Koeajo: KTM 390 Enduro R – sorapolkujen pieni tehopakkaus

Suomalaiset moottoripyörien ostajat ovat olleet perinteisesti kummallista ostajakuntaa, sillä meillä kaupaksi ovat vuosikausia menneet mallistojen tehokkaimmat ja suurimmat kaksipyöräiset. Siitäkin huolimatta, että optimaaliset ajokelit kestävä usein muutaman viikon. Pikkuhiljaa kiinnostusta ovat herättäneet myös hieman pienemmät prätkämallit.

Pieneen prätkäluokkaan on jatkuvasti enemmän tarjokkaita ja nyt KTM uudistaa 390-mallistoaan Enduro R:llä. Kyseessä on varsin maastokelpoinen versio pienestä prätkämallista.

KTM:n voimanlähteenä toimii 400-kuutioinen ja yksimukinen LC4c. Pieni moottori tuottaa 33 kilowattia (45 hevosvoimaa) ja 39 newtonmetriä, jotka välitetään takapyörälle ketjuvedolla, kuten asiaan kuuluu. Yksisylinterinen moottori on pieni, mutta monella tavalla riittävä.

Mylly ei juhli huipputeholla, mutta luokan käyttötarkoitus huomioiden se on varsin pätevä tapaus. 33 kW:n huiput tuodaan peliin yläkierroksilla, eikä 39 Nm:n vääntökään löydy kovin alhaisella kierroslukemalla. KTM vaatii siis kierroksia kulkeakseen. Moottorin päivityksen jälkeen alavääntöä tuntuu olevan jopa vähemmän kuin edellisessä sukupolvessa.

Kaasua operoidaan on-off-henkisesti, sillä tehoa on isoihin pyöriin tottuneelle maltillisesti. Se ei ole välttämättä huono asia, sillä täysillä kaasunkäännöillä ajaminen on monella tapaa hauskaa puuhaa. Jokainen hevosvoima on nimittäin käytettävä hyväksi.

Kulkee 160 km/h, mutta miksi?

Kadulla ajettaessa potkua piisaa juuri ja juuri sopivasti. 390 kiihtyy maantievauhtiin muun liikennevirran mukana, mutta kovin ripeä kaksipyöräinen se ei kyllä ole. Ilmoitettu huippunopeus on 160 km/h, mikä on täysin tarpeetonta. Jos 120 km/h tuntuu siltä, että yhtään vauhdikkaammin ei ole tarvetta mennä.

Kaupunkiajokkina 390 Enduro R on hauska ja ketterä pyörä, sillä tankki täynnä se painaa vain 165 kiloa ja tuntuu sitäkin kevyemmältä. Kun KTM:n pienellä endurolla painelee liikenteen vilinässä kaasu pohjassa ja heittää vaihteet shifterillä sisään, hymyilyttää väkisinkin.

Pyörää ei luonnollisesti ole tehty kaupunkiajoon, vaan nimensä mukaisesti maastotouhuiluun. On kuitenkin hyvä muistaa heti alkuun, että se on edelleen katupyörä, ei täysiverinen enduro.

Kevyttä pyörää on ilo viedä metsäpoluilla ja halutessaan myös enduroreiteillä. Se, että kyydistä puuttuu vaikka Super Adventureen verrattuna vajaat 70 kiloa, on vapauttavaa. 390 Enduro R kiipeää jyrkkää hiekkamäkeä yllättävän kepeästi, kunhan muistaa antaa takarenkaan pyöriä koko ajan.