksilta ei löydy lisävoimaa

Moottori on säädetty toimimaan erityisesti ala- ja keskikierroksilla ja huippuvääntö tulee peliin 6700 kierroksen kohdalla. Menoa piisaa aina 10 000 kierrokseen saakka, mutta sinne moottorin kierrättämien on turhaa puuhaa, koska lisävoimaa ei juuri ole luvassa.

Ajoasento on pidemmälle kuskille tiivis, sillä pyörä on pienikokoinen. Sen voisi helposti niputtaa ensipyöräksi, mutta Kawasakissa riittää fiilistä myös kokeneemmalle kuskille. Kovin suuren kuskin kannattaa kuitenkin katsella myös muita vaihtoehtoja.

Kawasakin ehdoton valtti on vastustamattoman hieno ulkokuori. Z650 huokuu mennyttä aikaa ja tuo mieleen 70-luvun sporttipyörät. Onneksi tuohon aikakauteen poikkeuksena pyörässä on moottorin lisäksi myös jarrut ja alusta.

Tyylikästä menneiden muistelua

Komean retromuotoilun kruunaa kahdesta pyöreästä mittarista koostuva mittaristo, joka kätkee sisäänsä myös modernimpaa tekniikkaa. Viisarilla toteutettujen nopeus- ja kierroslukumittarien keskelle on sijoitettu pieni ja tyylikäs LCD-näyttö, joka näyttää mm. polttoaineen määrän, vaihteen ja kelloajan.

Mittaristo on hyvällä maulla tehty ja sekoittelee mennyttä ja nykyistä niin saumattomasti yhteen kiedottuna, että ei tiedä mihin vanha päättyy ja uusi alkaa. Läsnä ovat myös menneeseen viittaavat Mikki Hiiri -malliset peilit, joista komean ulkonäön lisäksi myös näkee hyvin.

Retrokuoriiin paketoitu Z650 näkyy myös lompakossa. Perusmallin Z650 maksaa 9 690 euroa, mutta RS-malli 11 295 euron lukemat. Eroa mallien välillä on 1600 euroa, mikä on 600-kuutioisen pyörän kohdalla paljon. Etenkin kun ominaisuudet ovat molemmissa pyörissä likipitäen samat. Toki RS on kiistatta näyttävämpi kuin sisarmalli.

Kawasaki Z650RS on kaikkinensa yksinkertainen peruspyörä, joka tarjoaa rehtiä ajaminen iloa, ilman kummempia kikkailuja. Pyörä ei tarjoa huippuominaisuuksia tai sydämentykytyksiä. Ellei sellaiseksi laske vastustamattoman komeaa ulkonäköä. Hienoa retroa nimittäin katselee mielellään.

Teksti ja kuvat: Tuomas Rajala